Moi! Pakko hieman saada purkaa ajatuksia. Olen kärsinyt taas muutaman kuukauden koko ajan pahenevasta paniikkihäiriöstä ja sen tuomasta ahdistuneisuudesta. Tuntuu, etten koskaan saa nukuttua tarpeeksi (vaikka siis nukkuisin kellon ympäri), olen jatkuvasti väsynyt, enkä jaksaisi keskittyä lainkaan työhöni. Tekisi mieli hakea sairaslomaa, mutta tässä itse mieltä painava asia: Minun ahdistukseni on pääosin fyysistä, sydämen tykytystä, huimausta, jatkuvaa ahdistusta rinnassa, paineen tunnetta päässä, ym×100.. Tuntuu että jos haen olooni sairaslomaa että ketään ei usko kuinka paha itsellä on olla.. Kun sairauteni ei näy ulospäin, kukaan ei pysty näkemään ahdistuneisuuttani, vaan jokseenkin pidättelen sitä myös paljon vaan oman pääni sisällä. En ole niin sanotusti pään sisäisesti ahdistunut, en ole itkuinen enkä muutakaan, fyysiset oireet vain riesana. Tuntuu että jos haen sairaslomaa, niin kaikki vähättelee oloani ja pitää minua hulluna ettei minua mikään vaivaa...
Ahdistuneisuus ja sairasloma
Ap1980
22317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä et tuut kuitenkin purkaa tänne oloasi. Itse olen muutama kk sitten kans ahdistuneisuuden takia pois töistä reilu kuukauden. Silloin ajattelin etten ikinä selviä siitä ja meni monta viikkoa ennenkuin ahdistuneisuus diagnosoitiin. Luulin ensin kaikkea muuta, koska menetin ruokahaluni täysin ja ripuloin. Myös sydänvaivaa epäilin koska mullakin oli tykytystä ja sykkeet koholla kokoajan!
Itselläni lepo auttoi. Jos olet työssä missä kokoajan kiire, suosittelen että meet saikulle lepäämään. Itselläni juuri se lepo, opamox kuuri ja aloitin escatalopraamin käytön auttoi palautumaan normaaliin tilaan.
Se on kamalaa ku ahdistaa ja kaikki pelot hyppää päälle. Mua pelotti nukkuakin!! Itse podin huonoo omaa tuntoa et saikutin tämän takia, mut minkäs sille voi :( Vähän aikaa sitten olin vielä viikon saikulla.
Olen sairastanut muutama vuosi aijemminkin tätä samaa, ja silloin saikutin kun siltä tuntui. Mutta sitten siinä kävi niin että työkaverit alkoivat puhumaan selkäni takana että ei sitä mikään vaivaa kun ei se tyyliin makaa kotona sängyn pohjalla... Jotenkin "hävettää" käydä pyytämässä saikkea ja tulee ajateltua että mitä muut ajattelee, vaikkei sillä pitäisi olla tässä vaiheessa paskankaan väliä. Lääkitys aloitetti uudestaan n. 3 kk sitten, josta en tunne saavani apua, vaikka annos jo tapissa. Opamox kierteeseen en enää halua ja sitä en ole syönytkään. Psykologille varasin ajan ja hänen luokseen pääsen parin viikon päästä. Tuntuu, ettei mikään helpota oloa. Ainoastaan aamulla herätessa on hyvä olo kun "ei muista" tätä ahdistusta. Koko ajan reagoin kehon pienimpiinkin kiputiloihin ja tietysti aina on jotain vakavaa. Jatkuvasti tuntuu että norsu seisoo rinnan päällä ja pulssi hakkaa, johon minulla myös lääkitys. Ei vaan jaksaisi enää keskittyä edes töihin, mutta kun ei oikein tiedä mitä tässä tekisi..