Ootteko pannu merkille autismin kirjon henkilön silmistä puuttuu tietynlainen palo suhteessa muihin ihmisiin? Silmissä ei ole oikein eloa kun he keskustelevat tai kuuntelevat muiden kanssa. Tavallaa katsoo silmiin mut ei oikeastaan katso silmiin tai osaa lukea niitä. Ilmeitä ja eleitä on myös niukasti.
Autistin silmät
silimättt
102196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi näin ollakin, mutta toisaalta tuo voi johtua niin monesta muustakin syystä: ei kerta kaikkiaan kiinnosta koko juttu, voimakas väsymys, uupumus, masennus, ms, parkinson, aivovamma. lääkitys yms.
Kyse taitaa olla aika paljolti siinä, että jotkut autistit eivät osaa kunnolla lukea kasvonilmeitä tai eivät ymmärrä täysin niitä vaikka tunnistaisivatkin, joten heillä katse sen takia voi olla hieman outo. Koittavat jotenkin saada selvää, että mitä henkilö tarkoittaa elekielellään.
Se on just noin! Lapsena ajattelin kaikki vähänkin vinot ilmeet tarkoittavan pahaa, aikuisena vasta tajusin että olen lukenut ihmisiä väärin.
Se minkä huomaa duunin aspergerista on tuijottava katse, ilmeettömät kasvot. Usein tää assi katsoo hieman epämiellyttävästi päätä kääntämättä silmäkulmasta kun esim joku menee huoneeseen.
Eipä toi sinänsä haittaa, siinähän se menee töksähtelevän puheen, robottimaisen kävelyn ja käsien heiluttelun lisäksi.
Itse taas en tuijota koskaan. Aspergerista on oikeaakin tietoa olemassa.
Kiintoisaa. Pidätkö muitakin työtovereitasi vastenmielisenä ja koetko jotain pakkomielteisyyttä seurata heidän liikkeitään?
Olen huomannut, että ääni on myös kylmä ja monotoninen, siitä puuttuu eri äänensävyt. Ilmeettömyys on myös olennaista.
En osaa sanoa muutakun että isä tuijotti polttavasti ilman, että silmät olisi lainkaan liikkuneet ja kun kysy mitä tuijotat "en minä mitään tuijota" Itselläni taas on ongelmana katsoa ihmisiä lainkaan silmiin. Autisteja mikä autisteja koko suku?
Itse olen juuri käynyt psykologilla ja hän sanoi, että minulla saattaa olla lievä autismi. Ilmeestäni sen ainakin huomaa sen takia, että hymyilen koko ajan. Syy on se, etten tiedä milloin kuuluu hymyillä, siksi hymyilenkin varmuudeksi koko ajan.
Olen huomannut, että katse on tyhjä. Tällainen henkilö ei ole läsnä. En tiedä onko se kiinnostuksen puutetta vai kroonista väsymystä, aistiyliherkkyyttä vaiko mitä.
Itse en jaksanut enää kyseistä henkilöä, joten en ole nähnyt häntä enää muutamaan vuoteen. Väsyin. Hän oli aina vain ottamassa, arvostelemassa eikä kyennyt antamaan ihmissuhteeseemme mitään.
Tiedän, että hän on nyt yksinäinen, mutta hän voi nyt nauttia omasta ylivertaisesta seurastaan. Hän ei muita ihmisiä tarvitse, muuhun kuin hyötyäkseen heistä.
Toivoisin, että hän saisi joskus oman elämän ja menisi töihin, eikä eläisi muiden siivellä.