Tausta:
Lähtipä exä tiehensä löydettyään uuden rakkauden. Sitä kesti kuukauden. Sitten muutti yksikseen vuokralle. Minä asun yhteisessä asunnossamme lastemme kanssa. Olemme sopineet, että yritän sopia lainasta pankin kanssa ja ostaa hänet ulos. Avioero on vireillä, mutta harkinta-aika ei ole vielä päättynyt.
Tilanne:
Exä sai taloutensa odotettuakin nopeammin kuralle ja haluaa nyt muuttaa takaisin, nimenomaan talouden takia, mitenkään teeskentelemättä, että haluaisi olla kanssani muuta kuin kämppis ja lastenkasvattaja. Minulle ajatus on lähinnä kuvottava.
Onko minulla mitään laillista tapaa estää exää tulemasta takaisin asuntoon, jonka hän kuitenkin toistaiseksi puoliksi omistaa?
Lähtipä exä tiehensä löydettyään uuden rakkauden. Sitä kesti kuukauden. Sitten muutti yksikseen vuokralle. Minä asun yhteisessä asunnossamme lastemme kanssa. Olemme sopineet, että yritän sopia lainasta pankin kanssa ja ostaa hänet ulos. Avioero on vireillä, mutta harkinta-aika ei ole vielä päättynyt.
Tilanne:
Exä sai taloutensa odotettuakin nopeammin kuralle ja haluaa nyt muuttaa takaisin, nimenomaan talouden takia, mitenkään teeskentelemättä, että haluaisi olla kanssani muuta kuin kämppis ja lastenkasvattaja. Minulle ajatus on lähinnä kuvottava.
Onko minulla mitään laillista tapaa estää exää tulemasta takaisin asuntoon, jonka hän kuitenkin toistaiseksi puoliksi omistaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Käsittääkseni kaiken järjen mukaan pitäishän se voida estää... lakia en tunne, mutta maalaisjärki sanoo ainakin sen, että eipä tuossa tilanteessa miehellä pitäis olla mitään asiaa enää sinne katon alle. Toivon todella, että saat estettyä...
Ei ole mitään asiaa exällä asuntoon. On muuttanut pois.
Hahhah, miksi ei saisi tulla omistamaansa asuntoon? Yhtähyvin kuin nainenkin joka omistaa samanverran asunnosta.
Reissuunkaan ei voisi lähteä, omaan kotiin ei olisi senjälkeen enää asiaa. hahahahahah
Omistamaansa autoonkaan ei kai sitten enää saisi mennä jos on ollut siitä pois yli kuukauden?
Jätä ylimielisyys vähemmälle. Vertauksesi ovat huonoja: Et ilmeisesti ymmärrä, että kotirauha ja kirjoillaoleminen vaikuttavat asiaan.
Pienen selvittelyn jälkeen vaikuttaa siltä, että paluun estäminen on helpompaa kuin pelkäsin. Se, mitä pitää tehdä, on hakea käräjäoikeudesta "yhteiselämän lopettamista." Koska exä jo muutti pois kirjoja myöten ja huoltajuussopimus määrittelee lapset asumaan minun kanssani, asian kääntymisen minun puolelleni _pitäisi_ olla läpihuutojuttu. (Tuomioistuin tekee päätöksen tarpeen perusteella, jopa enemmistöomistaja voi joutua lähtemään.)
Luulisin, että exä tajuaa perääntyä, kun ymmärtää ettei tämä tule toteutumaan ja olisi täyttä helvettiä muutenkin, etenkin lapsille.
Paksuinta tähän mennessä oli ehdotus siitä, että "voisimme sopia makuuhuoneen käytöstä, kun toisella on vieras". Oli oikein miettinyt käytännön toteutusta.
Kiitos kun tulit takaisin kertomaan miten asia on edennyt.
Olisin alkuperäiseen tekstiin vastannut, että ei ole keinoa estää, mutta nyt kun kerrot, että oli jo muuttanut kirjansa ja huoltajuussopimuskin on jo tehtynä, niin asia onkin eri.
Mutkikas juttu, koska ex kuitenkin omistaa puolet talosta, eikä ole teitä pahoinpidellyt tms. Mikä sitten on loppuviimein oikeus estää häntä tulemasta kotiinsa. Itse yrittäisin vaihtaa lukot, ettei käy niin, että eräänä päivänä hän on siellä, eikä ulos oikein saa.
Fiksu mies antaa asunnon vaimolleen pahoitellen tapahtunutta ja jatkaa elämäänsä lapsiaan ja ex-vaimoaan tukien.
Luuserit riitauttavat asian ja ovat siten niitä joilla ei ole yhtään pelisilmää mikä olisi lapsille se paras ratkaisu.
“Voisi sopia makuuhuoneen käytöstä kun toisella on vieras”!!!!!
Onko tuon miehn päässä yhtä ainutta ruuvia jäljellä? Se on seonnut täydelliseti!
Älä missää tapauksessa laske sitä enää kotiinne. Eikö se idiootti osaa ajatella edes lapsia?.
Mistä noin tolloja miehiä sikiääkin?!
Eron tullessa on toki ositus omaisuudezta tehtävä, vaikka oikeuden mukaan jäisitkin lasten kanssa yhteiseen kotiin, mikä onkin oindus ja kohtuus tapauksessasi. Toinen juttu onkin, onko miehellä enää mitään varoja. Jos avioehtoa ei ole, omaisuus puolitetaan. Siksi kannattaakin hakea 1.vaihe pian, sen päivämäärän mukaan osigus tehdään. Jokatapauksessa, jos talo on maksettu ja muuta merkittävää omaisuutta ei miehelle ole jäämässä, joudut hänet lunastamaan ulos. Periaatteessa, jos mies on tuhlannut rahansa ja sulla on säästöjä, nekin menee puoliksi. Ositus kannattaa tehdä sovussa, molempia tyydyttävästi. Muutoin käy niin, että ei ole mitä jakaa.
He ovat jo sen ykkösvaiheen ohittaneet, ovat harkinta ajalla, ositus lasketaan ykkösvaiheen tullessa voimaan, ukko voi tuhlata kaikki varansa sillä ei tässä vaiheessa ole mitään merkitystä.
Aapeellä on neuvottelut pankin kanssa, jotta voi lunastaa ukon ulos.
Mitäpä jos itse ottaisit asioista selvää tarkemmin, kun toista haukut..
1 vaihe on juuri harkinta-aika, sen jälkeen voi hakea lopullista eroa, mikä tulee muutamassa viikossa.
1 vaihe kestää minimissä 6kk ja max 12kk, minkä jälkeen se raukeaa, jos lopullista eroa ei haeta.
2 vaihe ei siis ole enää miään harkinta-aikaa.
" Siksi kannattaakin hakea 1.vaihe pian, sen päivämäärän mukaan osigus tehdään. "
Huom. ap kirjoitti: "Olemme sopineet, että yritän sopia lainasta pankin kanssa ja ostaa hänet ulos. Avioero on vireillä, mutta harkinta-aika ei ole vielä päättynyt."
Eli 1. vaihe on haettu jo, ja sen mukaan ositus menee. Se miten mies on sen jälkeen tuhlaillut rahojaan, ei vaikuta ositukseen.