Mikä auttaa?

Olen eronnut avopuolisestani pari kuukautta sitten. Asuimme kolme vuotta yhdessä. Itselläni ei ole kavereita tällä paikkakunnalla ja illat on pitkiä. Olen kyllä pakottanut itseni lähtemään asunnosta, mutta ei tunnu helpottavan. Onko vinkkiä miten teillä on olo helpottanut?
4803
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Hei.
On varmasti kurjaa olla ilman kavereita paikkakunnalla, erityisesti nyt eron jälkeen. Oletko töissä tai koulussa tai voitko saada kavereita, tuttavia jonkun harrastuksen kautta. Hyvä, kun olet lähtenyt liikkeelle, ulkoilu ja liikunta auttaa moneen. Mutta asiaa helpottaa, jos saat itsellesi vaikka kävelyseuraa. Onko asuinalueella joku fb-ryhmä tai voitko pyytää jotakuta työn tai opiskelujen kautta tuttua tai vaikka naapuria kävelylle ja kahville tms. Nyt tähän aikaan vuodesta on se hyvä puoli, että ulkoilu on mukavaa, kun on valoa ja lämpöä.

Voimia, uusia tuulia sinulle toivon,
Pirkko-pappi

Äänestä

Älä kiirehdi tutustumaan uusiin tyyppeihin. Sure ero, ota etäisyys, tutustut ajan myödä ihmisiin ilman seuran kerjäämistä.

Äänestä

Anna itsellesi aikaa ja älä vaan lähde etsimään laastari suhdetta, siitä voi tulla vielä suurempi ongelma.
Käy asiasi läpi ja jos tarvitset, niin mene juttelemaan esim. psykologi tai diakoniatyöntekijälle, mikäli asiat ahdistavat liikaa. Muista rakastaa ensin itseäsi, silloin pystyt rakastamaan muitakin.
Mene ihmisten ilmoille eri tapahtumiin ja liiku säännöllisesti päivittäin. Tee vaikka pieni iltalenkki.
TUo rauhallinen iltalenkki auttaa sinua nukkumisessa, jos teet kovalla sykkeellä juoksulenkin, älä tee sitä 19.00 jälkeen. Tai nukkumaan meno aikasi siirtyy 2-3 tuntia eteenpäin.

Kun olet valmis aikanaan, niin laita asiat paperille, niin hyvät kuin huonot. Tulet näkemään konkreettisesti, miksi tekemäsi ratkaisu on parempi, kuin yhdessäeläminen. Tosiasia on se, että on parempi erota, kuin elää suhteessa, joka ei tyydytä kumpaakaan osapuolta.

Aika ja välittäminen itsestäsi ovat kaikkein tärkein asia nyt sinun elämässäsi. Kun olet oivaltanut oppitunnin, joka sinulla on ollut, niin tulet huomaamaan myös, miksi se on päättynyt. Tuo oppitunti on asia, jonka olet saavuttanut ja nyt on aika mennä eteenpäin.

Äänestä

Älä ainakaan diakonille mene puhumaan. Katso heidän työnkuvaa, ovat ilman puhujiakin ylityöllistettyjä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kiirad kirjoitti:

Olen eronnut avopuolisestani pari kuukautta sitten. Asuimme kolme vuotta yhdessä. Itselläni ei ole kavereita tällä paikkakunnalla ja illat on pitkiä. Olen kyllä pakottanut itseni lähtemään asunnosta, mutta ei tunnu helpottavan. Onko vinkkiä miten teillä on olo helpottanut?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu