Äitini ei arvosta tekojani.

minua ärsyttää suunnattomasti äitini.
Pari vuotta sitten vanhempani erosivat ja äidilleni tuli melkein heti uusi mies joka muutti meille, Suomeen. Hän oli väkivaltainen äitiäni kohtaan ja löi häntä monia kertoja, MINÄ olin kuin psykologi äidilleni ja kuuntelin hänen itkut ja ininät. Ikinä en siitä kiitosta saanut vaikka tuolloin olin 11vuotias lapsi ja minun ei olisi todellakaqn pitänyt niitä asioita kuulla. Kukaan muu ulkopuolinen ei siitä väkivallasta tiennyt kuin minä. Monet kerrat menin isältäni äidillenni kun äidilläni oli paha olla isäpuoleni takia. Minä itse sain traumat, traumat siitä että joudun joskus kohtaamaan sen uudestaan. Aina jaksoin tukea äitiäni ja lohduttaa, ikinä kiitosta en kuullut. Olen siitä hieman katkera koska tuntui että sillä mitä mitä näin vaivaksi ei ollut mitään väliä.
2295
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Tsemppiä, sul on täysin oikeus tuntea noita tunteita eikä tosiaan lapsen kuulu aikuisen murheita kantaa. Toivottavasti pääset tästä yli mutta jotenkin asia pitää käsitellä jotta voit keskittyä itseesi ja mitä sinä haluat. Ajan myötä se on vain ikävä muisto jonka haluaa vain unohtaa.

Äänestä

Sulla tulee vielä vastaan ihmisiä, joiden kanssa voit jakaa asioitasi. Äitisi tilanne kuulostaa sekavalta ja onnettomalta, ja vaikkei se ole osannut sua ottaa oikein huomioon, niin kuulostat kuitenkin täyspäiseltä. Anna elämälle tilaisuus viedä sua kohti parempaa, siitä saat voimaa tutustua äitiisikin uudestaan sitten, kun olet itse siihen valmis.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


eiapuaole kirjoitti:

minua ärsyttää suunnattomasti äitini.
Pari vuotta sitten vanhempani erosivat ja äidilleni tuli melkein heti uusi mies joka muutti meille, Suomeen. Hän oli väkivaltainen äitiäni kohtaan ja löi häntä monia kertoja, MINÄ olin kuin psykologi äidilleni ja kuuntelin hänen itkut ja ininät. Ikinä en siitä kiitosta saanut vaikka tuolloin olin 11vuotias lapsi ja minun ei olisi todellakaqn pitänyt niitä asioita kuulla. Kukaan muu ulkopuolinen ei siitä väkivallasta tiennyt kuin minä. Monet kerrat menin isältäni äidillenni kun äidilläni oli paha olla isäpuoleni takia. Minä itse sain traumat, traumat siitä että joudun joskus kohtaamaan sen uudestaan. Aina jaksoin tukea äitiäni ja lohduttaa, ikinä kiitosta en kuullut. Olen siitä hieman katkera koska tuntui että sillä mitä mitä näin vaivaksi ei ollut mitään väliä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu