Alun perin lause kuului "Uskonto on vaisto, jota vastaan älykkyys taistelee", mutta koska en näe siinä oikein mitään tarttumapintaa, niin ajattelin muuttaa sen muotoon
"Usko on vaisto, jota vastaan älykkyys taistelee" muotoon.
Lisäksi sana usko koskisi uskoa yleensäkin eikä pelkästään uskonnollista uskoa.
Usko Jumalaan tai vaikkapa jonkun brändin paremmuuteen verrattuna toiseen brändiin jne. eli mitä on uskon ja älyn keskinäinen kamppailu.
Näin määritellen olettaisin, että usko on intuitiivinen tunne, jonka analyyttinen pohdinta voi hylätä.
"Usko on vaisto, jota vastaan älykkyys taistelee" muotoon.
Lisäksi sana usko koskisi uskoa yleensäkin eikä pelkästään uskonnollista uskoa.
Usko Jumalaan tai vaikkapa jonkun brändin paremmuuteen verrattuna toiseen brändiin jne. eli mitä on uskon ja älyn keskinäinen kamppailu.
Näin määritellen olettaisin, että usko on intuitiivinen tunne, jonka analyyttinen pohdinta voi hylätä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mikset yhtään vittuillut?
Jos joku vastaa, niin toivon, ettei vastaa mahdollisiin ketjun provokaatioihin. Se kun on hyvän keskustelun yksi reunaehto, näin somessa.
Ei pidä provosoitua kun provosoidaan, sanoi viisaasti presidentti Koivisto aikoinaan. Joskus se ainakin minulta unohtuu, mutta hyvän toiveen esitit joten yritetään muistaa.
Järki ja lapsena opetetut tunteet uskon asiassakin kamppailee, järki on uskoa vastaan, tunne välillä epäilee järkeä.
Louis Pojman’in (filosofian professori ja pappi) tarkoituksensa oli luoda nykyaikaisen maailmankuvan viitekehyksessä intellektuaalisesti hyväksyttävä uskonnollisen uskon filosofinen määritelmä. Keskeisenä pohdintana toivon ja uskon suhde.
Toivovalla on oltava episteeminen uskomus ainoastaan siitä, että toivottu asiantila on mahdollinen. Pojmanin näkemyksessä toivo korvaa episteemiset uskomukset uskonnollisen uskon osana. Toivo on Pojmanin mukaan tahdonvaraista, uskomukset eivät.
Pojman esittää, etteivät episteemiset uskomukset ole uskonnollisen uskon välttämätön osa. Pojmanin mukaan uskonnollisen uskon keskeisimpänä asenteena voidaan ymmärtää propositionaalinen toivo. Toivo on Pojmanin mukaan tahdonvaraista, uskomukset eivät.
Toivolla tapahtuva ikään kuin -eläminen on mahdollista tilanteessa, jossa subjektilla ei ole uskomuksia toivon kohteesta.
Koska toivo on sekä tahdonvaraista että intentionaalista, sen sisältöä voidaan tarkastella etiikan käsitteillä. Pojmanin esimerkin mukaan kylmän sodan aikaan saatettiin uskoa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisen ydinsodan tuhoavan maapallon. Tällainen uskomus on neutraali. Samaa toivetta voidaan pitää moraalisesti tuomittavana.
Moraalisen ja rationaalisen syvän toivon perustyyppinä Pojman esittää pragmatistifilosofi William Jamesin skenaarion vuorikiipeilijästä, jonka on pelastuakseen hypättävä kuilun yli. Vuorikiipeilijä ei voi tietää pystyvänsä hyppyyn. Siinä missä James esittää, että vuorikiipeilijän on oikeutettua tahdon kautta uskoa mahdollisuuksiinsa, Pojman liittää tilanteeseen toivon. Kiipeilijän ei tarvitse uskoa pystyvänsä hyppäämään kuilun yli. Hän voi syvästi toivoa sitä.
>> Ei pidä provosoitua kun provosoidaan, sanoi viisaasti presidentti Koivisto aikoinaan. <<
Totta. Ei pitäisi provosoitua ja toiseksi, jos jostakin aiheesta oikeasti halutaan keskustella, niin sivuhuutoihin vastaaminen takaa, että alkuperäisestä aiheesta ei edes keskustella. Olipa se aihe mikä tahansa.
>> Järki ja lapsena opetetut tunteet uskon asiassakin kamppailee, järki on uskoa vastaan, tunne välillä epäilee järkeä. <<
Uskonnollisen uskon suhteen olet yhtä asiantunteva kuin totaalisen värisokea on väreihin eli siksi laajensin aihetta yleensä intuitiivisen uskon (tai arkijärjen) ja analyyttisen ajattelun välille.
Nekin kun kamppailee ymmärtääkseni meissä jokaisessa.
Ok.
" usko on intuitiivinen tunne, jonka analyyttinen pohdinta voi hylätä."
Kyllä, juuri näin. Itse kyllä pitäytyisin kuitenkin usko-termin käytössä tässä yhteydessä merkityksessä "uskonnollinen usko" tai ylipäätään "uskomus"-merkityksessä. Usko irrationaaliseen, yliluonnollisen, johonkin jota ei verifioida eikä falsifioida. Uskon parempaan huomiseen...hmmmm...aika näyttää...ehkäpä tätä uskoa ei tarvitsisi hylätä.
Ok, tosin moni ex-yliluonnollinen on nyt luonnollinen jne. mutta yhtä kaikki, minusta usko on ensimmäinen tunne ja tietoinen analyyttinen pohdinta voi sen hylätä.
" usko on intuitiivinen tunne, jonka analyyttinen pohdinta voi hylätä."
Ehkä se on sitten tuo näkemyksesi, että analyyttinen pohdinta voi vain hylätä uskon, mikä saa minut tässä yhteydessä mieluummin pitäytymään pelkästään uskossa irrationaaliseen, jota ei voi analyyttisella pohdinnalla sen paremmin todeta oikeaksi kuin vääräksikään. Edelleen kuitenkin uskon parempaan huomiseen, vaikka en sitä voi varmaksi todentaakaan, kuin vasta huomenna. Voin analysoida vaikkapa tyyliin, huomenna on tilipäivä, aloitan uuden työn, uusi lääke tulee markkinoille juuri minun vaivaani jne. Analyyttinen pohdinta ennemminkin vahvistaa uskoa, ei pelkästään hylkää sitä, ja kuitenkin vasta tulevaisuus asian todistaa.
Kuuluisiko tämä aihe kategoriaan filosofia, mistä Bertrand Russell sanoi:
"Tiede on mitä tiedämme, ja filosofia mitä emme tiedä."
>> Analyyttinen pohdinta ennemminkin vahvistaa uskoa, ei pelkästään hylkää sitä <<
Totta.
>> kuitenkin vasta tulevaisuus asian todistaa. <<
Jos hyvin käy.
" Analyyttinen pohdinta ennemminkin vahvistaa uskoa, ei pelkästään hylkää sitä <<
Totta."
Ennen kuin joku tähän lauseeseeni takertuu, sanottakoon että tämä koski esimerkkiäni paremman huomisen analysoinnissa, ei asennettani noin yleensä asiaan. Juu, filosofiaksi tämä helposti menee, eli todellakin tyylilajiin josta en mitään tiedä, eikä ole takuuta että kukaan muukaan tietää. Paljon tekstiiä, vähän asiaa, ja ei ollenkaan konkreettisia lopputulemia = filosofiaa...paitsi eikös tämä yksi filosofi taannoin Suomessakin tehnyt kunnon tilin...
"...filosofiaa...paitsi eikös tämä yksi filosofi taannoin Suomessakin tehnyt kunnon tilin... "
Filosofejakin on monenlaisia :) ja aika paljon näihin uskon asioihin liittyy filosofista pohdintaa.
”Näin määritellen olettaisin, että usko on intuitiivinen tunne, jonka analyyttinen pohdinta voi hylätä.”
Pieleen menee. Analyyttinen ajattelu yrittää ymmärtää ja päätellä, silti usko voi olla olemassa.
Intuitiivisuus ei välttämättä ole huono tai paha asia. Meillä on tietoisuus, josta emme vielä niin paljon tiedä, kuin haluaisimme tietää. Silloin nekin ovat ihan ”uskon” asioita.