Prince syttyi liekkeihin mielestäni albumilla "1999" (1982). Siellä oli upea ja persoonallinen "Little Red Corvette" ja kriitikoiden suureen arvoon nostama funk-soundi, jolla Princen voi sanoa murtautuneen edelläkävijöiden joukkoon oman aikansa artisteissa. Seuraava levy "Purple Rain" (1984) on sitten koko popmusiikin parhaita albumeita, ja myi sekä elokuvana että levynä helvetilliset määrät voittaen Princelle Grammyjen ohella jopa Oscar-pystin. Ihmettelen kyseisen levyn nerokkuutta melkein joka päivä.
Mutta sitten "Around the World in a Day" (1985) on mielestäni selkeä tason romahdus, kenties liian pikaisesti edeltäjän perään julkaistu levy, jonka kummastakaan hittisävelmästä ("Raspberry Beret", "Pop Life") en alkuunkaan pidä. "Parade" (1986) onnistuu oikein mallikkaasti, ja "Sign of the Times" (1987) on lähes ylittämätön tupla-albumi.
Sitten taso taas laskee "Lovesexy"-teoksella (1988).
Yksittäisten biisien tasolla ei ole legitiimiä takertua albumeihin, sillä monet Princen parhaat biisit eivät kuulu esimerkiksi edellä mainituille albumeille. Suorastaan huikeaisevat 90-luvun kappaleet "Cream", "Diamonds and Pearls", "Thieves in the Temple", "Sexy MF" ja "The Most Beautiful Girl in the World" osoittavat, että albumeina keskinkertaisemmilta tekeleiltä nousee esiin musiikillisesti nerokkaita yksittäisiä helmiä, jotka koristavat kokoelmalevyjen kunniakkaimpia paikkoja!
70-luvulla Prince oli vedossa biiseillä "I Wanna Be Your Lover" ja "I Feel For You".
Mutta parhaat albumit: "1999", "Purple Rain" ja "Sign of the Times".
Eriävää mielipidettä?
Mutta sitten "Around the World in a Day" (1985) on mielestäni selkeä tason romahdus, kenties liian pikaisesti edeltäjän perään julkaistu levy, jonka kummastakaan hittisävelmästä ("Raspberry Beret", "Pop Life") en alkuunkaan pidä. "Parade" (1986) onnistuu oikein mallikkaasti, ja "Sign of the Times" (1987) on lähes ylittämätön tupla-albumi.
Sitten taso taas laskee "Lovesexy"-teoksella (1988).
Yksittäisten biisien tasolla ei ole legitiimiä takertua albumeihin, sillä monet Princen parhaat biisit eivät kuulu esimerkiksi edellä mainituille albumeille. Suorastaan huikeaisevat 90-luvun kappaleet "Cream", "Diamonds and Pearls", "Thieves in the Temple", "Sexy MF" ja "The Most Beautiful Girl in the World" osoittavat, että albumeina keskinkertaisemmilta tekeleiltä nousee esiin musiikillisesti nerokkaita yksittäisiä helmiä, jotka koristavat kokoelmalevyjen kunniakkaimpia paikkoja!
70-luvulla Prince oli vedossa biiseillä "I Wanna Be Your Lover" ja "I Feel For You".
Mutta parhaat albumit: "1999", "Purple Rain" ja "Sign of the Times".
Eriävää mielipidettä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Prince ei hetkauta minua mitenkään. Mikä hänen biiseissään on niin ylimaallisen nerokasta? Minusta ne kuulostavat koneella lainapätkistä sieltä täältä kootuilta.
Eriävä mielipiteesi on kuultu, mutta kehnosti perusteltu.
Mistä ihmeen lainapätkistä? Prince nimenomaaan oli rautaisen omaperäinen sävelniekka.
"Mikä hänen biiseissään on ylimaallisen nerokasta?" No tietenkin melodiat, rytmiikka ja tyylien yhdistely.
Mies oli nero. Musiikki oli neroutta puhtaimmillaan. Kitaristina kaikkien arvostama. V"tuttaa että sen piti olla niin pässi, ettei pitänyt itsesään huolta.
Black album on parasta Princeä.