Usein kuunnellut radiojuontajapareja, joilla tuntuu olevan molemminpuolinen syvä keskinäinen psykologinen synkkaaminen olemassa. Ja kun he ovat vielä eri sukupuolta, niin kuinka sellaisessa tilanteessa elävässä elämässä voi välttyä tilanteen luisumasta tunteiden syövereihin kaikkine seuraamuksineen. (Telkussa ei tämäntapaisia ohjelmia ole olemassa joten radion kautta tunnelma on vain kuulohavaintojen varassa.)
Itse voisin kuvitella, että sympaattisen työkaverin kanssa tuossa tilanteessa voisin hyvin äkkiä rakastua suinpäin partneriini.
Kuinka asiat voidaan käsitellä ja hoitaa järkevästi ilman turhia draamoja?
Vai onko elämä raadollisempaa kuin kuvittelen?
Itse voisin kuvitella, että sympaattisen työkaverin kanssa tuossa tilanteessa voisin hyvin äkkiä rakastua suinpäin partneriini.
Kuinka asiat voidaan käsitellä ja hoitaa järkevästi ilman turhia draamoja?
Vai onko elämä raadollisempaa kuin kuvittelen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elämä on vähemmän raadollista kuin kuvittelet. Ei kai toisen ymmärtäminen ole samaa kuin ihastuminen tai rakastuminen. Monessa ammatissa pitää mielien synkata yhteen, että työtä voi tehdä.
Ja vaikka ihastuisikin työtoveriinsa, niin aikuisuuteen kuuluu kyky hiilitä impulsseja, vaikka sitä ei somea ja viihdeteollisuutta seuraamalla uskoisikaan. Näin siis silloin, kun ei halua suhteeseen mennä.