Ev,lut, seurakunta keskittyy vain testamenttien saamiseen ja bisnekseen, kaikki hyvät kohteet myydään tutunkauppaa ja menoja karsitaan ensimmäiseksi auttamisesta. Seurakunta ottaa kunnian jakamalla lahjoitusruokia, mutta ei itse sijoita köyhyyden poistamiseksi. Kun puhutaan, että auttamistyö on kutsumusammatti, niin harva diakoni tekee kahta tuntia enempää päivässä edes työtä, mutta ei vapaaehtoisena työn lomassa tai työajan jälkeen. Diakoneiden ainoa työ näyttää olevan testamenttien saaminen, vanhustyöhön riittää henkilokuntaa, mutta ei syrjäytyneiden tai köyhien auttamiseen, kuin jouluna. Seurakunnalla on kuulemma tuhannen vapaaehtoista tampereella, mutta onko ne vain kerran vuodessa kahvia keittämässä tai pakkaamassa köyhille suurta herran lahjaa jouluna ja kiillottamassa omaa erinomaisuuttaan. Mikä ja kuka on se ainoa vapaaehtoinen mies, joka kymmenen vuotta on jakanut 365 päivää vuodessa kauppojen ylijäämää seurakuntien läheisyydessä, parkkipaikoilla, markettien pihoissa, vienyt palvelutaloille, eläkeläisille, ym. ilmaiseksi Nyt seurakunta voisi antaa hänelle uuden auton toimintaa ja 100.000e kuluihin jälkikäteen, niin ehkä vielä saamme kunnon ruokia köyhille, kun seurakunta jakaa vain eu:n lahjoittamia jauhoja, ym. ilmaiseksi saamaansa suurena hyväntekijänä. Harvoin on lihaa, siis kunnon lihaa, jotain jätepaloja kyllä. Kalevi
Testamentit ja keinottelu, ei auttaminen
Anonyymi
1185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä edellä mainittu mies tekeekin sitä sydämmestään ja auttaa muita selviytymään, ei näköjään kirkolta heru hänelle sitä uutta autoa ja omia käyttämiään 100 000e? Toista ovat nämä palkolliset seurakunnilla, ne ei tee mitään köyhien auttamiseksi, eikä vapaa-aikana osallistu auttamistyöhön. Diakoneidenkin tehtävä on kutsumus, mutta ainakin Tampereen ev.lut.seurakunnilla parin tunnin ruokalappujen kirjoittaminen varattomille niin raskasta, että loppupäivä syödään ja kahvitellaan. Maanantaista keskiviikkoon tehdään pari tuntia päivässä ns.herran työtä ja torstaisin pidetään palaveria, perjantaina ei tehdä mitään. Eikä ketään saa kiinni puhelimella. Testamenttien toivossa diakoneita on paikalla kymmenenkin vanhusten ruokailuissa, mutta kun on kyse varattomista, niin hyvä, kun yksi ilmestyy ja loput diakonit käy vain syömässä. Sitten ollaan niin väsyneitä työhön, että joululomalle lähdettiin jo 15.12. ja tultiin takaisin 5.1. jakaan ruokalappuja, nyt tietysti lähdetään hiihtolomalle, kun on niin rankkaa ja odotetaan kesälomaa, joka viime vuonnakin alkoi jo kesäkuun puolessa välissä ja varattomien ruokailut alkoi vasta syyskuussa? Kyllähän ne varattomat pärjää ilman ruokailua pari kuukautta jauhojen kanssa? Sitten syyskuun jälkeen tulikin lokakuu ja diakoniapäivä, sen jälkeen diakonit taas piti viikon syyslomaa, kun oli niin raskasta. Ja,saavat hyvän palkan tyhjästä työstään? Joku diakoni sitten päivystää parina päivänä lomien ajan, mutta siinä on herranhuoneen palvelut varattomille. Ainoat, jotka näyttää tekevän jotain, on pienipalkkaiset keittäjä ja vahtimestarit, muuten talot ei tulisi toimeen. Mutta, meidän varattomat ei tulisi toimeen ilman ruokaa, jota tämä laupias samarialaine mies omalla kustannuksellaan kuljettaa joka armas päivä. Hänelle kiitos jokaviikkoisesta ruokakassista ja ehkä joku hyväntahtoinen rikas lahjoittaa hänelle sen tarvitsemansa toimintavarman auton ja sen puhutun 100 000 korvauksen kymmenestä vuodesta, sekin on pieni raha seurakunnalle, mutta iso summa yhden ihmisen käyttää hädässä olevien auttamiseksi, miten yksi ihminen jaksaakin ilman lomia tehdä joka päivä, kun me autettavat ei aina edes osata olla kiitollisia auttajaa kohtaan. Kirkkoa en kiitä, omia kirkollisveroja kun saa kerjätä ja välillä ei edes saa apua, jos diakonilla on huono päivä. Kiitos meidän omalle jeesusmiehelle kaikesta avusta, Heikki