Onko täällä muita joilla on ollut aina joku rakas harrastus jonka on kokenut määrittelevän ison osan siitä kuka on/ sen asian parissa on kasvanut? Huomasin about vuosi sitten masisten ja muiden jälkeen(harrastus toisaalta auttoi niiden läpi) että harrastus ja elämäntapa jota olen tehnyt aina innolla ja joka on ollut pakokeino ahdistukseen, ym, on muuttunut pakkopullaksi, suorittamiseksi ja punaiseksi vaatteeksi. Huomaan nykyään yleensä jos meinaan edes aloittaa, että alkaa kiristää päässä ja etoa saman tien. Olen lopettanut about kaikki porukat joissa olen harrastanut, nyt olen lopettamassa vikaa projektia ennen kun edes alkanut. Itseäkin ihmetyttää kuinka joku juttu jonka parissa on kasvanut ja jonka ympärillä on esim. useimmat ystävät tavannut, on muuttunut yhdentekevästä ensin inhokiksi ja nyt viholliseksi jonka kanssa ei haluaisi olla missään tekemisissä
Harrastukseen tai elämäntapaan kyllästyminen
Anonyymi
4432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Normi meininki tässä maassa. Kurjuudessa ei jaksa mikään innostaa.
Tulee kausia että ei ookaan enää kiinnostunut.
Minulla meni kokonainen vuosi kun lopetin harrastuksen täysin.
No sitten aloitin uudestaan.
Ne harrastukset jää kytemään.
Mutta ihan hyvä, että lopettaa välillä, ja vaikka lopullisesti!
Ajattele että se sinun harrastus täytti sinun ajan ja merkitsi sinulle jotain tärkeää silloin, ja teki tehtävänsä.
Hyvä että keksit uutta, olet menossa eteenpäin uusien asioiden kanssa!
Tietenkin jotakin harrastusta ensin harrastaa intohimoisesti ja sitten se laimenee ennemmin tai myöhemmin. Sitten tulee uusia tilalle. Milloin se on laulukuoro, jokin urheilulaji, milloin matkustelu tai puutarhapalsta. Niin se kuuluu mennäkin.
Ehkä sitten jos jättää kaikki harrastukset eikä mitään tule tilalle, on syytä huolestua ja pyrkiä tekemään asialle jotakin.
Mulle yleisesti on tapahtunut kyllästymistä, en pysty sanomaan just harrastukseen, mutta kuvaisin sitä niin, että asioiden, ilmiöiden ja sen mitä silmään näkyy, toistuminen kyllästyttää niin, että nyt on oireena mikään ei huvita -fiilis. On mulla samaa, että asiat jotka ennen jotensakin 'huvitti', ei merkitse enää mitään. Myöskään en ihmisten tapaamisesta ryhmässä tai ilman, anna samaa tuuletusta kuin ennen. Olen taas ihan erilainen sisältä?