Muutama mielipide ja vastaus liittyen kotimaiseen musiikkiin.
Lauluntekijä mestareita ei enää synny kuten ennen viimevuosisadan alku-keskivaiheilla, samaten on laita säveltäjien osalta. Viittaan mestareihin mm. Helismaa, Lavi, Aimo, Salomaa, Vexi, Junnu, Leskinen, Ruonansuu. Sibelius.
Helppo ja vetelä elämä ei edesauta luovuutta, yhteiskunta on muuttunut maailman myötä ja puuttuu taistelu ja kamppailu, joka synnyttäisi syvällistä musiikkia pakosta, huumorilla kantaa ottavaa, kertovaa, tai Suomen luontoon uppoavaa mahtavuutta, tosin nykyinen luonto on irvikuva entisestä, eikä täten inspiroi mahtavuudellaan enää taiteilijioita, syväsieluisia näkijöitä, kokijoita, tekijöitä.
Kun puuttuu raskas raadanta ja luonto on alistettu niin tuloksena on nykymusiikin kaltaista tuotantoa, joka ei kosketa oikeata ihmistä, ainoastaan ns. pinnallisia, todellisuudesta irtiolevia, kuplassa eläviä olentoja se hetken heiluttaa, viihdyttää.
Hyvän musiikin pitäisi mielestäni projisoitua kulttuuriin ja kertoa siitä, kuten oli aikaisemmin laita. Nyt sekasotkua ja turhaa vinkumista, kielien rääkkäämistä, metelin puolelle menevää saastetta. Kauaksi on omena puusta pudonnut, voi todeta.
Mutta tiivistettynä voi sanoa, että musiikki heijastaa vallitsevaa yhteiskunnan, maailman tilaa, siis uusi, uudempi tuotanto, tämän vuoksi syväsieluisuus jää laihaksi ellei peräti olemattomaksi.
Ehdotan, että viisaat, tämän asian ymmärtäjät pohtisivat kammioissaan yksin tilannetta, ehkä tajuten jotain suurempaa.
Lauluntekijä mestareita ei enää synny kuten ennen viimevuosisadan alku-keskivaiheilla, samaten on laita säveltäjien osalta. Viittaan mestareihin mm. Helismaa, Lavi, Aimo, Salomaa, Vexi, Junnu, Leskinen, Ruonansuu. Sibelius.
Helppo ja vetelä elämä ei edesauta luovuutta, yhteiskunta on muuttunut maailman myötä ja puuttuu taistelu ja kamppailu, joka synnyttäisi syvällistä musiikkia pakosta, huumorilla kantaa ottavaa, kertovaa, tai Suomen luontoon uppoavaa mahtavuutta, tosin nykyinen luonto on irvikuva entisestä, eikä täten inspiroi mahtavuudellaan enää taiteilijioita, syväsieluisia näkijöitä, kokijoita, tekijöitä.
Kun puuttuu raskas raadanta ja luonto on alistettu niin tuloksena on nykymusiikin kaltaista tuotantoa, joka ei kosketa oikeata ihmistä, ainoastaan ns. pinnallisia, todellisuudesta irtiolevia, kuplassa eläviä olentoja se hetken heiluttaa, viihdyttää.
Hyvän musiikin pitäisi mielestäni projisoitua kulttuuriin ja kertoa siitä, kuten oli aikaisemmin laita. Nyt sekasotkua ja turhaa vinkumista, kielien rääkkäämistä, metelin puolelle menevää saastetta. Kauaksi on omena puusta pudonnut, voi todeta.
Mutta tiivistettynä voi sanoa, että musiikki heijastaa vallitsevaa yhteiskunnan, maailman tilaa, siis uusi, uudempi tuotanto, tämän vuoksi syväsieluisuus jää laihaksi ellei peräti olemattomaksi.
Ehdotan, että viisaat, tämän asian ymmärtäjät pohtisivat kammioissaan yksin tilannetta, ehkä tajuten jotain suurempaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse asiassa nykyään tehdään paljonkin musiikkia joka on kaikkea muuta kuin pinnallista, mutta eipä ne radiosoittoja saa eikä niistä tulee niin sanottuja hittejä. Esimerkiksi metallimusiikin puolella on hyvinkin syvällisiä ja kantaa ottavia tekstejä. Lisäksi monet kappaleet vaativat useamman kuuntelukerran ennenkuin ne niin sanotusti "aukeavat".
Toki muissakin tyylilajeissa tehdään ihan laadukasta ja syvällisempää materiaalia. Esimerkiksi Youtubesta löytyy vaikka minkälaista artistia ja bändiä joka makuun.
Pop musiikki sen sijaan on nykyään tosi pinnallista ja Autotunea käytetään ihan liikaa.