Aika-ajoin törmään seuraavankaltaisiin väitteisiin:
- "Tätä avustusjärjestöä ei kannata tukea, koska sen organisaatiokulut ovat korkeat."
- "Mielelläni tukisin rahallisesti avustusjärjestöjä, mutta koska osa/liian suuri osa prosentti rahoistani kuitenkin menisi organisaation tukemiseen, en halua laittaa rahojani organisaation ylläpitoon vaan suoraan avustuskohteisiin."
Välillä tosiaankin tulee tunne, että avustusjärjestöt asetetaan paremmuusjärjestykseen käyttäen mittarina sitä, kuinka suuri prosentti sen tuloista kuluu organisaation ylläpitämiseen.
Mielestäni tämä mittari ei sovellu ollenkaan avustusjärjestön toiminnan tehokkuuden mittaamiseen. Ymmärtääkseni toiminnan tehokkuutta pitäisi mitata samalla tavalla, kuin esim. yritysmaailmassa: panoksen ja tuotoksen suhteella. Tulos suhteessa panokseen siis on se, joka ratkaisee, ei se, mitkä ovat millekin momentille kirjatut kulut.
Avustusjärjestöjen "panoksia" ovat lahjoitukset (raha & vapaaehtoistyö). Tuotoksena on taasen hyvinvointi alueilla, jossa järjestö toimii.
Tuotoksen arviointi monesti voi olla hyvin vaikeaa. Kuvitellaan, että tuotoksen voisi jotenkin arvioida, käyttäen yksikkönä seuraavaa: avun-tarpeessa-ollut-henkilö-joka-on-nostettu-jaloilleen-siten-että-hän-pystyy-jatkossa-pitämään-itse-itsestään-huolta.
Avustusjärjestön todellisen tehokkuuden mittarina tulisi siis käyttää sitä, että kuinka suuri euromääräinen panos tämän järjestön kautta johtaisi yhden ihmisen jaloilleen nostamiseen kehitysmaissa.
Liian kevyt organisaatio saattaa hyvinkin johtaa suureen tehottomuuteen, joka taasen nostaa yhden tuotosyksikön kustannuksia liian korkealle.
- "Tätä avustusjärjestöä ei kannata tukea, koska sen organisaatiokulut ovat korkeat."
- "Mielelläni tukisin rahallisesti avustusjärjestöjä, mutta koska osa/liian suuri osa prosentti rahoistani kuitenkin menisi organisaation tukemiseen, en halua laittaa rahojani organisaation ylläpitoon vaan suoraan avustuskohteisiin."
Välillä tosiaankin tulee tunne, että avustusjärjestöt asetetaan paremmuusjärjestykseen käyttäen mittarina sitä, kuinka suuri prosentti sen tuloista kuluu organisaation ylläpitämiseen.
Mielestäni tämä mittari ei sovellu ollenkaan avustusjärjestön toiminnan tehokkuuden mittaamiseen. Ymmärtääkseni toiminnan tehokkuutta pitäisi mitata samalla tavalla, kuin esim. yritysmaailmassa: panoksen ja tuotoksen suhteella. Tulos suhteessa panokseen siis on se, joka ratkaisee, ei se, mitkä ovat millekin momentille kirjatut kulut.
Avustusjärjestöjen "panoksia" ovat lahjoitukset (raha & vapaaehtoistyö). Tuotoksena on taasen hyvinvointi alueilla, jossa järjestö toimii.
Tuotoksen arviointi monesti voi olla hyvin vaikeaa. Kuvitellaan, että tuotoksen voisi jotenkin arvioida, käyttäen yksikkönä seuraavaa: avun-tarpeessa-ollut-henkilö-joka-on-nostettu-jaloilleen-siten-että-hän-pystyy-jatkossa-pitämään-itse-itsestään-huolta.
Avustusjärjestön todellisen tehokkuuden mittarina tulisi siis käyttää sitä, että kuinka suuri euromääräinen panos tämän järjestön kautta johtaisi yhden ihmisen jaloilleen nostamiseen kehitysmaissa.
Liian kevyt organisaatio saattaa hyvinkin johtaa suureen tehottomuuteen, joka taasen nostaa yhden tuotosyksikön kustannuksia liian korkealle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuvitelkaamme, että olisi avustusjärjestö nimeltään "Hölmölän Humanitaria". Se mainostaisi itseään alhaisilla organisaatio&jakeluverkkokuluilla. Nämä organisaatiokulut olisivat lähellä nollaa. Lähes 100 % avusta menisi siis suoraan avustuskohteisiin.
Järjestön toimintaperiaate on kerätä rahaa ja lähettää rahat kirjeessä eri kohteisiin kehitysmaissa. Kohteissa paikalliset yhteyshenkilöt sitten vastaanottavat rahalähetykset ja näillä rahoilla sitten monipuolistetaan vastaanottaja-alueiden ruokatilannetta hetkeksi.
Kun rahat on käytetty, tilanne on sama, kuin ennen rahalähetystä.
Hölmölän Humanitarian panokset olivat kovat, yhtään tuotosta ei kuitenkaan synny.
Näin hölmän järjestön löytäminen lienee vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Terveen organisaation tehtävänä on luoda edellytyksiä tuloksen teolle. Sen tehtävänä on ohjata saatuja panoksia siten, että saadaan mahdollisimman hyvä tulos.
Kehitysyhteistyö, jonka tavoitteena on kehitysmaan jonkun kohteen ihmisten nostaminen jaloilleen on pitkäjänteistä, usein useammankin vuoden kestävää projektiluontoista työtä. Tällainen vaatii hyvän organisaation, jolla on kyky suunnitella resurssien käyttöä ja rahojen keruuta vaiheittain pitkälläkin aikavälillä. Lisäksi toiminnan toteutuksen seuranta ja muuttuneisiin tilanteisiin vastaaminen vaatii riittävän organisaation ja yhteydet kehitysmaissa ja kotimaassa. On myös äärimmäisen tärkeää, että avun tarve ja tarjonta kohtaavat ja kaikki toiminta on ajoitettua tarpeiden mukaan. Siksi tuen mielelläni kehitysmaissa pitkään toimineita organisaatioita kuten esim. Kirkon Ulkomaanapua, SPR:ää, Suomen Lähetysseuraa, Fida Internationalia, joilla on riittävä organisaatio ja näyttöä onnistuneista projekteista. Tällaisen pitkäjänteisen toiminnan pyörittämiseen tarvitaan luonnollisesti palkattua henkilöstöä, johon menee rahaa. Kuten Kyösti esitti, tällä "rahaa vievällä" organisaatiolla varmistetaan se, että annettu apu käytetään parhaalla mahdollisella tavalla. Näin minä asian ymmärrän.
Rahan lisäksi myös vapaaehtoistyöllä on suuri merkitys varmaan jokaisessa kehitysyhteistyötä järjestössä.
Miks helvetissä aina avustusjärjestössä on kallispalkkasia johtajia. Ei ole oikein toisen hädällä rikastua. Mutta ahneus on pahasta