Muutama vuosi sitten sanoit minulle varmaankin kohteliaisuuden, jolla sait minut leijumaan. En osannut sellaista odottaa, kun ei minulle ole tuollaista kukaan sanonut vuosikausiin. Kysyttyäni asiasta, sanoit tarkoittaneesi sanojasi. Mutta en osannut tulkita niitä, enkä uskaltanut tilanteestani johtuen kysyä enempää. Siispä leijun edelleen, enkä saa sinua mielestäni. Herätit uinuneet tunteeni, tosin se oli tapahtunut jo ennen tuota, enkä taida päästä niistä enää eroon. Enkä ehkä haluakaan. Mutta nyt tuntuu kuin välttelisit ja se on harmillista, koska minusta meillä oli jotain erityistä, jota en tahtoisi menettää. Olet minulle tärkeä, ellet halua olla, saisit kertoa senkin, niin ehkä sitten saisin sinut mielestäni - jos se enää on edes mahdollista.
Tämä erityiselle miehelle naiselta.
Tämä erityiselle miehelle naiselta.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Kun ei tästä taida tulla mithää, alkaa tympiä.
Ei kannata usko miestä joka vaan juttelee. Teot on ainoat jotka puhuu kokonaisia sanoja.
Mutta niitä on näiltä turha odottaa.
T. Harha palsta
Välttelen, koska en halua huomaavasi erittäin vakavaa ihastumistani sinuun. Olen aistinut välillämme olevan jotain ihmeellistä sähköisyyttä, tosin uskon sen olevan täysin yksipuolista.
Mitä se haittaisi, jos saisin tietää tunteistasi? Ehkä haluaisinkin tietää.
Haittaisi, jos et haluaisikaan tietää. En haluaisi menettää kasvojani yksipuolisten ajatusteni julkituomisesta. Ehkä haluan vain elää unelmissani.
Noin minäkin ajattelen.
Niin, haluaisin sut mielestäni, koska.. . Oot ihan erilainen kuin näyttelet. Ja se on tosi paskaa.
Näytteletkö sitä, mitä ennen olit? Tuskin edes muistat.
Voin sanoo ny jäähyväiset, koska luulen sun olevan jossain sellaisisissa sfääreissä, joista mulla ei oo mitää tietoo enkä haluakaa. .
Eihän tommonen voi ikuisesti kantaa. .
Jos olisit hän, niin et kyllä "menettäisi kasvojasi" kanssani. Sen uskallan luvata. Jos aloitustani yhtään luit ja koit omaksesi, niin siitä luulisi käyneen ilmi, että ne tunteet eivät ole yksipuolisia.
Sitäpaitsi tuollaisissa tunteissa ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Ja sitä suuremmalla syyllä niistä pitäisi kertoa, jos ovat vielä "vakavia". Kaiken lisäksi kun näitä tunteitaan ei näköjään voi valita vaan niiden kanssa on vain elettävä. Vaikkei se aina helppoa olekaan.
Elämä koostuu sattumista. Jonkin ajan päästä huomaamme elämän menneen juuri tiettyyn suuntaan niiden sattumien takia. Ja vain niiden vuoksi, ei elämä muuten olisi kulkenut juuri siihen suuntaan, siihen oikeaan.
Hienosti sanottu, noin se varmaan menee, ainakin jos tunteitaan seuraa. Mutta mistä tietäisi, että suunta on oikea, sitä ei aina ole niin helppo päätellä?
Kyllä, luin aloituksesi ymmärtäen sen. Samoin huomasin yhteneväisyyden tapahtuneeseen sekä kirjoitustyyliisi, siksi vastasin sinulle. Jos tietäisin sinun olevan hän, voisin luottaa lupaukseesi, etten menettäisi kasvojani. Mutta kun en tiedä. En minäkään pahastuisi, jos kertoisit minulle tunteistasi. Itselläni nämä tunteet ovat vakavoituneet vuosi vuodelta. En tiedä kuinka jaksan pitää ne ainoastaan itseni tiedossa taas vuosiksi eteenpäin.
Samaa olen miettinyt, että miten tällaista kaipuuta enää jaksaa, kun siitä ei voi kenellekään kertoakaan. En tahdo jaksaa ja siksi sitä tulee purettua tähänkin kaatopaikkaan, jonne satuin joutumaan takiasi. Ehkä se auttaisi, jos yrittäisimme pitää enemmän yhteyttä toisiimme tavalla tai toisella, vaikka se viime aikoina onkin ollut erityisen haasteellista. Olen siihen pyrkinytkin, mutta toisaalta liikaa ei voi häiriköidäkään, kun ei tiedä toisen tahtotilaa. Ja jos vihjeitä kaipaat, niin olet niitä kyllä saanut.
Olen ollut aistivani sinulta pieniä signaaleja, jotka olen ottanut pelkkänä ystävällisyytenä. Itse olen ollut erityisen pidättyväinen huomionosoitusten liikkeelle saattamisessa, vaikka haluaisin päivittäin kertoa sinulle kuinka paljon sinusta oikeasti välitän. Samoin ajattelen minäkin, en voi alkaa työpaikalla häiriköimään, en yhtään. Siksipä juuri näille alustoille ihmiset joutuvat.
Ymmärtänet, että niiden vinkkien on täytynyt olla tarkoituksella varovaisia. En saata uskoa, että olisit hän, vaikka tekstistäsi niin voisikin päätellä. Se olisi täällä kyllä aika mahdotonta, mutta entä jos oletkin..Ei meidän kai pitäisi näitä tunteita ainakaan toisiltamme piilotella, avoimuus voisi ehkä auttaa eteenpäin, mitä se sitten onkaan. Yritetään nyt ainakin järjestää se, missä ei olla onnistuttu, mutta vaatisi kyllä erityiset olosuhteet, jotta tästäkin voitaisiin puhua rauhassa. Eikä kannata odottaa liikoja, kun kohdatessa on aina vaikeampi ilmaista itseään ja varsinkin niitä tuntojaan.
Ymmärrän toki. Ehkä ihastumiseni on hienovaraisten vinkkiesi ansiota, tosin olen ihastellut sinua salaa jo pidemmän aikaa. Avoimuus on varmasti se oikea tie. Emme tietenkään voi olla liian suorasukaisia asian viemisessä eteenpäin, kuten ilmaisitkin ettei toisen tahtotilasta voi olla varma. Täytyy kuitenkin yrittää, ei itseään haluaisi riuduttaakaan. En voi minäkään uskoa sinun olevan hän, tuskin täällä olisit. Haluan kuitenkin elätellä toivoa, niin kuin sinäkin totesit "mutta entä jos oletkin". Tämä on jokseenkin hullua kirjoitella todennäköisesti ventovieraan kanssa, samalla asettaen toivonsa siihen, että sattumalta oletkin hän. Pelkäänkin jo joutuvani pettymään.
Saako kysyä, että miten kauan tämä ihastelu on puoleltasi jatkunut? Minäkin oletan pettyväni, koska niin on käynyt täällä ennenkin. Siitä kyllä selviää, mutta enemmän pelkään sitä, että saattaisin aiheuttaa sinulle suuremman pettymyksen siellä oikeassa elämässä, vaikka nämä tunteeni kohtaasi ovatkin kestäneet aikaa eli en sanoisi tätä enää ihastumiseksi. Mutta en myöskään tunne sinua tarpeeksi eli haluaisin kyllä oppia tuntemaan. Siitä olen samaa mieltä myös, että näin en haluaisi enää jatkaa, koska "riudutamme" molemmat itsemme tällä.
Tuli ihan hullu ajatus mieleen, eikä luultavasti onnistu mitenkään eli pahoittelen jo etukäteen koko kysymystä, mutta kysyn nyt kuitenkin. Mitä jos lähtisit matkalle kanssani, edellyttäen että olet hän, sieltäkin voi varmaan tehdä töitä.
Koska lähdetään ja ennenkaikkea minne?
Et siis ole Hän, ellet tiedä, minne menen.
Tiedän mistä juuri tulit ja minne jossain välissä taas meet. Koska tämä tarkoittamasi meno on.
Tämä "koska lähdetään..." ei ole kommenttini. En tiedä mikä joitakin ihmisiä vaivaa, että viitsivät käyttää aikaansa toisten häirintään. En tiedä minne olet menossa, koska emme ole puhuneet matkustamisesta viime aikoina mitään, eli en/et valitettavasti ole hän. Olen tietenkin pettynyt todellisuuden näyttävän jälleen kasvonsa. Toisaalta olen myös helpottunut maan pinnalle palaamisestani.
Surullisena joudun toteamaan ehtineeni jo vaikuttumaan tekstistäsi. Olet mielestäni mielenkiintoinen ja älykäs persoona. Harmi, ettemme voikaan kohdata oikeassa elämässä. Hyvää jatkoa sinulle, toivottavasti saat yhteyden tavoittelemaasi henkilöön.
Kiitos samoin vaikutuin sinun teksteistäsi. Kirjoititko suurimman osan noista kommenteita?
Kiitos! Tämä on seitsemäs viestini tähän ketjuun. Jäät mieleeni, kuka sitten oletkin.
Kunpa hän olisikin ajatellut kuin sinä, mutta harvoin nämä unelmat käyvät toteen. Toivon sinulle myös rohkeutta tutustua kaivattuusi.
Jos näin on ja ajattelet, kuten tämä toinen vastaaja, niin ota yhteyttä irl.
Tästä keskustelustamme on aikaa jo melkein kaksi vuotta, mutta silti tulin lukemaan uudestaan ketjun. Haluaisin tavata sinut irl.
Niin minäkin sinut, jos olisit hän. Miten sen selvittäisi? Uskallatko laittaa viestiä irl ja pyytää vaikka kahville?
Keksin yhden kysymyksen. Ollaanko juteltu puhelimitse?
Emme ole muuten kuin työasioissa työaikana. Siitäkin on jo vuosia.
Valitettavasti et ole hän.
Ollaan juteltu puhelimessa joka aamu ja ilta vuosia sitten, olisin miehenä halunnut sinut uudelleen, vaikka oletkin varattu, mutta ne ihanat silmät ja upea vartalo. Kjori
Helppo tiedostaa kenelle aloitus menee kun noin selkeät tunnisteet...hei haloo nyt !!!
Noinko pahoja on sisäiset ristiriidat? Vänkääminen omia trollauksia vastaan on jotain mille ei ole edes sanoja, eikö ehkä tarkkaa diagnoosiakaan
"Miten saisin sinut mielestäni?" Helppoa, tyhjennät vain pölypussin.
Mitä tänne kuuluu? Joko saitte puhuttua asiat selviksi?
Eipä saatu, oletan, ettei hän ole halunnut selvittää välejämme. Ehkä näin on tarkoitettu. Toivon hänen voivan hyvin ja nauttivan siitä, mitä ikinä tekeekään.
Oletko yrittänyt kertoa hänelle tunteistasi?
Tilaisuutta siihen ei ole ollut. Näin on varmaan tarkoitettu.
Miksi tilaisuutta ei ole ollut? Ettekö koskaan ole olleet kahdestaan samassa tilassa vai oletteko varattuja?
Miksi tämä kiinnostaa? Ollaan kyllä myös oltu samassa tilassa kahdestaan, siitä on aikaa. Sitten koronan myötä emme ole juuri nähneet ja tiemme kulkivat eri suuntiin. Sattumalta emme myöskään kohtaa. En silti ole häntä unohtanut, mielessä on edelleen usein. Ehkä vielä joskus kohtaamme.
Moni asia naksahtelee kohdallani tunteisiin kun ajattelen sinua, uskallanko edes haaveilla että välillämme olisi jotain enemmän ja pieni sydän toivookin liikaa ja pelkää tehdä mitään sen eteen että epävarmuus on joku kelluva tila jossa voi ainakin uskoa että että jotain tulee ja on.
Olenko jo liian vanha tai jotain.
Monet asiat pyörivät päässäni.
En uskalla kysyä sinun tunteista minua kohtaan tai onko minulla mitään mahdollisuutta.
Pelko siis ohjaa elämääsi.
Onko teillä ikäeroa?
Joitakin vuosia.
Oletteko syntyneet samalla vuosikymmenellä?
Ei.
Samanlaiset ajatukset, mieheltä naiselle.a
Olet sinä tärkeä, pidät mut " elossa".En vaan halua tunkea henkiseen elintilaasi.