Mulla todettiin 10-vuotiaana ADHD (Diagnoosi F90.0) ja kun sain concertat kouraan lääkäriltä, en suostunut niitä ottamaan. Vanhempani eivät myöskään mua painostaneet niiden käyttöön, ja elämä jatkui kuten ennenkin. Parin vuoden päästä tutkimukset ja koko diagnoosi olivat unohtuneet, muttei koulu kuitenkaan mennyt yhtään paremmin kuin diagnosoinnin aikana. Keskittymiseni itsea asiassa vain huonontui vuosi vuodelta.
Opettelin ulkoa yläasteen ja lukion opinnot ja pääsin yliopistoonkin samalla tavalla. Vasta nyt, toisen vuoden alettua, mieleeni tupsahti tämä asia kuin tyhjästä. Mut tutkittiin kersana, koska opettajat olivat sitä pyytäneet vanhemmilta. ADHD napsahti ja paperit löytyivät siihen liittyen. Omakannassa diagnoosia ei ole, sillä se tehtiin ennen sen tuloa (2008), mutta papereissa mielestäni kaikki tarpeellinen. Yli kymmenen vuotta myöhemmin katsoin nämä paperit ensimmäistä kertaa läpi. Sain ajan julkiselta puolelta kun soittelin pariin eri numeroon, mutta antoivat ajan sairaanhoitajalle. Miksi ihmeessä sairaanhoitajalle?
Mä oon ihan umpikujassa tän homman kanssa jos en saa apua, asiat alkaa järjestelmällisesti romahtamaan niskaan. Ulkoa opettelu ei toimi ja stressaan itteni hautaan. Keskittymiskyky on ihan hemmetin huono ja en kykene oikein tekemään enää mitään kunnolla. Eka vuosi meni ihan kuralle ja niin näyttäisi alkavan tämä toinenkin vuosi.
Elikkäs lyhyesti - havahduin viikko sitten kauhean stressaamisen jälkeen yöllä siihen, että ai niin joo mullahan oli joku keskittymishäiriö lapsuudesta. Papereista selvisi, että se olikin ADHD, no voi vittu, sehän selittää kaiken. Yliopisto kaatuu ja pitäisi sen ohessa selvitellä tämän kanssa selviämistä.
Kysymys 1: Miten saan lääkitykselle pääsemisen etenemään mahdollisimman nopeesti, pitäiskö tässä soitelle lääkäreille tai jotain?
Kysymys 2: Onko vaikeaa saada aikuisiän diagnoosi ADHD:sta lapsuuden diagnoosin olemassaolon jäljiltä vai pitääkö mun mennä taas niihin tutkimuksiin uudestaan?
Kysymys 3: Pitääkö mun testata eka ei-stimulantit ja sitten vasta niitä parempia? Entäs jos on kova kiire asian kanssa kun on kyse tukien menetyksestä?
Opettelin ulkoa yläasteen ja lukion opinnot ja pääsin yliopistoonkin samalla tavalla. Vasta nyt, toisen vuoden alettua, mieleeni tupsahti tämä asia kuin tyhjästä. Mut tutkittiin kersana, koska opettajat olivat sitä pyytäneet vanhemmilta. ADHD napsahti ja paperit löytyivät siihen liittyen. Omakannassa diagnoosia ei ole, sillä se tehtiin ennen sen tuloa (2008), mutta papereissa mielestäni kaikki tarpeellinen. Yli kymmenen vuotta myöhemmin katsoin nämä paperit ensimmäistä kertaa läpi. Sain ajan julkiselta puolelta kun soittelin pariin eri numeroon, mutta antoivat ajan sairaanhoitajalle. Miksi ihmeessä sairaanhoitajalle?
Mä oon ihan umpikujassa tän homman kanssa jos en saa apua, asiat alkaa järjestelmällisesti romahtamaan niskaan. Ulkoa opettelu ei toimi ja stressaan itteni hautaan. Keskittymiskyky on ihan hemmetin huono ja en kykene oikein tekemään enää mitään kunnolla. Eka vuosi meni ihan kuralle ja niin näyttäisi alkavan tämä toinenkin vuosi.
Elikkäs lyhyesti - havahduin viikko sitten kauhean stressaamisen jälkeen yöllä siihen, että ai niin joo mullahan oli joku keskittymishäiriö lapsuudesta. Papereista selvisi, että se olikin ADHD, no voi vittu, sehän selittää kaiken. Yliopisto kaatuu ja pitäisi sen ohessa selvitellä tämän kanssa selviämistä.
Kysymys 1: Miten saan lääkitykselle pääsemisen etenemään mahdollisimman nopeesti, pitäiskö tässä soitelle lääkäreille tai jotain?
Kysymys 2: Onko vaikeaa saada aikuisiän diagnoosi ADHD:sta lapsuuden diagnoosin olemassaolon jäljiltä vai pitääkö mun mennä taas niihin tutkimuksiin uudestaan?
Kysymys 3: Pitääkö mun testata eka ei-stimulantit ja sitten vasta niitä parempia? Entäs jos on kova kiire asian kanssa kun on kyse tukien menetyksestä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.