kun lopulta yöllä nukahdan niin alkaa painajaiset. Tätä kestänyt jo monta viikkoa. Ennen painajaisia nähdessäni olen herännyt mutta nyt näin ei käy vaan koko "filmi" tulee katsottua. Päivisin on kummallinen, epätodellinen olo. Sekoamisen pelko. Lisäksi olen saannut päähäni kummallisen ajatuksen; mitä jos olenkin jo seonnut mutta en tajua sitä itse. Silti minulla on selkeä käsitys että mikä on totta ja mikä ei. Vai onko? Tuntuu usein kun katsoisin elämääni jonkun toisen silmin.
joka yö painajaisia
vativati
6248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tervetuloa samaan sakkikuntaa!
Minä en enää edes mieti mikä on totta ja mikä unta!
Enkä ole sekopää minäkään!
Muuan pipipää psykiatri kirjoitti resehtin neurolepteille.
Niitä olisi pitänyt ahmia kourakaupalla per päivä!
Onnekseni luin täältä niiden käyttäjien kokemuksista.
Moni palstalainen on oivaltanut, että nuot myrkyt saavat aikaan:
Ä. Murhia
B. Sotia
C. Nälänhätää
D. Yleistä v*tutusta
C. Edesauttaa ilmastonmuutosta
Että kyllä neurolepti pikkupilleri on HIRMUINEN MYRKKY!!!
ATOMIPOMMI ON LASTEN LEIKKALU SIIHEN VERRATTUNA!!!
ÄLÄ KOSKE EDES VIIDEN METRIN SEIPÄÄLLÄ NEUROLEPTIMYRKKYYN!!!
KOKO MAAILMA ON SILLOIN TUHON OMA!!!
Rukoile sen sijaan pappia ja kieroa evluthkirkkoa!
Pääset kaikesta pahasta painajaisesta ja saat elää höllötellä hurskaasti elämäsi loppuun saakka!
Siunausta! Halleluijaa! Aamen!
Hei, rukoile isämeidän rukous ja lue Johanneksen evankeliumista muutama lause, niin saat hyvin nukuttua!Ja vielä enemmän se synnyttää uskon sillä joka lukee on autuas, siis pelastettu!
Mitä sulle on tapahtunut joskus tai viime aikoina, kun painajaisia olet alkanut nähdä tai näet nyt heräämättä niihin ?
Älä vaan ala uskoa että olet seonnut, sinähän erittelet asioita ihan ookoo.
Sekoamisen pelko ei ole harvinaista jos on vaikka pitkään jatkunutta stressiä, ahdistusta ym.
tiedostan kyllä etten ole seonnut että kai se on vain suuri sekoamisen pelko. En muista tarkalleen milloin nämä ajatukset sekoamisesta on alkanut, mutta pitkään ne on ollu.
Stressiä on että ehkä tämä kaikki kummallisuus johtuu siis siitä. Ennen ajattelin että stressinsietokykyni on hyvä mutta kai kaikelle on rajansa...
Joskus vuosia sitten minulla oli samanlaisia tuntemuksia että tosi epätodellinen olo. Muistan vieläkin kun kerran normaalilla kauppareissulla tuli vahva tunne ettei ole siinä tilanteessa oikeasti vaan jossain muualla. Nyt tätä samaa oloa on kotonakin välillä. Ei ole mitään lääkitystäkään mikä voisi selittää...
Siinäpä se! Ettei ole lääkitystä.
"Olematon olo" johtuu juuri siitä. Minullakin oli muutama vuosi sitten samanlainen ulkopuolinen tunne mm kapakin vessajonossa. Hirmuisesti huimasi kun kyttäsin pissivuoroani.
Ihan piti istua k*siselle lattialle!
Onneksi viisas psykiatrini kirjoitti reseptin venlalle ja ketipinorille.
Nyt voin hyvin kestää jonotuksen leipäjonossa ja kapakin pissijonosssa!
Toki voin liiankin "paksusti" - paino pentele nousi 22 kg kun nyt ahmin lääkkeitä!
Että kyllä lääkkeillä on hyvät jos huonot puolensa.
Onko sinulla samanlaisia kokemuksia?
Olot kasvaa ja kehittyy, tulee ihan fyysisiäkin oireita, kun nappii neuroleptejä.
Seuraavaaksi sinulle tulee mieleen, että tämä elämä on uusinta. Mikään ei muutu. Sinun pitäisi kuitenkin muuttaa maailmaa. Alat kuolla usein. Jopa useita kertoja päivässä. Ihan minuutin välein. Kun seitsemänsataa tulee täyteen, se on loppu. Vaan ei ole. Ehdit elää vielä miljoona elämää.
Lopulta myönnät ja tajuat, että tämä on nyt vaan tämmöstä, mikä on hyvä.