Minusta tuntuu että olen siirtyessä ehkä elämäni loppuun, vaikka olen vasta 13 vuotias,en jaksa enään elää, aamulla en haluaisi nousta ylös koska se tuntuu vaikelta ja tuntuu myös että olen vain masentunut läski paska jolla ei ole mitään arvoa täällä maailmalla
En halua elää ja haluaisin tappaa itseni mutta en uskalla tappaa itseäni
Anonyymi
92771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kulta pieni-
Kaikki nuo tunteet kuuluu elämään.
Olet varttumassa aikuiseksi (no vielä monta vuotta), tunnet että lapsuuden huolettomat päivät ovat ohi ja edessä on jotain mistä et tiedä mitään ja se pelottaa.
Olet hyvin tärkeä ihminen vanhemmillesi ja kaikille muillekin.
Ehkä vanhempasi eivät vain kerro sitä. - Se on sitä suomalaista tyyliä: rakastetaan lapsia mutta ei näytetä sitä.
Sinulla on niin mielenkiintoinen elämä edessä että et edes usko sitä!
Juttele vanhempiesi kanssa ja kerro suoraan miltä sinusta tuntuu, he ihan varmasti yrittävät auttaa sinua, kun vain tietävät!
Se että tuntuu läskiltä, on hyvin tavallista sinun iässä.
Voithan googlailla että miten syödä terveellisesti.
Nyt on kesäloma ja kouluterveydenhoitajaa ei saa käsiin.
Mutta kunhan koulut alkavat niin käy hänen juttusillaan.
Onko sinulla jokin harrastus?
Mistä tykkäät?
En nyt tähän hätään keksi muuta.
Kirjoittele ja kerro kuulumiasiasi!
Iso hali minulta!
Niin ja minä halusin vielä sanoa vaikka minulla on vaikea herätä kesälomallakin ylös etten nukkuisi koko päivää
Kyllä minä olen alkanut hoikkumaan nyt, ja ehkä voin joskus kai isompana, minun elämä voi ehkä alkaa paremmaksi, toivottavasti
Niin sanoin sitä että kai sitten isoimpana löydän harrastuksen
Koulua kannattaa käydä, jos suinkin jaksaa, opiskeluaika on niin ihanaa, että se palkitsee kaikki vaivat. Kokemusta on.
Kys
Rankka alotus mutta ehkä et ole kuitenkaan
vielä valmis kuolemaan?
Olen työkseni analysoinut ihmisiä yli 30v
ja ensivaikutelma sinusta on että et oikeasti halua kuolla
vaan elämännäkemyksesi on siis lohduton.
Sulla on vielä monta polkua kuljettavana.
On teitä sekä ojia ja polkuja
se minkä itse valitset
ei ole uhraus vaan se on Rakkaus.
Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.
Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.
Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa mutta ilman henkistä kypsyyttä on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.
Antakaa mun kuolla nyt.