Mitä onko tämmöinen ihan normaalia että nainen ja poika huutavat toisilleen jatkuvasti, poika on 6 vuotias ja huutelee rivoja (turpa kiinni! tms.) joita on oppinut ulkona kavereiden kesken. Nainen aloittaa kaiken ärsyttämällä ja poika huutaa takaisin ja tätä vaihtoa tapahtuu usein 30-60 minuuttia kunnes väsyvät, sama alkaa taas tunin päästä.
Itse kärsin masennuksesta (en vielä omaa lääkitystä enkä "virallistettua" sairautta, mutta kohta omaan, tämä on aivan selvä juttu) ja paniikkihöiriöistä ja nyt jo tuon taistelun aiheuttamasta vihasta (tärisen kuin hullu, jopa heti herättyäni kun tiedän mitä tuleman pitää), päänsärystä ja olen jotenkin äänelle heikko. Huuto kuuluu ihan tuonne melkein satojen metrien päähän eli tärykalvot ovat kovilla. Pitäiskö tehdä jotain? Älä sano että soita, koska mun paniikkihäiriö estää puheluiden soittamisen, olen siis puhelinkammoinenkin (panikoin sitä).
Toinen on se että poika saa jatkuvasti äidiltään vastauksia tai kysymyksiä joihin ei lapsella ole vastausta, ns. nurkkaan ahdistelua. Jos itse mene tuohon väliin, saan nyrkistä tai huutoa. Nainen ei suostu lähtemään ovesta ulos, mun puheet ja huudot kaikuvat tyhjyyksiin. Tätä on tapahtunut ennen lasta meidän kahden välillä ja nyt se on siirtynyt viimeisen 6 vuoden aikana pojan ja äidin välille, eli äiti jostain syystä kuvitelee että älytön huutaminen, pakotus ja ylikuri ovat oikein??
Lapsi on kasvanut tuohon käytökseen jo (menetetty tapaus?) ja mä olen tehnyt naiselle selväksi että se vain pahenee, mutta kun se jatkaa samaa kuvitellen että se jotain auttaisi.
Perhe on aivan katastrofi, tämmöiseksi en ole sitä halunnut rakentaa, mutta kuten sanoin, panikointi ja masennus vain aiheuttaa sen että en yksinkertaisesti saa aikaiseksi rikkoa perhettä, en "pysty" tekemään mitään, radikaali olisi kävellä ovesta ulos mutta minne menisin, kenelle kertoisin?? Pelkään myös mitä siitä seuraa, mitä tapahtuu pojalle? En halua menettää sitä, eikä nainen ole muutenkaan minulle mikään "hirviö" sinällään.
Helvetti sentään... Jokin sisällä huutaa että nyt on loppu, piste tuli, mutta kun en tiedä miksi en saa itsestäni sitä ulos!? Ehkä valitus suomi24 palstalle auttaa? Miten tämä kannattaisi hoitaa?
Itse kärsin masennuksesta (en vielä omaa lääkitystä enkä "virallistettua" sairautta, mutta kohta omaan, tämä on aivan selvä juttu) ja paniikkihöiriöistä ja nyt jo tuon taistelun aiheuttamasta vihasta (tärisen kuin hullu, jopa heti herättyäni kun tiedän mitä tuleman pitää), päänsärystä ja olen jotenkin äänelle heikko. Huuto kuuluu ihan tuonne melkein satojen metrien päähän eli tärykalvot ovat kovilla. Pitäiskö tehdä jotain? Älä sano että soita, koska mun paniikkihäiriö estää puheluiden soittamisen, olen siis puhelinkammoinenkin (panikoin sitä).
Toinen on se että poika saa jatkuvasti äidiltään vastauksia tai kysymyksiä joihin ei lapsella ole vastausta, ns. nurkkaan ahdistelua. Jos itse mene tuohon väliin, saan nyrkistä tai huutoa. Nainen ei suostu lähtemään ovesta ulos, mun puheet ja huudot kaikuvat tyhjyyksiin. Tätä on tapahtunut ennen lasta meidän kahden välillä ja nyt se on siirtynyt viimeisen 6 vuoden aikana pojan ja äidin välille, eli äiti jostain syystä kuvitelee että älytön huutaminen, pakotus ja ylikuri ovat oikein??
Lapsi on kasvanut tuohon käytökseen jo (menetetty tapaus?) ja mä olen tehnyt naiselle selväksi että se vain pahenee, mutta kun se jatkaa samaa kuvitellen että se jotain auttaisi.
Perhe on aivan katastrofi, tämmöiseksi en ole sitä halunnut rakentaa, mutta kuten sanoin, panikointi ja masennus vain aiheuttaa sen että en yksinkertaisesti saa aikaiseksi rikkoa perhettä, en "pysty" tekemään mitään, radikaali olisi kävellä ovesta ulos mutta minne menisin, kenelle kertoisin?? Pelkään myös mitä siitä seuraa, mitä tapahtuu pojalle? En halua menettää sitä, eikä nainen ole muutenkaan minulle mikään "hirviö" sinällään.
Helvetti sentään... Jokin sisällä huutaa että nyt on loppu, piste tuli, mutta kun en tiedä miksi en saa itsestäni sitä ulos!? Ehkä valitus suomi24 palstalle auttaa? Miten tämä kannattaisi hoitaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toi on lastensuojeluasia. Mene kertomaan jollekin sukulaisellesi tai muuten luotettavalle ihmiselle, jos et kerran voi soittaa mihinkään. Jonkun on tultava toteamaan, mitä teillä tapahtuu. Lapsi häiriintyy tai on jo häiriintynyt. Susta itsestä ei tunnu olevan mitään apua, joten jostain muusta ihmisestä on oltava. Tarvitsette perheterapiaa tai koko juttu on pistettävä poikki. Jatkuva huutaminen ei kuulu perhe-elämään.
Tarvisitte tukea koko perhe elikkäs eka tarvit paniikkiin apua ja suunta on mielenterveyspuolelle.Pystykkö puhumaan vaimos kanssa tästä miten tämä suhun vaikuttaa ja ymmärtääkö hän että huutaminen aiheuttaa sulle paniikkioireita.Kannattaa nyt oikeesti hakea pian apua keskusteluapu voi auttaa selkiyttään asioita jos on umpikujassa.Pojan kasvatus kuuluu myös sulle ja pojan käytökseen tullaan puuttumaan viimeistään koulussa,mallin lapsi saa kotoa.Vaimosi alentuu lapsen tasolle huutokilpaan eikä sellasesta oo mitään hyötyä vaan haittaa,hänelläkin ehkä liikaa ressiä.Toivottavasti asiat selkiytyvät,mutta sun on toimittava,voimia!
Nainen kyllä kuuntelee, muistaakin asiat mutta 2 päivää ja taas sama meno, huomaa että ei ota vakavasti mitään mitä sanon.
Ei myöskään osaa ottaa toisen ihmisen ns. "tunteita" huomioon, etenkään lapsen, ei siis tajua että lasta sattuu henkisesti/fyysisesti jokin. Ei vaan osaa ajatella sitä noinpäin, en sano sitä syyttävästi vaan takana on jotain muuta, epäilen että se on oma kasvatus josta on jäänyt pois toisten huomioiminen. Ihmettelen kun ei kuitenkaan ole perheen ns. ainoa lapsi ollut joka yleensä viittaa siihen että ei osaa huomioida toisia sillä tavalla kun isommissa perheissä joissa tottuu jakamaan kaiken.
Nyt poika pääsi sukulaisen luo yöksi. Yritän saada asiaa eteenpäin lastensuojeluun ainakin... Pakko repiä se itsestä irti, ei näin voi jatkua.
Kaikki kommentit auttaa ja jopa asiasta avautuminen auttaa :)