Fundamentalistithan keskittyvän kirjoituksissaan käytännössä vain muiden syntielämään. He julistavat, miten muun yhteiskunnan ja kirkon moraali, arvot ja tavat ovat rappeutuneet ja miten heitä fundamentalisteja lukuun ottamatta kaikki muut ovat menossa helvettiin.
He julistavat ainoastaan muiden synneistä ja keskittyvät muiden nuhtelemiseen eli haukkumiseen moraalittomiksi, vääräoppisiksi ja tie miksi. Lisäksi he jakavat mielellään muille menolippuja helvettiin.
Itse he kertovat elävänsä ja uskovansa oikein ja ovat saaneet armon ja kertovat olevansa etuoikeutettuja. Lisäksi he toki väittävät, että he opastavat ja nuhtelevat muita ihan epäitsekkäästi ja rakkaudesta. Kuten tuollainen itsensä täydelliseksi kokeva (narsistinen?) ihminen tietenkin itse kokee.
Mutta, tässä jutun pointsi, mikä voisi olla osalla tuon fundamentalistisen syytösjulistamisen päämotiivi?
Osalla noista julistajista voi syynä olla juuri se, minkä he itsekin ilmoittavat syyksi.
Mutta entäpä näiden eturivin syyllistäjien, noiden itsetyytyväisten fundamentalistien osalta?
Esitän väitteen, että he syyllistävät muita, koska he pitävät muiden pilkkaamisella ja haukkumisella omaa haurasta ja heikkoitsetuntoista psyykettään kasassa.
He haluaisivat, että papit saarnaisivat pöntöistään luterilaisen kirkkokansan syntisiksi portoiksi ja kaikin puolin pataluhaksi, koska silloin heidän oma heikko itsetunto nousee.
Fundamentalisti saattaisi jopa istua kirkon penkissä kuunnellen sydän onnesta pamppaillen, kun pappi tulisesti saarnaisi, miten koko hänen ympärillään oleva kirkkokansa on syntisiä saastoja ja menossa helvettiin.
Vertauksen vuoksi, narsisti tarvitsee ympärilleen kehujien ringin ja ilman tuota kehurinkiä narsisti vaipuu itsetuhoisuuteen.
Väitän, että osa fundamentalisteista vaipuisi itsetuhoisuuteen, mikäli he eivät lakkaamatta julistaisi, miten muut ovat huonompia kuin he itse.
Osa fundamentalisteista pitää syytössaarnaamisellaan omaa psyykettään kasassa, se on heille elinehto.
He julistavat ainoastaan muiden synneistä ja keskittyvät muiden nuhtelemiseen eli haukkumiseen moraalittomiksi, vääräoppisiksi ja tie miksi. Lisäksi he jakavat mielellään muille menolippuja helvettiin.
Itse he kertovat elävänsä ja uskovansa oikein ja ovat saaneet armon ja kertovat olevansa etuoikeutettuja. Lisäksi he toki väittävät, että he opastavat ja nuhtelevat muita ihan epäitsekkäästi ja rakkaudesta. Kuten tuollainen itsensä täydelliseksi kokeva (narsistinen?) ihminen tietenkin itse kokee.
Mutta, tässä jutun pointsi, mikä voisi olla osalla tuon fundamentalistisen syytösjulistamisen päämotiivi?
Osalla noista julistajista voi syynä olla juuri se, minkä he itsekin ilmoittavat syyksi.
Mutta entäpä näiden eturivin syyllistäjien, noiden itsetyytyväisten fundamentalistien osalta?
Esitän väitteen, että he syyllistävät muita, koska he pitävät muiden pilkkaamisella ja haukkumisella omaa haurasta ja heikkoitsetuntoista psyykettään kasassa.
He haluaisivat, että papit saarnaisivat pöntöistään luterilaisen kirkkokansan syntisiksi portoiksi ja kaikin puolin pataluhaksi, koska silloin heidän oma heikko itsetunto nousee.
Fundamentalisti saattaisi jopa istua kirkon penkissä kuunnellen sydän onnesta pamppaillen, kun pappi tulisesti saarnaisi, miten koko hänen ympärillään oleva kirkkokansa on syntisiä saastoja ja menossa helvettiin.
Vertauksen vuoksi, narsisti tarvitsee ympärilleen kehujien ringin ja ilman tuota kehurinkiä narsisti vaipuu itsetuhoisuuteen.
Väitän, että osa fundamentalisteista vaipuisi itsetuhoisuuteen, mikäli he eivät lakkaamatta julistaisi, miten muut ovat huonompia kuin he itse.
Osa fundamentalisteista pitää syytössaarnaamisellaan omaa psyykettään kasassa, se on heille elinehto.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tältähän se voi vaikuttaa kun asiaa tarkastelee ulkopuolelta ja ymmärtämättä sitä syvällisemmin. Tämän sanon vain siltä osin kuin kirjoituksesi tekee perusteettomia yleistyksiä.
Varmaan tuollaisiakin henkilöitä todellisuudessa on joiden motiivi oikeasti on oman itsetunnon tai uskovaisuuden pönkittäminen mutta terveeseen ja raittiiseen uskoon kuuluu myös itsensä tuomitseminen ja synni ntuomitseminen omassa nahassakin. Allekirjoittanut ainakin joutuu jokapäiväisten syntien ja vikojen kanssa kamppailemaan ja tarvitsee paljon armoa joka päivä.
En koe uskoontuloni myötä tulleeni paremmaksi, vaan pahemmaksi ihmiseksi.
Mutta kiistämätön tosiasia on että jollei ihminen tunnista ja tunnusta syntisyyttään, ei hän ole armonkaan tarpeessa. Siksi kaikki kristityt julistavat sekä lakia että evankeliumia. Lakia syntisyyden ilmoittamiseksi ja evankeliumia että turvattaisiin armoon jonka Jumala Pojassaan on kaikille maailman ihmisille valmistanut. Kaikkia kutsutaan tämän yleisen armon osallisuuteen mutta armon osallisuuteen käy vain yksi tie.
" se portti on lavia ja avara tie, joka vie kadotukseen, ja niitä on monta, jotka siitä sisälle menevät;
Ja se portti on ahdas, ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat, jotka sen löytävät. " (Matt. 7:13-14)
Ahtaaksi portin tekee se että siitä käyvän on tunnustettava totisessa tarkoituksessa syntisyytensä ja olevansa vikapää iankaikkiseen kadotukseen Jumalan edessä. Tämän portin edessä on kierrelty eniten koko maailman kaikista porteista. Harva siitä käy sisälle kuten Jeesukin sanoo. Se vaatii itsensä kieltämistä.
Mutta armo on avara. Se kantaa syntinsä tunnustavan kotiin asti. Sinuakin varten on tämä anteeksiantamus valmistettu.
Kun ihminen ei ole kohdannut Totuutta, ei hän voi myöskään ymmärtää syntiä. Hengellisiä asioita ymmärretään Raamatun mukaan Hengellä ja siitä nouseekin kysymys, kenellä se Henki on?