Luin juuri uudesta ilahduttavasta trendistä, kehopositiivisuudesta. Se mm. kehottaa ihmisiä luopumaan teennäisestä karvojen sheivaamisesta ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Autisminkirjoisena ihmisenä näen, että kehopositiivisuuteen verrattava idea on ollut kasvava trendi myös neurobiologisesti erilaisten keskuudessa. On jo pitkään puhuttu ns. neurodiversiteetistä eli siitä, että pitäisi yleisesti hyväksyä ahtaan ja yksipuolisen neurotyypillisyyden lisäksi myös neuro-erilaisuus, jonka piiriin mm. me autisminkirjolaiset kuulumme.
Otsikoin tämän: Älä ajele neuro-erilaisuuden karvoja! Ole aito AS!
Neuro-erilaisuus autisminkirjoon kuuluvissa ihmisissä on tavallaan näkymätöntä, se näkyy ihmisestä huonosti ulospäin. Mutta se on todellisuudessa suurta erilaisuutta, jonka esim. jokainen AS-ihminen huomaa joka päivä. Sen huomaa sitä voimakkaammin, mitä enemmän on ns. normaalia enemmistöä edustavien ihmisten parissa, erityisesti niiden parissa, joille erilaisuus on vierasta ja joiden tiedot erilaisuudesta ovat vähäiset, negatiiviset, ennakkoluuloiset, väärät, pelokkaat, irrationaaliset tai puuttuvat kokonaan. Ne, joille neuro-erilaisuus on hyvin vierasta, helposti ajautuvat siihen, että "neuvovat", jopa "kehottavat", neuro-erilaisia, esim. AS-ihmisiä, niin sanotusti ajelemaan itsensä paljaaksi kaikesta siitä erilaisuudesta. Tuloksena on normaaliuden teeskentelyä, siis fuulaamista, puhdasta feikkaamista! Kukaan viisas ihminen ei voi sellaista pitää järkevänä! Sellainen pahentaa AS-ihmisten masennusalttiutta. Kuka ajatteleva ihminen voi tosissaan sellaista kannattaa! Ei kukaan!
Miksi "erilaisuuden karvat" muka pitäisi ajaa! Lopettakaa heti kaikenlainen "erilaisuuden karvojen" ajelu! Hyväksykää synnynnäinen neurobiologianne! Rakastakaa itseänne 100 %:sti! Vastustakaa päättäväisesti kaikkia niitä ahtaita normimuotteja, joihin teitä yritetään tunkea!
Autisminkirjoisena ihmisenä näen, että kehopositiivisuuteen verrattava idea on ollut kasvava trendi myös neurobiologisesti erilaisten keskuudessa. On jo pitkään puhuttu ns. neurodiversiteetistä eli siitä, että pitäisi yleisesti hyväksyä ahtaan ja yksipuolisen neurotyypillisyyden lisäksi myös neuro-erilaisuus, jonka piiriin mm. me autisminkirjolaiset kuulumme.
Otsikoin tämän: Älä ajele neuro-erilaisuuden karvoja! Ole aito AS!
Neuro-erilaisuus autisminkirjoon kuuluvissa ihmisissä on tavallaan näkymätöntä, se näkyy ihmisestä huonosti ulospäin. Mutta se on todellisuudessa suurta erilaisuutta, jonka esim. jokainen AS-ihminen huomaa joka päivä. Sen huomaa sitä voimakkaammin, mitä enemmän on ns. normaalia enemmistöä edustavien ihmisten parissa, erityisesti niiden parissa, joille erilaisuus on vierasta ja joiden tiedot erilaisuudesta ovat vähäiset, negatiiviset, ennakkoluuloiset, väärät, pelokkaat, irrationaaliset tai puuttuvat kokonaan. Ne, joille neuro-erilaisuus on hyvin vierasta, helposti ajautuvat siihen, että "neuvovat", jopa "kehottavat", neuro-erilaisia, esim. AS-ihmisiä, niin sanotusti ajelemaan itsensä paljaaksi kaikesta siitä erilaisuudesta. Tuloksena on normaaliuden teeskentelyä, siis fuulaamista, puhdasta feikkaamista! Kukaan viisas ihminen ei voi sellaista pitää järkevänä! Sellainen pahentaa AS-ihmisten masennusalttiutta. Kuka ajatteleva ihminen voi tosissaan sellaista kannattaa! Ei kukaan!
Miksi "erilaisuuden karvat" muka pitäisi ajaa! Lopettakaa heti kaikenlainen "erilaisuuden karvojen" ajelu! Hyväksykää synnynnäinen neurobiologianne! Rakastakaa itseänne 100 %:sti! Vastustakaa päättäväisesti kaikkia niitä ahtaita normimuotteja, joihin teitä yritetään tunkea!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse ajoin alapääkarvoituksen ihan helpottaakseni oloa näin kesäisin (tukalat olot muuten). En tiedä muusta karvoituksesta enw. En saanut käsitystä mitä hait tuolla "oikealla" karvojen ajelulla. Itse koen että etlän tämmöisenäkuin olen, kelvatkoon kelle kelvatkoon. Pärjään mie yksinni. Ois mukava vaihtaa pari sanaa OIKEAN as-naisen kanssa, jotka tunnetusti ovat älykkäitä. T AS-mies vm. kahenkympinpäälle
Onhan tää muutenki jotenki huvittavaa että jokaiselle pitäs olla diagnoosi "neuro-assi-normi" jotain siltä väliltä. Meneee yli. Asperger ja nt-ihminen vielä menee koska heillä on yleensä niin erilaiset ajatusmaailmat yms. Muttta että aletaan vääntää tiaknoosia joka sorttiin nii voe että, ei ollu enne vanahaa..oltii hommissa pelllolla. Ei sillon diagnoosia mietitty.Vaikka läpi historian on ollu hulluja ja outoja ja mitä lie. Paitsi että monella assilla toi herkkyys saattaa tehdä elämästä hanklaa. En tarkoita nyt tunne herkkyyttä vaan ylipäätää.
Aspergeria ei ole diagnosoitu (vielä), mutta jos omaan päähäni on luottamista niin hyvin todennäköisesti minulta tuo ominaisuus löytyy. Jos ei haittaa, ettei sitä ole minulla todettu, niin kerro toki vaikka kik jossa voi ottaa yhteyttä :) t. Nainen alle kahenkympin