Mistä johtuu jatkuva asiakkuus niin sosiaalitoimessa kuin jatkuva asiakkuus aikuispsykiatrian puolella?
Oma elämäntilanteeni lähti kunnolla käyntiin noin 10 vuotta sitten. Tuolloin olin raskaana ja ja ehkä suurimmalta osin sen vuoksi lopetin asiakkuuden psykiatriseen avohoitoon. Minun psykiatrisen asiakkuuden lopettamisesta tehtiin ( lääkäri/sairaanhoitaja) lastensuojeluilmoitus. Nyt tapahtuneesta on jo kulunut noin kymmenen vuotta. Olen jälleen raskaana, odotan toista lastani, ja minulle on käynyt ilmi että perheeni parissa oleva sosiaalityöntekijä, on nyt lähiaikkoina tehnyt raskaudestani, lastensuojeluilmoituksen.
Luulin jo, että melkein jo vuoden kestänyt perheen asiakkuus sosiaalitoimen asiakkaana, lähinnä perhetyönparissa, alkaisi olla ohi.
Tilanteeni aikuispsykiatrian puolella hieman eri näkökulmasta tarkasteltava. Siinä, missä minulla on terveet elämäntavat, eli en polta, en käytä alkoholia saatika huumeita, niillä ei ole ollut kauheasti merkitystä, siltä minusta ainakin tuntuu.
Tajuavatko viranomaiset, miltä se mahtaa tuntua, kun pitkään jatkuneen asiakkuuden takia, tänäkin päivänä joudun menemään sellaiseen odotustilaan , jossa lukee "mielenterveys sekä päihdekuntoutujat"? Voin nyt valaista omia tuntemuksiani: "Hyi hyvä elämä!"
Olen optimistinen kuitenkin tulevaisuutta ajatellen. Sen minkä aika on kerran rikkonut (mieli), sen aika myös korjaa. (Kaiketi omalla ajallaan! :-)
Oma elämäntilanteeni lähti kunnolla käyntiin noin 10 vuotta sitten. Tuolloin olin raskaana ja ja ehkä suurimmalta osin sen vuoksi lopetin asiakkuuden psykiatriseen avohoitoon. Minun psykiatrisen asiakkuuden lopettamisesta tehtiin ( lääkäri/sairaanhoitaja) lastensuojeluilmoitus. Nyt tapahtuneesta on jo kulunut noin kymmenen vuotta. Olen jälleen raskaana, odotan toista lastani, ja minulle on käynyt ilmi että perheeni parissa oleva sosiaalityöntekijä, on nyt lähiaikkoina tehnyt raskaudestani, lastensuojeluilmoituksen.
Luulin jo, että melkein jo vuoden kestänyt perheen asiakkuus sosiaalitoimen asiakkaana, lähinnä perhetyönparissa, alkaisi olla ohi.
Tilanteeni aikuispsykiatrian puolella hieman eri näkökulmasta tarkasteltava. Siinä, missä minulla on terveet elämäntavat, eli en polta, en käytä alkoholia saatika huumeita, niillä ei ole ollut kauheasti merkitystä, siltä minusta ainakin tuntuu.
Tajuavatko viranomaiset, miltä se mahtaa tuntua, kun pitkään jatkuneen asiakkuuden takia, tänäkin päivänä joudun menemään sellaiseen odotustilaan , jossa lukee "mielenterveys sekä päihdekuntoutujat"? Voin nyt valaista omia tuntemuksiani: "Hyi hyvä elämä!"
Olen optimistinen kuitenkin tulevaisuutta ajatellen. Sen minkä aika on kerran rikkonut (mieli), sen aika myös korjaa. (Kaiketi omalla ajallaan! :-)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja kaikella on tarkoituksensa. Olen omissa ajatuksissani ”valaistunut” syyttämään elämän ongelmista itseäni siinä missä muitakin. Nyt syntynyt vauva jo, on kunnossa. Ja minä perus terveenä ihmisenä, muuten että minulla on se psyykkinen sairaus, rukoilen, että ihmiset näkisivät tosiasiat tosiasioina. Minua suoraan sanottuna ärsyttää kun ammattihenkilökunta arvostelee minua ihmisenä saatikka äitinä. Se että minulla on oikeus, kuin jokaisella meillä, ajatella tätä maailmaa mielipuolisena. Eli Hyvänä ja Pahana. Saahan sitä ajatella ihmisaivoista mielipuoliseksi, eli aivojen omaavan niin hyvää kuin pahaakin, myös.
Kun tiedostaa sen mitä hyvä on ja miten hyvää elämässä tuotetaan niin itselle kuin muille ihmisille, pärjää tässä elämässä!
Jos ilkeys valtaa mielen tai on muuten pahat mielessä, kosto tulee ennen pitkää tuta jumalalta. Kaikkivaltialtaalta. Jos ei jo aiemmin.
Ja elämä opettaa. :-)