Meitä on aina kehotettu tutkimaan muurahaisia, kuinka ne ahkeroivat ja elävät uhrautuvasti toisiaan puolustaen. Muurahaisyhdyskuntien elämää tutkineet ihmiset ovat ihmetelleet, miksi joistakin muurahaisista kasvaa pienikokoisia työläisiä ja osasta puolestaan suurikokoisia sotilaita. Evoluutiouskovaiset luulevat, että DNA kontrolloi sitä, millaiseksi muurahainen kasvaa.
Nykytiede on selvittänyt monimutkaiset epigeneettiset mekanismit muurahaisten fenotyypin takana. Työläisillä ja sotilailla on täsmälleen identtinen DNA. Sataprosenttisesti. On siis selvää, että DNA ei sanele sitä, kasvaako muurahaisesta pienikokoinen, ahkera työläinen, vai aggressiivinen pesäänsä ja kuningatarta puolustava sotilas. Tästä merkittävästä eroavaisuudesta vastaavat epigeneettiset tekijät ja mekanismit.
Mikäli muurahaisyhdyskunta elää uhan alla esim. luontaisten vihollisten takia, ohjelmoi kuningatar kehittyviä muurahaistoukkia epigeneettisesti siten, että niistä kasvaa sotilaita. Jos puolestaan yhdyskunta tarvitsee enemmän ravintoa, ohjelmoi kuningatar enemmän työläisiä. Ohjelmointi voidaan toteuttaa joko ravinnolla toukkavaiheessa tai feromoneilla siinä vaiheessa, kun muurahainen on vielä nuori yksilö. Ohjelmointi välittyy muurahaisen solujen histonimarkkereihin, jotka kontrolloivat sitä, miten kromatiini muotoutuu, taipuilee ja miten DNA:ta luetaan transkriptioon. DNA:n lukemista kontrolloivat siis epigeneettiset tekijät. Muurahaisten tapauksessa yksi ainut histonien epigeneettinen markkeri, asetylaatio, vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten solun mekanismit lukevat DNA:ta.
Histonimarkkerit ovat biologinen tietokanta ja ne periytyvät sukupolvien yli. Niiden periytymisestä vastaavat koodaamattomat RNA-molekyylit, kuten miRNA:t ja lncRNA:t. Näitä on mm. miehen siemennesteessä kymmeniätuhansia erilaisia. Ne välittävät yksilön ominaisuudet seuraaville sukupolville. Epigeneettisen ohjelmoinnin vuoksi geneettisesti identtisillä kaksosilla voi olla erivärinen iho, silmät ja hiukset.
Ohjelmoitava fenotyyppi todistaa suunnittelusta ja luomisesta. Vastaavia epigeneettisiä mekanismeja on lähes kaikissa eliöissä ja ne kumoavat evoluutiouskovaisten naurettavat teoriat satunnaisista mutaatioista, valinnasta ja kuvitellusta kehityksestä. Ei täällä mikään kehity. Muutosta voimme kyllä havaita, mutta muutoksen taustalla ovat nerokkaat epigeneettiset mekanismit. Älkää eksykö, hyvät ihmiset.
p.s. Jos joku väittää, etteivät epigeneettiset informaatiokerrokset periydy sukupolvien yli, kannattaa aluksi tutkia histonimarkkereiden epigeneettistä periytymistä (hakusanat: epigenetic inheritance histone markers lncrnas). Näitä tekijöitä ei ollut otettu huomioon mm. eräässä tuoreessa populaatiogeneetikkojen tekemässä tutkimuksessa, joka yrittää väheksyä epigeneettisen informaation periytymistä ja sen merkitystä. Tutkikaa itse niin tulette viisaammiksi.
Linkki ketjussa.
Nykytiede on selvittänyt monimutkaiset epigeneettiset mekanismit muurahaisten fenotyypin takana. Työläisillä ja sotilailla on täsmälleen identtinen DNA. Sataprosenttisesti. On siis selvää, että DNA ei sanele sitä, kasvaako muurahaisesta pienikokoinen, ahkera työläinen, vai aggressiivinen pesäänsä ja kuningatarta puolustava sotilas. Tästä merkittävästä eroavaisuudesta vastaavat epigeneettiset tekijät ja mekanismit.
Mikäli muurahaisyhdyskunta elää uhan alla esim. luontaisten vihollisten takia, ohjelmoi kuningatar kehittyviä muurahaistoukkia epigeneettisesti siten, että niistä kasvaa sotilaita. Jos puolestaan yhdyskunta tarvitsee enemmän ravintoa, ohjelmoi kuningatar enemmän työläisiä. Ohjelmointi voidaan toteuttaa joko ravinnolla toukkavaiheessa tai feromoneilla siinä vaiheessa, kun muurahainen on vielä nuori yksilö. Ohjelmointi välittyy muurahaisen solujen histonimarkkereihin, jotka kontrolloivat sitä, miten kromatiini muotoutuu, taipuilee ja miten DNA:ta luetaan transkriptioon. DNA:n lukemista kontrolloivat siis epigeneettiset tekijät. Muurahaisten tapauksessa yksi ainut histonien epigeneettinen markkeri, asetylaatio, vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten solun mekanismit lukevat DNA:ta.
Histonimarkkerit ovat biologinen tietokanta ja ne periytyvät sukupolvien yli. Niiden periytymisestä vastaavat koodaamattomat RNA-molekyylit, kuten miRNA:t ja lncRNA:t. Näitä on mm. miehen siemennesteessä kymmeniätuhansia erilaisia. Ne välittävät yksilön ominaisuudet seuraaville sukupolville. Epigeneettisen ohjelmoinnin vuoksi geneettisesti identtisillä kaksosilla voi olla erivärinen iho, silmät ja hiukset.
Ohjelmoitava fenotyyppi todistaa suunnittelusta ja luomisesta. Vastaavia epigeneettisiä mekanismeja on lähes kaikissa eliöissä ja ne kumoavat evoluutiouskovaisten naurettavat teoriat satunnaisista mutaatioista, valinnasta ja kuvitellusta kehityksestä. Ei täällä mikään kehity. Muutosta voimme kyllä havaita, mutta muutoksen taustalla ovat nerokkaat epigeneettiset mekanismit. Älkää eksykö, hyvät ihmiset.
p.s. Jos joku väittää, etteivät epigeneettiset informaatiokerrokset periydy sukupolvien yli, kannattaa aluksi tutkia histonimarkkereiden epigeneettistä periytymistä (hakusanat: epigenetic inheritance histone markers lncrnas). Näitä tekijöitä ei ollut otettu huomioon mm. eräässä tuoreessa populaatiogeneetikkojen tekemässä tutkimuksessa, joka yrittää väheksyä epigeneettisen informaation periytymistä ja sen merkitystä. Tutkikaa itse niin tulette viisaammiksi.
Linkki ketjussa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
https://sciencerefutesevolution.blogspot.com/2018/10/a-soldier-or-worker-ant-epigenetic.html
Tässä artikkeli linkkeineen.
Tutustuitko itse linkkien sisältöön missä perinteisesti kerrotaan miksi väitteesi on valehtelua?
Muurahaisyhteiskuntien jäsenillä saattaa kyllä olla muitakin rooleja kuin työläinen, sotilas ja kuningatar, eikä kaikilla muurahaislajeilla ole mitään sotilaita edes.
Kehoitan perehtymään muurahaisten monimuotoisuuteen syvemmin, ettei sinulle kävisi niin kuin mehiläisten osalta kävi, kun kuvittelit että niillä urokset ja naaraat on genomiltaan identtisiä :-D
Ja tosiasiassa muuten on niin, että saman pesän muurahaistyöläiset EIVÄT välttämättä ole geneettisesti identtisiä.
Tuo linkki oli jonkun typeryksen blogiin joka ei tiedä evoluutiosta mitään..
Tämä nyt ei ihan suoraan koske aloitusta, mutta on siitä johdettavissa.
Juuri nämä selvästi nähtävillä olevat säännönmukaiset rakenteet ja käyttäytymismallit eläinkunnassa, todistavat mielestäni evoluutiosta.
Hierarkiat, kilpailukykyisten selviytyminen ja seksuaalinen suosiminen ynnä monet muut, läpäisevät pääsääntöisesti koko eläinkunnan
ötököistä ihmisiin.
Ihan niinkuin koko eläinkunnalla olisi elämän alussa ollut yhteinen kantamuoto josta varioituminen lähti liikkeelle.
Toki voidaan sanoa että Jumala loi kaiken kertarysäyksellä tomusta, ensin ihmisen ja sitten käytti muissa eläimissä samoja biologisia ratkaisuja kuin ihmisessä.
Mutta luominen evoluution(yksi luomisen mekanismi) kautta näyttäytyy lukemattoman paljon loogisemmalta ja sopii mielestäni kokonaiskuvaan paljon paremmin.
Puhumattakaan siitä, että evoluutio on käytännössä todistettu.
En edelleenkään kiellä, etteikö maailma voisi olla 6000vuotta vanha ja evoluutioteoria väärässä, koska uskon että Jumalalle kaikki on mahdollista. Mutta todisteet osoittavat aivan eri suuntaan.
Olen täysin levossa koko asiasta, eikä uskoni ole järkkynyt evoluutioteorian ymmärtämisen jälkeen.
Suosittelen sinuakin raamattuontotuus lepäämään Jumalan varjossa.