Näen todella paljon painajaisia, siis pahimmillaan viikon jokaisena uni kertana, harvoin on viikkoa, etten painajaisia näkisi yhtään. Osaako kukaan sanoa mistä tämä johtuu? Onko mitään tapaa jolla pystyisi muuttamaan painajaisunen hyväksi uneksi?
Melkein aina siis uni kulkee, että joku vaanii ja se vaaniminen ja jahtaaminen jatkuu kunnes herään tai sitten herään siihen kun se jokin saavuttaa minut.
Kun olin pahassa parisuhteessa, niin painajaisissa olin aina todella pelokas, tuo käytös painajaisissa kesti vielä n. vuoden suhteen päättymisestä, vaikka seurustelua kesti vain n. 2 vuotta (vajaan vuoden yhdessä asumista).
Oma asenne oikeassa elämässä muuttui, että pelko väheni, opin puolustamaan itseäni jne. Unessa nykyisin hetken aikaa yritän pakoilla jahtaajaa, mutta jossain vaiheessa tajuan etten pääse jahtaamista pakoon joten lähden itse jahtaamaan jahtaajaa ja pistän vastaan. Oma reagointi painajaisiin toki heijastuu nykyistä oikeaa persoonaani, mutta tuo jahtaaminen. Ennen se oli exäni, isoäitini tai eräs entinen kaverini, nykyisin isoäitini ei ahdistele samalla tavalla, kuin ennen, exä on menneen talven lumia, myöhemmin hän otti yhteyttä, haluaisi aloittaa uudelleen kanssani ja sanoin tälle suorat sanat. Eräs perus sairaus minulla on, joka on aktiivinen sillointällöin, mutta olen ahdistavat lääkärit vaihtanut ahdistamattomiin lääkäreihin. Ainoa lääkitykseni on päivittäinen panacod, mutta painajaisten määrä ei ole aloituksen jälkeen muuttunut.
Miksi ihmiset nauttivat nukkumisesta vai olenko ainoa jolla painajaiset vaivaa viikottaista elämää ihan tosissaan?
Melkein aina siis uni kulkee, että joku vaanii ja se vaaniminen ja jahtaaminen jatkuu kunnes herään tai sitten herään siihen kun se jokin saavuttaa minut.
Kun olin pahassa parisuhteessa, niin painajaisissa olin aina todella pelokas, tuo käytös painajaisissa kesti vielä n. vuoden suhteen päättymisestä, vaikka seurustelua kesti vain n. 2 vuotta (vajaan vuoden yhdessä asumista).
Oma asenne oikeassa elämässä muuttui, että pelko väheni, opin puolustamaan itseäni jne. Unessa nykyisin hetken aikaa yritän pakoilla jahtaajaa, mutta jossain vaiheessa tajuan etten pääse jahtaamista pakoon joten lähden itse jahtaamaan jahtaajaa ja pistän vastaan. Oma reagointi painajaisiin toki heijastuu nykyistä oikeaa persoonaani, mutta tuo jahtaaminen. Ennen se oli exäni, isoäitini tai eräs entinen kaverini, nykyisin isoäitini ei ahdistele samalla tavalla, kuin ennen, exä on menneen talven lumia, myöhemmin hän otti yhteyttä, haluaisi aloittaa uudelleen kanssani ja sanoin tälle suorat sanat. Eräs perus sairaus minulla on, joka on aktiivinen sillointällöin, mutta olen ahdistavat lääkärit vaihtanut ahdistamattomiin lääkäreihin. Ainoa lääkitykseni on päivittäinen panacod, mutta painajaisten määrä ei ole aloituksen jälkeen muuttunut.
Miksi ihmiset nauttivat nukkumisesta vai olenko ainoa jolla painajaiset vaivaa viikottaista elämää ihan tosissaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Unien maailma on kiehtova, laidasta laitaan niitä jokainen näkee.
Jahtaaja uni on sellainen joka kertoo että jokin asia sinun täytyy kohdata ja taistella voitosta.
Näin pitkään samanlaisia painajaisia joissa joku kasvoton ihminen tai paha olio jahtasi minua puukon kanssa. Sitten käännyin ja annoin sille kunnolla turpaan. Sen jälkeen näin samanlaisen unen muistaakseni kaksi kertaa, joista ensimmäisellä kerralla annoin jälleen sille selkään, mutta toinen uni oli sellainen jossa en enää juossut pakoon vaan jahtasin sen perkeleen kiinni ja pieksin oikein kunnolla.
Sen jälkeen en ole tuon kaltaisia unia nähnyt lainkaan.
Oma elämä oli silloin eräänlaisessa käännekohdassa, sillä pitkäaikainen suhde noin viidentoista vuoden pituinen (ei rakkaussuhde, kenenkään kuolema tai muukaan vastaava, mutta en mene siihen sen tarkemmin) oli päättymässä ja aistin sen päättymisen jo ennenkuin siitä tuli varsinaisesti mitään uutista.
Minulla oli pelko siitä mitä sen jälkeen kun se hetki tulee vastaan. Vuotta ennen käännekohtaa näin tuon viimeisen unen ja lopulta se hetki meni levollisesti ohi, ja pelon tilalle tuli haikeus.