Mulla on tosiaan ikää 40.v ja kaikki mun pidemmät työsuhteet on päättyny burnouttiin ja oon vaan tullu siihen tulokseen et mun pitää hyväksyä se että mua ei oo luotu siihen oravanpyörään.
Jos haluat niin tsekkaa mun tubekanava tuolta:
https://www.youtube.com/channel/UChWI_rAR6q-xPtVaGCNjSuQ?view_as=subscriber
Jos haluat niin tsekkaa mun tubekanava tuolta:
https://www.youtube.com/channel/UChWI_rAR6q-xPtVaGCNjSuQ?view_as=subscriber
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni sama tilanne. Ainoa ero on, että lähdin työpaikoista itse.
Ekasta työstä lähdin 18kk jälkeen. Lihosin tuossa ajassa 5 kiloa, en saanut nukuttua ja sydän muljahteli. Muutto toiselle paikkakunnalle ja uusi alku.
Työtehtävät vaihteli jossain määrin muutaman vuoden välein. Ehkä tuosta syystä sinnittelin peräti 15 vuotta samalla työnantajalla. Lopulta sain työn kuormittavuuden testissä sellaiset pisteet, joista lääkäri totesi, että jonkun on muututtava tai mies ei ole työelämässä enää 5 v kuluttua. Kävi vähän tuuri ja pystyin vaihtamaan työpaikkaa.
2 vuotta meni suht. ok. Nyt tuosta on 4 v ja olen täysin kypsä. Palkka on hyvä ja työ fyysisesti kevyttä , mutta silti se vituttaa suunnattomasti. Pakollinen byrokratia, säätely ja jatkuva "tehostaminen" kikyineen ja muu vastaava pännii. Motivaatio on olematon, mutta laskut pitää maksaa ja asuntolaina juoksee. Rinnassa muljahtelee taas ja ns. aivosumu vaivaa hetkittäin. Pahinta on iltaisin ajatukset siitä, että jospa sitä ei aamulla enää heräisi niin loppuisi tämä paska.
Akastakin on kuoriutunut nalkuttava ja rasittava olento, jolle kulissien ylläpito on kaikki kaikessa. Sekin kuormittaa. Jotain peliliikkeitä olis taas keksittävä, vaan mitä?