jatkaisin vaan opiskelua ja opiskelisin pitkälle. Tai sitten valitsisin vain suosiolla työttömyyden. Sitä olisi henkisesti ja fyysisesti huomattavasti paremmassa kunnossa, jos ei olisi ollut koskaan töissä. Työelämästä jäi käteen pari burnouttia, paniikkihäiriö pelkotiloja, rahaongelmia ym. traumoja.
18 vuotiaana kun koulusta valmistuin, niin minulla oli hyvin rahaa säästössä. Olisi pitänyt vain nauttia elämästä ja viitata kintaalla työelämälle.
18 vuotiaana kun koulusta valmistuin, niin minulla oli hyvin rahaa säästössä. Olisi pitänyt vain nauttia elämästä ja viitata kintaalla työelämälle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voisit kyllä löytää jonkun työpaikan jossa ei ole kiusaamista. Sitäpaitsi paniikkihäiriö on hoidettavissa. Tärkein hoitomuoto on että ymmärtää toisen kertomana, miten se toimii ja mistä tuntemukset syntyvät (toki poikkeuksin) ja lisäapuna voi olla lääkkeetkin.
Millä alalla olet työskennellyt? Tuo burn-out ja paniikkihäiriöt ja oireet ovat varmaan kytköksissä toisiinsa? Vanhempanakin kannattaa lähteä opiskelemaan jos kiinnostaa. Korkeakouluihinkin pääsee ammattikoulupohjaltakin ja työkokemuksesta saa roppakaupalla lisäpisteitä. Kannattaa opiskella sitä mikä kiinnostaa, koska osaamisen lisäksi (perusta jolle rakentaa) asenne (eli oma kiinnostus) on ratkaisevia tekijöitä työhaastattelussa. Jos et usko itseesi, niin ala miettimään miten voisit lisätä sitä uskoa itseesi. Sitten kun uskot itseesi riittävästi, teet mitä haluat tehdä.
Hyviä ohjeita, mutta kun vetänyt henkisesti itsesi ihan totaalisen paskaksi, niin se jaloilleen pääseminen saattaa olla vähän vaikeampaa.