Mieheni ei puhu ikinä tunteistaan. Lasten aikuistuttua meillä ei ole mitään yhteistä enää. Yritän rohkaista mietäni että pyytäisin eroa. Olenko itsekäs?
Mieheni mielestä kaikki hyvin, minä haluan eron
Anonyymi
16276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miehen+psyykelle+ei+ole+kovin+ominaista+puhua+tunteista.+Jos+yrittää+tällaiseen+miestänsä+painostaa,+kaivaa+maata+liiton+alta.+Saman+saa+aikaan+myös+painostamalla+miestänsä+lääkäriin.
Jäi+vielä+mainitsematta,+että+miehet+yleensä+tyytyvät+sangen+kehnoon+liittoon.+80+%:ssa+liitot+purkautuvat+naisen+aloitteesta.
"On+lähdettävä+siitä,+että+sukupuolilla+on+keskimäärin+erilainen+psyyke.+"
"mitä erot on sukupuolten välillä."
Korjaus..sukupuolen sisällä. Eli esim. minun ja naapurin naisten aivot eroavat toisistaan enemmän kuin minun kumppanini ja miespuolisten ystävieni aivot.
Laajempi luonnontuntemus, joka saadaan biologiaa lukemalla, muodostetaan luonnontieteellisellä tutkimuksella. Miehen ja naisen suuntaus havaitaan olevan erilainen siitä riippuen, miten erilaiset miehen ja naisen roolit ovat kyseisellä lajilla.
Aivotutkimuksesta ei voi tehdä sellaisia päätelmia, kuin tarjoat. Oleellista ei ole kokonaisuudessaan, miten erilaisia naisten ja miesten intressit ovat, vaan miten erilaisia ne ovat oleellisilta kohdiltaan.
On havaittu, että kulttuurikehityksen edetessä miehet ja naiset osoittautuvat yhä samanlaisemmiksi, mutta ero jää siksi, että luonnossa miehellä ja naisella on eri rooli, joka on jo kauan sitten vakiintunut geeneihimme valinnan kautta.
Oleellinen ero johtuu siitä, että naaraalle/naiselle on evolutiivisesti edullisinta pariutua alfakoiraan kanssa, mutta koiraalle/miehelle taas mahdollisimman monen naisen kanssa. Tämä taas siitä, että nainen voi elämänsä aikana saada vain sangen rajallisen jälkeläisjoukon, liukkaasti liikkuva mies taas moninkertaisen määrän.
Erään ongelman muodostaa myös se, että osa ns. aivotutkijoista on enemmän psykologis- kuin luonnontiedetaustaisia, joten he tulkitsevat sinänsä oikeita tuloksia systemaattisesti väärin.
Virhe syntyy siitä, etteivät he usein ymmärrä evoluution ja geenien keskeistä merkitystä käyttäytymiselle, vaan tuijottavat kulttuurin ja ympäristötekijöiden kaikenkattavaan vaikutukseen, kuten psykologit.
Aivotutkimus sellaisena, kuin se on, ei ole kauttaaltaan luonnontieteisiin luettava.
Onhan teillä yhteinen koti, yhteiset ruoka-ajat, yhteinen pyykkikone, yhteiset ruoka- ja talouteen liittyvät maksut jne. jne .jne.
Teillä on enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia!
On tarpeetonta edes vaatia toista jäkättämään tunteistaan!!!!!!!!!!!!!!!! Joillakin ne ovat niin syvällä ja olennainen osa ihmistä itseään ettei niitä edes tunnista!!
Teoistaan mies/nainen tunnetaan.
Hän on onnellinen ja tyytyväinen kun kotona kaikki toimii hyvin, sinä olet vierellä osana yhteistä rauhallista ja turvallista kotia.
Sinulla on luotettava (oletettavasti?) kumppani vierellä. Hän omalla käytoksellään todistaa kunnioittavansa ja rakastavansa sinua. Tuohon ei jaarituksia tarvita!
Jos haet keskuteluaiheita, lukekaa sama kirja tai katsokaa sama elokuva tai hakekaa uustisista mielenkiintoisia aiheheita. ( Maailmalla tapahtuu koko ajan uutta ja mielenkiintoista!!!!!) Noista saa helposti keskustelua aikaan, siinä tulevat omat katsontakannat esille ajatusten vaihtoa varten.
Parisuhteeseen ja eroamiseen vaikuttavat kymmenet eri asiat.
Millainen parisuhteenne on tähän asti ollut?
Millainen miehesi on sinua kohtaan, mukava ja hyvä, välinpitämätön, ilkeä, huutaa ja moittii...??
Rakastatko miestäsi, oletko sinä sanonut sen hänelle, osoitatko rakkauttasi fyysisin teoin, miten miten vastaa hellittelyihisi jne. Kaikilla näillä on merkitystä.
Jos naisen pitää olla kaikkeen aloitteellinen, niin ei se enää tunnu hyvältä parisuhteelta.
En ymmärrä että teillä ei ole mitään puhuttavaa keskenänne. Ehkä tuohon auttaa sua se että ajattele mitä jos misestä ei seuraavana aamuna olis. Miltä sinun elämä tuntuisi. Jos se tuntuisi pahalle, niin sitten kannattaa tehdä töitä suhteen eteen.
Jos taas tunnet helpotusta tai olisit iloinen niin silloin sinun tunteet on ne jotka on hävinny ja silloin kannataa miettiä eroasiaa.
Noinhan se menee. Miehille riittää, että parisuhde on ja naiset haluavat eraamaa ja suuria tunteita. Senhän näkee jo naisille suunnatuista televisio-ohjelmista.
On virheellistä ajatella tunteita sukupuolen mukaan. Samoin niin, että kaikki naiset muka haluaisivat suuria tunteita parisuhteeltaan. Tai edes niin, että kaikki naiset katsovat "naisille suunnattuja" televisio-ohjelmia.
Mitä on eraamaa?
Lienee painovirhe. Tarkoittanee draamaa.
Kun hellä kosketus, halu olla toisen lähellä, seksuaalinen halu toiseen loppuu, jos tulee torjutuksi toistuvasti, ei siinä enää puheet auta.
On tervettä itsekkyyttä ajatella mikä on parasta oman elämän kannalta.
Itse en perusta kovin paljon tunteista puhumista. Tunteita tunnetaan, ja se siitä. Ei niistä kaikista tarvitse tai pidäkään toiselle kertoa. Kumppanin teot "puhuvat" puolestaan.
Olen itse kovin herkkä vaikuttumaan toisen/toisten tunteista. Ts. tunnen mitä toinen tuntee, vaikka hän ei hiiskahtaisi sanaakaan. Tässä suhteessa ihmiset ovat kovin erilaisia. En voisi kuvitellakaan olevani yhdessä miehen kanssa, joka haluaisi puhua tunteistaan jatkuvasti tai jankata asioita loputtomiin.
Jos ei ole mitään yhteistä puolison kanssa, ja haluaa erota, niin siinä ei tarvita pyytämistä. Ihan aikuisten oikeasti voi mahdollisimman kauniisti kertoa halunsa erota. Mikäli tämän tekee, kannattaa miettiä valmiiksi miten itse on miettinyt konkreettiset erojärjestelyt, asuminen ja talous ehkä ne tärkeimmät.
Lähes kaikki naiset hakevat syytä parisuhteeseen puolisosta, usein syy on se ettei heitä huomioida ja muuta tämän kaltaista.
Jokaisessa kommentissa nainen vaatii jotakin mutta ei anna itse mitään.
Voiko olla noin ajattelettomia naisia että kuvittelevat alkuhuuman kestävän loppu elämän?