musta huolta koko mun elämä... mä muistan sen tarina missä oli kahdet askeleet.. ja sit yhtenä aikana oli vaan yhdet askeleet...missä sit kerrottii et sinä yhtenä aikana minä kannon sua..mut ei jumala mua kantanu, jumala jätti mut, hylkäs..
ku mä tuli uskoon nuorena ni jumala lupas pitää
minä_vain
13270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hylkäsikö vai halusiko varmistaa, että pysyt kaidalla tiellä vaikka sinua ei pidetä talutusnuorassa?
Kas siinä suuri ero!
uskovaisia viedään kun pässiä narussa
Jumala pitää huolta jokaisesta jos annamme hänen pitää. Tie voi olla joskus kuoppainen.
Älä luovu uskostasi vaikka olisi enää vain pieni uskon kipinä sydämmessä niin vahvista sitä mikä on jo kuolemaisillaan.
Vanhemmat pitää huolta, elleivät ole uskovaisten pelastamia.
ootko sä uskossa vielä? pyhä henki sun sydämessä kaikki sun elämäs aika?
onko sulla vaimo, oma talo , kavereita mille puhua jumalasta,seurakunta missä toiste uskovaisten kans olla? jos on...tänä päivä euroopas...koko sun elämäs? sun elämäs on todella siunattua
ihmisiä jotka oikeesti pitää susta huolta? todella siunattua elämää
mulla ei ole muita ihmisiä ku vaan jotka haluaa pahaa mulle ja netki jotka haluaa hyvää on oman agenda takana, no friend in the world...enkä edes sallis mun elämää ihmistä joka rakkautta tulis mua auttaa koska joutus kärsii mun elämää sen takia...en voi edes puolustaa itseäni näiltä ihmisiltä, saati sitte ihmistä joka vapa ehtosesti tulis auttaa, rakkaudesta?
Jumala ei pidä kenestäkään huolta, edes omasta kuulostaan.
Siinä taas nimimerkin varastaja.
Se on totta että vanhemmat pitävät lapsistaan huolta ja Jumala meistä ihmisistä.
Jumalan sana sinulle minä en sinua hylkää enkä jätä.
Lähestykää Jumalaa niin hän lähestyy teitä. Jaakob 4:8
Aloittajalle:
Olet tullut totuuden äärelle. Me olemme kaikki lopulta yksin. Uskottelemme, ja koko yhteiskunta ympärillämme uskottelee, ettei niin olisi. Mutta kun silmät aukeavat ja näet kaikkien peilien ja savuverhojen taakse, ei siellä ole oikeasti ketään.
Olet tullut henkisesti aikuiseksi. Meitä on monia muitakin. Me seisomme tämän kiven päällä, valtavan avaruuden alla ja ihmettelemme mielissämme onko tässä kaikessa yhtään mitään järkeä. Valitettavasti näyttää siltä, että ei ole. Mutta ajattele millaisen matkan ne atomit joista sinä muodostut, ovat tehneet kauan ennen sinun aikaasi. Ajattele moniko sukupolvi ennen sinua on selvinnyt kaikista vastoinkäymisistään omissa elämissään. Jos yksikin sinun esi-isistä olisi luovuttanut ja antanut periksi, et olisi tänään tässä. Siinä missä atomisi on taottu valtavien tähtien sydämissä ja levitetty supernovaräjähdyksessä maailmankaikkeuden syleilyy niin samassa koettelemusten kiirastulessa esi-isäsi ovat jatkaneet sukuaan tällä planeetalla vuosituhansia. Kuin kosminen viestikapula tämä yksi elämä on.
Älä pudota kapulaa.
Etsi joku suunta.
Tee itse elämällesi tarkoitus ja mene sitä kohti. Sen ei tarvitse olla mitään suurta. Sen ei tarvitse olla mitään erikoista. Sen ei kuulukkaan merkitä yhtään mitään maailmankaikkeuden mittakaavassa, sillä mikään inhimillinen ei siinä suhteessä merkitse vähääkään. Tärkeintä on, että koet itse elämälläsi merkitystä, sisältöä ja arvoa. Ainakin sen verran, että annat jonain päivänä kapulan ylpeästi eteenpäin.
Tämä on ihmiskunnan tarina.
Sinua on huijattu. Jumala on fiktio.