Mikä meitä tiedemiehiä oikein riivaa?

Varmasti kuka tahansa tiedemies haastaisi nuo teoriat, jos olisi jotain tieteellisesti parempaa esitettävää.
Hulluksi leimautuminen on mahdollista, mutta hoitoon joutumisesta ei ole pelkoa. Kts. uskovaiset, Savorinen yms.....

Varmaan tuollaisten teorioiden kumoamiseen tarvittaisiin niin paljon näyttöä, että siihen ei pysty kukaan. Ja aika vaikea hakea rahoitusta tuollaiselle tutkimukselle.

Mikään tiedemies tuskin edes kuvittelisi valonnopeuden olevan äärettömän.

Mikä siinä oikein on, että mitä enemmän noita tutkii, sen enemmän löytää alkuperäistä ja "virallista" teoriaa tukevia todisteita?

Lääketiede se on vasta vänkä tiede nykyään. Fiksataan vanhoja lääkkeitä jotta niille saadaan uusi patentti ja keksitään sopiva tai ihan uusi tauti tälle lääkkeelle. Huimia saavutuksia on myös erilaisten raja-arvojen madaltaminen kuten verenpaine ja kolesteroli. Näin saadaan entistä terveempiä ihmisiä. Mielenkiintoista on myös mieleltään sairaiden ja masentuneiden lääkitys. Paksia huuleen niin johan alkoi tervehtyminen.

>>Mikä meitä tiedemiehiä oikein riivaa?<<

Meitä ei kyllä riivaa mikään, aloittajaa ehkä salaliittoteoriavainoharha.

Ahaa. että rohkeudenpuutteeseen se nyt sitten kaatuu mitä se nyt sitten onkaan mihin tuolla periaatteellisella kaiken vastustamisella pyritään. Älä hätäile kyllä se parempi tieto kelpaa tiedemiehille sen kun vaan kerrot heille miten asiat oikeasti ovat. Voi tosin olla, että hieman jotakin näyttöäkin vaaditaan uskottavuuden lisäämiseksi ettei vain tuuli huulia heiluttele.

Eiköhän noita ole väännelty jo aika paljon ja pohditaan edelleen?

Vai tarkoitatko, että pitäisi päättää jokin vääräksi, ja etsiä väkisin näyttöä?

Toinen puoli mitä mietin, jos ymmärsin väärin, niin
mm. taloustieteessä puhutaan niukkuuden periaatteesta.
Resursseilla on aina rajansa ja valintoja on vain tehtävä.