Näin tämän unen viikko sitten ja se jäi mieleeni pysyvästi.
Unessa 6 vuotta sitten kuollut äitini sai tietää isäni (kuollut 15 vuotta sitten) sairastuneen syöpään.
Äiti romahti täysin, otin hänet tavallaan syliini ja yritin lohduttaa. Äidillä oli päällään hihaton paita ja käsivartemme paljas iho kiertyi toisiinsa.
No, tässä ei ole kaiketi mitään ihmeellistä.
Erikoiseksi unen teki sen, että herättyäni tunsin äitini ihon edelleen omaani vasten - sellaisena, jona olen sen kosketuksen tuntenut lapsena yli 50 vuotta sitten. Tämä ihon kosketuksen tunne teki minuun syvän vaikutuksen ja voin tuntea sen vieläkin. Se oli aivan omanlaisensa ja palautui mieleeni heti herättyäni ja voin palauttaa sen mieleeni vieläkin aina kun haluan.
Mikään muu iho ei ole koskaan tuntunut juuri sillä tavalla pehmeältä ja lämpimältä.
Taustana: lapsuudesssani ei halailtu, ei pidetty sylissä eikä toisen koskettelu kuulunut käytäntöön myöhemminkään elämässä. En muista äitini koskaan halanneen minua (en isänikään). Tuo äidin ihon tuntu on peräisin jostain ajalta, jolloin olin vielä pieni lapsi ja "kiinni" äidissä ihan fyysisestikin.
Mutta miksi nyt, 58 vuotiaani, tämä asia tulee yhtä-äkkiä vastaan?
Osaako joku kommentoida.
Unessa 6 vuotta sitten kuollut äitini sai tietää isäni (kuollut 15 vuotta sitten) sairastuneen syöpään.
Äiti romahti täysin, otin hänet tavallaan syliini ja yritin lohduttaa. Äidillä oli päällään hihaton paita ja käsivartemme paljas iho kiertyi toisiinsa.
No, tässä ei ole kaiketi mitään ihmeellistä.
Erikoiseksi unen teki sen, että herättyäni tunsin äitini ihon edelleen omaani vasten - sellaisena, jona olen sen kosketuksen tuntenut lapsena yli 50 vuotta sitten. Tämä ihon kosketuksen tunne teki minuun syvän vaikutuksen ja voin tuntea sen vieläkin. Se oli aivan omanlaisensa ja palautui mieleeni heti herättyäni ja voin palauttaa sen mieleeni vieläkin aina kun haluan.
Mikään muu iho ei ole koskaan tuntunut juuri sillä tavalla pehmeältä ja lämpimältä.
Taustana: lapsuudesssani ei halailtu, ei pidetty sylissä eikä toisen koskettelu kuulunut käytäntöön myöhemminkään elämässä. En muista äitini koskaan halanneen minua (en isänikään). Tuo äidin ihon tuntu on peräisin jostain ajalta, jolloin olin vielä pieni lapsi ja "kiinni" äidissä ihan fyysisestikin.
Mutta miksi nyt, 58 vuotiaani, tämä asia tulee yhtä-äkkiä vastaan?
Osaako joku kommentoida.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minusta vastasit esittämääsi kysymykseen itse.
Läheisyyden kaipuuta, kukapa meistä ei sellaista kokisi.