Olen 60 v. äijä, ylipainoinen. Vaimo sanoi, että kuorsaan kamalasti ja tulee hengityskatkoja.
Itse huomasin tolkuttomia vaikeuksia duunissa yleensä hereillä pysymisessä. Nuupahtelin jatkuvasti tietokoneen ääreen ja saattoi tulla 3 - 4 riviä pelkkää ö-kirjainta. Kokouksissa pilkin myös jatkuvasti, mutta koska minulla on myös sokeritauti, pistelin salaa pöydän alla reidet täyteen pilkkuja. Kipu piti jollain lailla hereillä. Mutta jos sokerit menee korkealle, niin sekin väsyttää!!!
En toisin sanoen ollut työkykyinen.
En ole järin innostunut moisista CPAP- laitteista, aikoinaan oli insuliinin pistäminenkin yhtä helvettiä. Mutta kun kesänaapuri vehjettä kehui eikä mitään muuta mahdollisuutta enää ollut, päätin yrittää.
Ensin minut analysoitiin kotiseurantalaitteilla ja minulla todettiin vaikea uniapnea. Sain sitten varsinaiset vehkeet kotiin. Ne muodostuvat parin tiiliskiven kokoisesta mötikästä, naamamaskista letkuineen ja sekavasta remmihelvetistä.
Hoitsu opettaa sairaalassa vehkeiden käytön, mutta jos tuntuu ettei ole kovin näppärä ja jos mahdollisuus on, niin kannattaa pyytää puoliso, avopuoliso tai tyttö/poikaystävä mukaan tilaisuuteen. Osaavat sitten auttaa, kun tositoimiin ryhdytään. Laite liitetään hoitopaikan etäseurantaan, joten siellä arvioidaan hoidon onnistumista.
Nämä vehkeet ovat sellaisia, että ne pyrkivät pitämään sopivan paineen maskin sisällä, eli jos maski fuskaa, niin ne nostavat painetta aivan karseasti, ja tulee tukehtumisen tunne.
Kotona meni laitteen kanssa tapellessa pari tuntia ja olin jo valmis viemään seuraavana päivänä vehkeen pois. Mutta sitten ajattelin ettei ole muuta mahdollisuutta ja päätin vielä kerran yrittää.
Ensin kunnon rauhoittavat: yksi pami, yksi Imovane ja pari olutta. Sain nukuttua pari tuntia.
Jatkossa paremmin ja paremmin.
Kymmenen päivän kuluttua tuli hoitopaikasta tekstari: "Hei, etäseurantatietojen perusteella CPAP-hoito onnistuu hyvin ja hoitovaste on hyvä. Seuraava kontrolli 12 kk kuluttua"
Jess! Aloin selvästi virkistyä, minkä itsekin huomasin.
Mutta, myönnettävä toki on, että sen verran epämukava vehje on, että otan joka ilta nukahtamislääkkeen. Mutta ei siitä haittaa ole, enemmän haittaa olisi jos nukahtaisi rattiin, siitä voisi olla haittaa sivullisillekin.
Nyt on vain ongelma siinä, ettei vaimo halua enää pukea minulle maskia, täytyy kai ruveta opettelemaan itse...
Itse huomasin tolkuttomia vaikeuksia duunissa yleensä hereillä pysymisessä. Nuupahtelin jatkuvasti tietokoneen ääreen ja saattoi tulla 3 - 4 riviä pelkkää ö-kirjainta. Kokouksissa pilkin myös jatkuvasti, mutta koska minulla on myös sokeritauti, pistelin salaa pöydän alla reidet täyteen pilkkuja. Kipu piti jollain lailla hereillä. Mutta jos sokerit menee korkealle, niin sekin väsyttää!!!
En toisin sanoen ollut työkykyinen.
En ole järin innostunut moisista CPAP- laitteista, aikoinaan oli insuliinin pistäminenkin yhtä helvettiä. Mutta kun kesänaapuri vehjettä kehui eikä mitään muuta mahdollisuutta enää ollut, päätin yrittää.
Ensin minut analysoitiin kotiseurantalaitteilla ja minulla todettiin vaikea uniapnea. Sain sitten varsinaiset vehkeet kotiin. Ne muodostuvat parin tiiliskiven kokoisesta mötikästä, naamamaskista letkuineen ja sekavasta remmihelvetistä.
Hoitsu opettaa sairaalassa vehkeiden käytön, mutta jos tuntuu ettei ole kovin näppärä ja jos mahdollisuus on, niin kannattaa pyytää puoliso, avopuoliso tai tyttö/poikaystävä mukaan tilaisuuteen. Osaavat sitten auttaa, kun tositoimiin ryhdytään. Laite liitetään hoitopaikan etäseurantaan, joten siellä arvioidaan hoidon onnistumista.
Nämä vehkeet ovat sellaisia, että ne pyrkivät pitämään sopivan paineen maskin sisällä, eli jos maski fuskaa, niin ne nostavat painetta aivan karseasti, ja tulee tukehtumisen tunne.
Kotona meni laitteen kanssa tapellessa pari tuntia ja olin jo valmis viemään seuraavana päivänä vehkeen pois. Mutta sitten ajattelin ettei ole muuta mahdollisuutta ja päätin vielä kerran yrittää.
Ensin kunnon rauhoittavat: yksi pami, yksi Imovane ja pari olutta. Sain nukuttua pari tuntia.
Jatkossa paremmin ja paremmin.
Kymmenen päivän kuluttua tuli hoitopaikasta tekstari: "Hei, etäseurantatietojen perusteella CPAP-hoito onnistuu hyvin ja hoitovaste on hyvä. Seuraava kontrolli 12 kk kuluttua"
Jess! Aloin selvästi virkistyä, minkä itsekin huomasin.
Mutta, myönnettävä toki on, että sen verran epämukava vehje on, että otan joka ilta nukahtamislääkkeen. Mutta ei siitä haittaa ole, enemmän haittaa olisi jos nukahtaisi rattiin, siitä voisi olla haittaa sivullisillekin.
Nyt on vain ongelma siinä, ettei vaimo halua enää pukea minulle maskia, täytyy kai ruveta opettelemaan itse...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulle ei maski sopinut (nenä ja suu maski). Se ei nimenomaan ollut tiivis, ehkä minulle leuattomalle se ei oikein sovi. Helsingissä ei montaakaan päivää turhia testejä suvaita, joten CPAP-laitetta en tule käyttämään. Nyt on työn alla kuorsauskisko, muotit on tänään tehty. Voin palata asiaan kk:n päästä, jos muistan. Olen myös jo 60 täyttänytmies, ja minulla todettiin keskivaikea uniapnea muistaakseni syksyllä 2016.
Pari vuotta sitten joudun sairaalaan ja aluksi taisteltiin maskin kanssa kunnes hoitaja päätti kokeilla sellaista pyöreää versiota joka sopii hyvin. Puolentoista viikon kuluttua lähdin sieltä CPAP laitteen kanssa kotiin ja minä mielessäni kiroamaan, tuleeko tämä pefkele mukaankin... Aluksi oli ankeeta, heräsin monta kertaa. Sitten totuin ja nyt se maski pysyy naamataulussa koko yön.
Ketjun aloittajan vaimo sai myös cpap-laitteen.Ei ollut vaikeuksia sen kanssa.Lukeminen ja ristikon tekokin onnistuu vaikka laite on naamalla.Täytyy vaan pakottaa mieskin pukemaan itse maski.Miten romanttista,kummallakin omat naamarit!
Heh heh. Minä kuorsaan ja piereskelen. Jos akka ei sitä hyväksy, niin menköön matkoihinsa. Minä poika elelen niin kuin parhaaksi näen!
Minä heräilen pienestäkin häiriöstä, joten en varmaankaan tottuisi ikinä kaikenmaailman maskeihin ja letkuihin joihin sekoaa jo kylkeä kääntäessä. Miten tuollaisen härvelin kanssa voi edes nukkua kyljellään kun hihnat painaisi ym. (selälläni en pysty nukkumaan).
Aloitusviestissä pisti ihmetyttämään tuokin että pitää syödä rauhoittavia ja unilääkkeitä (kirjoittaako lääkäri edes reseptejä tuollaiseen tarkoitukseen). Kyllä pitää pystyä nukkumaan ilman lääkitystä.
Kummaatouhua: onko sinulla uniapnea?
Eli tässä viestiketjun aloittaja, sokeritautikin.
En käytä pameja nukkumiseen vaan jos tulee muuten tiukka paikka, ehkä 1...3 kertaa/kk.
Nukahtamislääkettä joka ilta. Nyt voi kysyä, kumpi on parempi, että otan nukahtamislääkkeen, nukun hyvin ja herään pirteänä, vai että en ota, maski häiritsee, nukun huonosti ja aamulla herään väsyneenä. Nukahtamislääkeannos ei ole kasvanut
Sokeritautikin
Itse sain laitteen myös kuuskymppisenä ja totutteluun meni pari kuukautta. Maskeja on monenlaisia minullakin 4 erilaista, yksinkertaisin on vain nenään laitettava jossa remmi pään ympäri erittäin helppokäyttöinen ja todella tehokas aamulla tuntuu maskin riisumisen jälkeen että hengitys kulkee kuin itsestään! Mitään rauhoittavia en tarvitse, koneen käynnistäminen jo tuudittaa uneen! Hyvää hygieenia kannattaa noudattaa maskin päivittäinen pesaisu ja letkun viikoittain pesu on tärkeää, mikäli vesisäiliö niin päivittäinen veden vaihto ja viikoittainen pesu pitää hygieenian hyvänä!
Minulla todettiin keskivaikea uniapnea. CPAP-laite on uusi rakkauteni! Ihanaa unta <3 Ei kannata jännittää, unen laatu on jotain niin ihanaa ettei siitä halua enää palata entiseen! Maskeja on ainakin neljää erilaista joten jokaiselle kyllä löytynee oma lemppari :)
Niinkuin yleensäkin elämässä: asenne ratkaisee ;) Jos olet jo päättänyt etukäteen ettet nuku CPAP-laitteen kanssa niin et varmasti nukukkaan ;P
Testauttakaa itsenne ja hankkikaa apua ajoissa. Rakasta itseäsi <3
Hauskaa tässä on se että maskin kanssa ei pysty pitämään suuta auki, eli miehet: hoitakaa nalkuttavat vaimot unihoitajalle ;) ja vaimot hankkikaa kuorsaavalle äijälle aika testausta varten ;)
Älä pelkää.