HeiOlen hieman uudenlaisessa tilanteessa.
Oloin seurustelemaan kesällä ystäväni kanssa, joka oli eronnut vuosi sitten.
Hänelle on muutama lapsi alle 10 v ja ero oli tullut hänelle ns yllätyksenä.
Hän on työnarkomaani, ja lapset hänellä joka toinen viikko.
Mies on erittäin ylityölllistetty, matkustaa paljon ja ei ole ehtinyt pitämään lomaa.
Lapset on vaativia ja mustasukkaisia. Lapset eivät halua että me olemme yhdessä, eikä ex rouvakaan...
Myös minä menin erehdyksissäni vaatimaan ns hieman liikaa, josta sitten myrsky vesilasissa.
No, olen kuitenkin lähtökohtaisesti huolissani miehen jaksamisesta, hänelle arjesta selvityminen ottaa voimille, hän ei pysty keskittymään työhönsä. Menee töihin, ei saa kunnolla konetta auki. Matkustaa koko ajan, kello kaulassa sinne tänne.
En haluisi olla riippukivi, vaan enemmän tukena. Koska sitä olin silloin kun olimme pelkkiä ystäviä monen vuoden ajan.
Hän on poissoleva, ärsyyntynyt, ei tunne mitään, ei jaksa mitään. Nukkuu huonosti, torkkuu, ja alkaa tekemään töitä vaikka yöllä...Ei saa mitään kun viime tipassa valmiiksi.
Mun tekee todella pahaa. Rakastanhan häntä silti. Haluisin että kaikilla on hyvä olla, mutta en haluisi olla se joka vaatii. Nyt meidän pitäisi saada tämä meidän "alkava uus perhe " johonkin järkevään vaiheeseen, mutta lapset vetää eri suuntiin. Ja lapset on hänelle tärkeitä, kuten on minun oma lapsi minulle.
Miten sanon hänelle, että hänellä on ehkä burn out. Voiko sen vaan sanoa noin?
Kuintekin hän jaksaa välittää, rakastaa ja halata, huomioida...Se on tunnepuoli on kunnossa...vai voiko Burn out tulla esim erosta, josta ei ole selvinnyt työuupumuksesta yhdessä?
Oloin seurustelemaan kesällä ystäväni kanssa, joka oli eronnut vuosi sitten.
Hänelle on muutama lapsi alle 10 v ja ero oli tullut hänelle ns yllätyksenä.
Hän on työnarkomaani, ja lapset hänellä joka toinen viikko.
Mies on erittäin ylityölllistetty, matkustaa paljon ja ei ole ehtinyt pitämään lomaa.
Lapset on vaativia ja mustasukkaisia. Lapset eivät halua että me olemme yhdessä, eikä ex rouvakaan...
Myös minä menin erehdyksissäni vaatimaan ns hieman liikaa, josta sitten myrsky vesilasissa.
No, olen kuitenkin lähtökohtaisesti huolissani miehen jaksamisesta, hänelle arjesta selvityminen ottaa voimille, hän ei pysty keskittymään työhönsä. Menee töihin, ei saa kunnolla konetta auki. Matkustaa koko ajan, kello kaulassa sinne tänne.
En haluisi olla riippukivi, vaan enemmän tukena. Koska sitä olin silloin kun olimme pelkkiä ystäviä monen vuoden ajan.
Hän on poissoleva, ärsyyntynyt, ei tunne mitään, ei jaksa mitään. Nukkuu huonosti, torkkuu, ja alkaa tekemään töitä vaikka yöllä...Ei saa mitään kun viime tipassa valmiiksi.
Mun tekee todella pahaa. Rakastanhan häntä silti. Haluisin että kaikilla on hyvä olla, mutta en haluisi olla se joka vaatii. Nyt meidän pitäisi saada tämä meidän "alkava uus perhe " johonkin järkevään vaiheeseen, mutta lapset vetää eri suuntiin. Ja lapset on hänelle tärkeitä, kuten on minun oma lapsi minulle.
Miten sanon hänelle, että hänellä on ehkä burn out. Voiko sen vaan sanoa noin?
Kuintekin hän jaksaa välittää, rakastaa ja halata, huomioida...Se on tunnepuoli on kunnossa...vai voiko Burn out tulla esim erosta, josta ei ole selvinnyt työuupumuksesta yhdessä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.