Lähetin teokseni vain yhdelle valitsemalleni kustantajalle. Tuota, sieltä pärähti heti viikon kuluttua viestiä siitä, että olevat erittäin kiinnostuneita teoksestani. Saatekirjeessä olin maininnut, että teos ei ole ensimmäiseni, ja he siten halusivat lukea myös esikoiseni. Lähetin senkin heille, ja senkin kustannuksesta vaihdoimme ajatuksia, sähköpostitse. Sovimme päivämäärän, jolloin kustantaja soittaa minulle. (Sain tavallaan deadlinen toiseen teoksestani.)
Päivämäärä tuli, ja meni. Lähetin kustantajalle sähköpostitse viestiä vielä samana päivänä, tiedustellen syytä "soittoajan" peruuntumiseen. Ei tietenkään vastausta. Mainittakoon, että kyseessä ei ole ns. suuri kustantamo, vaan vasta alkujaan tekevä yritys.
Mietin vain, että onko mitenkään ammattimaista jättää vastaamatta/ tehdä totaalinen nollavastaaminen, vaikka ensin puhutaan lämpimiä? Tai että onko tämä yleistä tällä alalla? Noh, tietysti tämän jälkeen laitoin teokseni arvioitavaksi pariin arviointipalveluun, mutta silti jotenkin ärsyttää tuollainen "hei, haluamme tämän ehdottomasti kansien väliin, soitan sinulle perjantaina", ja sitten ei vastata/soiteta/yms.
Arviointipalvelun jälkeen (josta maksan itseni kipeäksi) tietysti jatkan lähettämällä teokseni muuallekkin. Suoraansanottuna vituttaa, että annetaan ymmärtää, ja sitten kadotaan.
T.Eija
Päivämäärä tuli, ja meni. Lähetin kustantajalle sähköpostitse viestiä vielä samana päivänä, tiedustellen syytä "soittoajan" peruuntumiseen. Ei tietenkään vastausta. Mainittakoon, että kyseessä ei ole ns. suuri kustantamo, vaan vasta alkujaan tekevä yritys.
Mietin vain, että onko mitenkään ammattimaista jättää vastaamatta/ tehdä totaalinen nollavastaaminen, vaikka ensin puhutaan lämpimiä? Tai että onko tämä yleistä tällä alalla? Noh, tietysti tämän jälkeen laitoin teokseni arvioitavaksi pariin arviointipalveluun, mutta silti jotenkin ärsyttää tuollainen "hei, haluamme tämän ehdottomasti kansien väliin, soitan sinulle perjantaina", ja sitten ei vastata/soiteta/yms.
Arviointipalvelun jälkeen (josta maksan itseni kipeäksi) tietysti jatkan lähettämällä teokseni muuallekkin. Suoraansanottuna vituttaa, että annetaan ymmärtää, ja sitten kadotaan.
T.Eija
Vastaukset 10
Vanhimmat
En mitenkään halua puolustella kustantajan tapaa toimia, mutta voihan olla että kustantajan "hiljaisuuteen" on olemassa joku inhmillinen syy. Meilit ei ole saapuneet perille, sairastuminen ym. Onko hiljaisuutta kestänyt kauan? Joka tapauksessa tsemppiä kässärin kanssa!
Ufo-kustannus menee yleensä omiin nimiin.
Eivätkö ne vastaa jos itse soitat sinne? Kaipa se on ihan tavallista pyytää muitakin tekstejä nähtäväksi, jos kustantaja alustavasti on kiinnostunut. Mutta eihän se vielä tarkoita kustannussopimusta tai edes yhteistyön alkamista. Asia varmaan selviää, kun soitat itse sinne ja kysyt ovatko vielä kiinnostuneita.
Tuli vaan mieleen, kun on tuore kustantamo, joka vasta aloittelee toimintaansa, taitaa tuo toiminta mennä, lähinnä ammattitaidottomuuden piikkiin. Miksi ihmeessä lähetit vain tuonne? Varsinkin, jos kokemusta kustantamisesta ei ole. Ehkä sun onni tässä on se, että lähettelet tekstiäsi nyt muihinkin kustantamoihin.
Lähetti vain yhteen kustantamoon joka on tuikituntematon aloitteleva, uskottavaa tosiaan.
Huh, tänään tuli selitys "vastaamattomuuteen" (en siis itse lähtenyt kyselemään teokseni perään). Jotenkin ajattelin, että teokseni on surkea, ja tämä olisi heidän tapansa kertoa kantansa :D Tällä kustantamolla on ilmeisesti aika paljon meneillään nyt, ja aikatauluihin vetosivat. Anyway, tällä hetkellä suunnitellaan kirjalle kansia ja sopimusluonnos pitäis tulla lähipäivinä kans. JEE! :)
-Eija
Joko joulumarkkinoille ehtii hou hou hah hah.
Ps. Seulan läpäisseet eivät käy kehuskelemassa aikaansaannoksiaan suomi24 saiteilla.
Kyllä täällä on julkaisseita kirjailijoitakin :D
Jep, totta toinen puoli. Minä ainakin olen käynyt selailemassa sivuja monen vuoden ajan. Välillä liikkeellä asiallisen keskustelun perässä, välillä ihastelemassa, miten ihmisillä riittää vuosienkin jälkeen energiaa keskittyä provosoimaan keskustelupalstoja. Jo Ircistä tutun tavan uutuudenviehätyksen kun luulis karisseen jo ajat sitten. Se toinen puoli, kehuminen, on toisen pohdinnan arvoinen juttu. Jos suomalainen joskus osaa iloita ääneen onnistumistaan, onko se kehumista...
Joo....