Olimme seurustelleet 4 vuotta yhdessä, josta 3 vuotta yhteiseloa. Naiselle tuli aina välillä mielialanvaihteluita keväisin ja syksyisin.
Nyt viimesimpänä hän ilmoitti minulle yhtäkkiä, että lähtee etsimään itsellensä asuntoa (Nainen muutti porukoiltaan aikoinaan minun luokse). Olin todella loukkaantunut ja en tiennyt mitä ajatella. Olin varma, että jätän hänet. Nainen itse sanoi, että tämä ei ole maailmanloppu kumminkaan ja halusi seurustella minun kanssa vielä.
Hetken aikaa mietittyäni ymmärsin, että voisi tehdä ihan hyvää toisillemme pitää etäisyyttä ja ei oltaisi "aina" yhdessä, mutta sitten hänen mielipiteensä menikin jo vakaasti eron puolelle. Matto lähti jalkojen alta aivan kokonaan siinä vaiheessa. Vannoo, että hänellä ei ole ketään muuta ja haluaa yksinäisyyttä.
Kertoi minulle, että olin ollut hänelle enemmän kämppis viime aikoina, kuin mies ja annan liian helposti anteeksi hänelle asioita kuulemma(Kiukuttelu ei vie mitään mihkään suuntaan ainakaan omasta mielestäni).Silti hän jättää tänne joitain tavaroitaan vielä kämpille ja siirtää niiden hakemispäivää aina.
Olen antanut naiselleni huomiota ja kysellyt aina, kun olen huomannut, että hän on huonolla päällä että "mikä on?" Vastaus on aina " ei mikään, kaikki on ok". Meillä on ollut riitoja tottakai, mutta nainen ei osaa ollenkaan avata suutansa silloin miltä hänestä tuntuu. Parhaimmillaan hän on karannut vanhemmillensa sitten vähäksi aikaa ja tullut taas takaisin, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko tämä nyt parisuhteessa tapahtuvaa "itsenäisyysvaihdetta" vai onko tämä taas jokin mielialanvaihtelu? Ota tästä selvää.
Nyt viimesimpänä hän ilmoitti minulle yhtäkkiä, että lähtee etsimään itsellensä asuntoa (Nainen muutti porukoiltaan aikoinaan minun luokse). Olin todella loukkaantunut ja en tiennyt mitä ajatella. Olin varma, että jätän hänet. Nainen itse sanoi, että tämä ei ole maailmanloppu kumminkaan ja halusi seurustella minun kanssa vielä.
Hetken aikaa mietittyäni ymmärsin, että voisi tehdä ihan hyvää toisillemme pitää etäisyyttä ja ei oltaisi "aina" yhdessä, mutta sitten hänen mielipiteensä menikin jo vakaasti eron puolelle. Matto lähti jalkojen alta aivan kokonaan siinä vaiheessa. Vannoo, että hänellä ei ole ketään muuta ja haluaa yksinäisyyttä.
Kertoi minulle, että olin ollut hänelle enemmän kämppis viime aikoina, kuin mies ja annan liian helposti anteeksi hänelle asioita kuulemma(Kiukuttelu ei vie mitään mihkään suuntaan ainakaan omasta mielestäni).Silti hän jättää tänne joitain tavaroitaan vielä kämpille ja siirtää niiden hakemispäivää aina.
Olen antanut naiselleni huomiota ja kysellyt aina, kun olen huomannut, että hän on huonolla päällä että "mikä on?" Vastaus on aina " ei mikään, kaikki on ok". Meillä on ollut riitoja tottakai, mutta nainen ei osaa ollenkaan avata suutansa silloin miltä hänestä tuntuu. Parhaimmillaan hän on karannut vanhemmillensa sitten vähäksi aikaa ja tullut taas takaisin, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko tämä nyt parisuhteessa tapahtuvaa "itsenäisyysvaihdetta" vai onko tämä taas jokin mielialanvaihtelu? Ota tästä selvää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kauheaa.... :'(
Minulla on samanlainen tilanne mut päinvastoin. Olen nainen. Ja mies haluaa että asuttaisiin sittenkin eri kämpissä.. :(
Ollaan oltu 1,5 V yhdessä nyt josta n. Vuoden ajan asuttu yhdessä tässä pienessä asunnossa...
Riitoja ei ole ollut lähes ollenkaan, selvinpäin. Pari riitaa kännissä ollut vain..
Mies on masentunut käsivamman ja työttömyyden vuoksi... mutta ei tietenkään myönnä sitä..
käsinkin voi jo paremmin ja käytännössä töihin voisi jo periaatteessa palata.
Itsekin olen työtön, ollut vuoden jo.. samaan aikaan olemme siis olleet tässä nyt puolisen vuotta työttömänä.. eli ymmärrän kyllä sen että tekee varmasti huonoa olla ns. "Liikaa yhdessä" kun kumpikaan ei töissä ja näkee sitten toisen naaman kokoajan....
Kuitenkin, minua loukkaa todella paljon kun hän yhtäkkiä ei pystykään tai haluakaan asua minun kanssani.. :O :(
Eikä anna enää edes koskettaa ollenkaan jne..
Aika varmaa että sillä on uusi nainen. Kokemusta useista kerroista. Älä anna satuttaa itseäsi pahemmin.
Nyt tässä on hetki mennyt. Pikku hiljaa rupeaa pärjäämään ilman häntä. Illat ja etenkin yöllä, jos herää kesken kaiken, niin iskee kova kaipuu.
Hän on kysellyt kuulumisiani ja kävin kerran hänen luonaan. Kylmää oli meno (sanoi, että ahdistan häntä), mutta hän nukahti syliini vahingossa ja oli herättyään hetken samanlainen kuin ennen. Sen jälkeen hän pyyteli, että olisimme pitäneet vähän aikaa etäisyyttä.
Sanoin hänelle, että älä pyytele tänne tai laita viestiä enään. En halua olla kaverisi.
Vähän sellainen tunne hänet tuntien, että kyselee jonkun ajan päästä takaisin minua.