15 vuotta junnukiekossa mukana olleena on pakko todeta, että tilanne junnukiekossa vain huononee ns kaveri- tai suhdetoimintakiekon hallitessa pelaajien kehitystä, pelaajapolkuja, pelaajauria.
Menetämme ison määrän lahjakkaita pelaajia, koska itseään valmentajaksi kutsuvat veijarit ajavat jotain muuta agendaa, kuin huippukiekkoa Suomeen.
Kun valmentaja kauden alussa pelaajapalaverissa ja/tai vanhempainkokouksessa toteaa, että ”tällä kaudella keskitymme yksilöiden kehittämiseen ja joukkueen menestys on toissijainen asia, vaikka toki sitäkin toivotaan”, on kausi monen osalta jo paketissa ja katse seuraavassa kaudessa: valmentaja ja seura ( tai muu taustavaikuttaja) on jo etukäteen päättänyt keitä - monesti 2-3 poikaa - viedään eteenpäin riippumatta heidän tai muiden poikien harjoittelusta, pelisuorituksista tahi kehitysaskeleista. Paikk ykkösketjussa, yv:ssä ja av:ssa, vanhempien joukkueisen peleissä on luvattu ja taattu.
Osa näistä kavereista toki tilaisuutensa hyödyntää ja ehkä ansaitsee; osa ei. Moni pelaaja joka tapauksessa jää ilman ansaitsemaansa huomiota ja mahdollisuuksia, mikä vie motivaatiota, hidastaa joka tapauksessa kehitystä, ja tappaa kenties kiinnostuksen koko lajiin.
Menetämme ison määrän lahjakkaita pelaajia, koska itseään valmentajaksi kutsuvat veijarit ajavat jotain muuta agendaa, kuin huippukiekkoa Suomeen.
Kun valmentaja kauden alussa pelaajapalaverissa ja/tai vanhempainkokouksessa toteaa, että ”tällä kaudella keskitymme yksilöiden kehittämiseen ja joukkueen menestys on toissijainen asia, vaikka toki sitäkin toivotaan”, on kausi monen osalta jo paketissa ja katse seuraavassa kaudessa: valmentaja ja seura ( tai muu taustavaikuttaja) on jo etukäteen päättänyt keitä - monesti 2-3 poikaa - viedään eteenpäin riippumatta heidän tai muiden poikien harjoittelusta, pelisuorituksista tahi kehitysaskeleista. Paikk ykkösketjussa, yv:ssä ja av:ssa, vanhempien joukkueisen peleissä on luvattu ja taattu.
Osa näistä kavereista toki tilaisuutensa hyödyntää ja ehkä ansaitsee; osa ei. Moni pelaaja joka tapauksessa jää ilman ansaitsemaansa huomiota ja mahdollisuuksia, mikä vie motivaatiota, hidastaa joka tapauksessa kehitystä, ja tappaa kenties kiinnostuksen koko lajiin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pitäisi+lähteä+joukkue+edellä:+joukkueemme+tavoittelee+SM-+kultaa+ja+jokaisen+velvollisuus+ja+oikeus+on+pistää+itsensä+100%+likoon.
Aloittaja on ongelman ytimessä. Se on todella raskas polku, jos ei ole suhteita. Hiekkaa jäällä edessä kasapäin.
”QPQ- pojat” meiänkin pojan joukkueessa nollatehoilla ykköskenttään ja ykkösyv:seen.
No, ei meiän poika sinne tällä hetkellä kuuluisi vielä, mutta joukkueessa on monta parempaa pelaajaa, jotka eivät pääse näyttämään riittävästi taitojaan maajoukkuetta tai ihan vaan ensi kautta ajatellen.
Onko juniorijääkiekko aina ollut tällaista? Vai onko kova kilpailu johtanut näihin epämiellyttäviin ilmiöihin, jotka rapauttavat lajin ja opettavat monelle nuorelle väärän tavan toimia.
Meidän pojan joukkueessa 1 ja 2 ketju ( samat 6 poikaa käytännössä) pelaavat ottelussa aina reilut 20 minuuttia, ml kaikki erikoistilanteet. Loput 12 hyökkääjää sitten jakavat vuorotellen sen lopun 20 min eli ka 5 min peliaikaa per ottelu.
Harjoituksissa 1 ja 2 ketjun pojat saavat 2 kertaa enemmän toistoja. On selvää miten poikien kehityskaaret menevät tällä kaudella.
Miksi joukkueeseen otettiin noin paljon pelaajia?? ”Sairastumisten ja loukkaantumisten varalta” - siinä olisi 6 poikaa liikaa silti, sillä vain 9:lle hyökkääjälle ko valmentaja olisi voinut tarjota kehityspolun. Lisäksi kun yksi ykkösketjun poika sairastui, niin tilalle otettiin nuoremmasta joukkueesta pelaaja - omat varamiehet eivät kelvanneet.
Raha taisi oli ainut syy, miksi nämä 12 poikaa seuralle kelpasivat. Tämä on todella härskiä, minkä vuoksi isohko joukko vanhempia pyysi seuralta valmentajan vaihtoa. Seura ei tähän suostunut, mikä kertoo seuran tukevan valmentajan politiikkaa.
Tämä on karvas kokemus meille vanhemmille, mutta ennen kaikkea niille nuorille, joista moni käyttää >20 tuntia viikossa lajiin ja haaveilee jopa ammattilaisuudesta (taidot ja motivaatio voisivat tähän osalla jopa riittää, mutta tämä seura hiekoittaa kyllä jäätä turhan paljon).
Moni poika vaihtaa tämän kauden jälkeen seuraa ja osa on lopettamassa. Jääkiekkoliiton pitäisi olla huolissaan ja tehdä asialle nopeasti jotain. Nuoret eivät voi odottaa, sillä kohta he ovat aikuisia!
Jääkiekossa c ikäluokasta alkaen on kilpasarjaa. Se tarkoittaa, että jokaisen on ansaittava pelipaikkansa taidoillaan ja kovalla harjoittelulla. Osa nuorista pelaajista tekee just sen pakollisen harjoitteen, osa vähän yli ja lisää vapaa-ajalla. Osa pelittää, somettaa yöt ja on väsyneitä treeneissä ja toimii puolivaloilla, kun osalla on hyvä yörytmi ja vireyttä riittää. Kaikista vain ei ole aina kovenevaan kilpaan ja se on myös vanhempien hyvksyttävä. Ehkäpä kannattaa oikeasti vaihtaa seuraa niin näkee onko se oma Jamppa oikeasti hyvä.
en+ymmärrä+tämän+kommentin+relevanssia?+
miten tämä nyt liittyy siihen, että seura ottaa puolet liikaa pelaajia maksujen kattamiseksi?
kiva tyyli syyllistää nuoret aikuisten moraalittomuuden piilottamiseksi.
herää pahvi!
“Pelipaikka on ansaittava” - tää sopii ammattilaisarjoihin paremmin kuin suomalaiseen junnulätkään vuonna 2019.
Näin asia ei saisi olla! Mutta kun se nyt valitettavan monessa jengissä näin on.
Totta on myös se, että kaikki eivät treenaa kunnolla ja elä kuin huippu-urheilija. Ei sellainenkaan ansaitse peliaikaa kilpajoukkueessa.
Pahin yhdistelmä on kuitenkin suhteidensa vuoksi pelaava löysäilijä. Se syö moraalin ja vie ilon monelta.
Usein valmentaja ja seuran valmennuspäällikkö tuttuja jopa omista junioripeliajoista lähtien. Turha kertoa epäkohtia, kun sillä ei ole mitään merkitystä.
Tarvitaan maksajia. Siksi otetaan liikaa poikia. Jään hinta on niin kova, että järkevä määrä ei riitä. Toisekseen valitaan myös sellaisia pelaajia, joilla ei ole mitään suhteita mm valmennus- tai pelaajataustaa nuoren vanhemmilla. Miksi? Jotta näitä voidaan pitää vilttiketjussa, ei haittaa vaikka he valittaisivat ja ei muuta ku omat suosikit pelaamaan ylivoimat, rangaistuslaukaukset ja muutenkin suurimman osan peliajasta.
Kannattaa mennä mukaan yksilölajeihin.
Mun jengin motto vois olla: ” ne pelaa, jotka ei treenaa”
Eli treeniaktiivisuudella tai laadulla ei oo mitään vaikutusta peliaikaan. Valmentaja on valinnu ne jätkät jotka pelaa jo ennen kauden alkua kriteereinä mm vanhat meriitit ja / tai pojan isän vaikutusvalta kiekkopiireissä.
Vaihtoehtoisii jengejä ei oikein oo, joten moni kaveri sitten vaan yrittää nauttii treeneistä ja siitä vähästä peliajasta mitä saa. Asiaan ei oo tulossa muutosta kuluvalle kaudelle - valkku sai just seuralta luottamuslauseen.
Ens keväänä se varmaan taas delegoi monet treenit kakkoskoutsille, ja nostaa helppoa rahnaa meiltä hölmöiltä. Sellaista peliä tää suomalainen kiekko välillä on, joten ei kannata kenenkään sanoo, et joku ei saa peliaikaa varmaan siksi, että ” se valvoo ja pelaa netissä öisin ja treeneissä himmailee” tms yhtä tolloo.