Nykyään kaikki toitottaa sitä että iteltään hengenriistäminen on väärin koska läheiset ei toivu, käläkäläkälä... Mutta onko parempi vaihtoehto jatkaa henkisesti täysin turtana tsombina, jota ei kiinnosta enää mikään tai osaa tuntea enää yhtään mitään. Psykologit,terapiat,lääkehoidot,ym käyty läpi jo useita vuosia, kaikki neurologiset kuntoutukset käyty, ym. Ei edes masenna enää, lähinnä vaan ahdistaa, vituttaa. Oon alkanu vihaamaan ihan kaikkea ja kaikkia. Missään ei oo mitään järkeä, ollu enää tosi moneen vuoteen, en näe mitään syytä kituttaa täällä enää. Muutama sukulainen on joita ehkä oikeasti harmittaa. Onko se syy jäädä tänne heidän sätkynukekseen elämään vaan jotta niillä olis parempi olo- ja joka tapauksessa jossain vaiheessa päässä pimenisi ja hyppäisin jostain helvetin korkeelta. Pöpilään en enää mene, Suomen terveydenhoitotaso on nähty, säälittävintä skeidaa mitä on olemassa, mielummin hyppään junan alle. Kun ulkoisesti vaikutan kuulemma ihan normaalilta ja fiksulta tyypiltä- jonka kaikki tunteet on kuitenki kuolleet. Eli siis ei mitään ongelmaa, paitsi etten haluisi elää enää. Ja jokatapauksessa lähtö tulee jossain vaiheessa eikä millään tällä jo pilatulla planeetalla tehdyillä asioilla ole loppujen lopuks mitään helvetin väliä, aurinko nielasee tän planeetan loppusuoralla eikä tästä meidän säälittävästä apinalajista jää mitään muistoa jäljelle...
Elää pelkästään läheisten vuoksi, onko pakko?
eqwqeeqwqwqeqwqeq
7414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Masennus VOI johtua huumeista. Toki muustakin. Mutta se voidaan parantaa. Pitäisi se tajuta, jos on alan ihminen.
Ihminen on vain masentuneena niin seinää vasten, ettei voi uskoa sitä.
Toki itsensä voi tappaa, eihän sitä kukaan estä. Kaikki menee vaan hukkaan.
Täytyy antaa itselleen mahdollisuus.
Ilman Jumalaa elämälle ei ole tarkoitusta, mutta ei se helppoa aina ole uskovaisellakaan. Kärsimys on vain osa maanpäällistä elämää. Miksi sinä olisit poikkeus ettet jaksaisi katsoa tätä loppuun. Ei ihmiselo loppujen lopuksi niin pitkä ole.
Jos ja kun psykiatria pettää potilaan niin suosittelen omatoimista itsetutkiskelua. Aloita vaikka persoonallisuus testillä ja ole oma hoitajasi. Mieti onko historiassasi jotain sellaisia oireita mille on nykyään ihan diagnoosikin, esim. Asperger's. Oireyhtymä vaikeuttaa rankasti sosiaalista kanssakäymistä ja jättää ihmisen usein ulkopuoliseksi. Tutki itseäsi, älä lannistu, etsi ratkaisuja, älä keskity heikkouksiin, etsi vahvuuksia.
https://www.16personalities.com/ (tee testi englanniksi jos vain osaat, koska tulosten kuvaus on 8 sivua 1 sivun sijaan)
Siinä on kohtuullisen hyvä persoonallisuus testi millä pääset alkuun. Netti on täynnä resursseja ja testejä, tutki ja tutki uudestaan, lue foorumeita, etsi vertaisia, keskustele.
Jos reddit ei ole vielä tuttu, niin sinne mars.
Et tosiaankaan ole yksin vaikka siltä tuntuukin.
Sama+tilannen+täälläkin,+olen+28v+mies+mutta+lähinnä+vanhempien+ja+veljen+takia+en+tapa+itseäni.+Kärsin+pahasta+ykinäisyydestä+joka+johtuu+siitä+etten+yksinkertaisesti+viihdy+suurimman+osan+kanssa+enkä+saa+ihmisistä+hyviä+kavereita.+Mahdollisuuksia+on+kyllä+tutustua+uusiin+ihmisiin+mutta+minulla+ei+vain+ole+heille+sanottavaa+eikä+kiinnosta+tehdä+asioita+heidän+kanssa,+ja+tämä+koskee+99,99%+ihmisistä.+Ainoat+henkilöt+jotka+kiinnostaa+on+pari+ihastusta+jotka+on+tavannut+viimeisen+10v+aikana.+Mutta+koska+olen+muuten+niin+sosiaalisesti+rajoittunut,+ei+nämä+ihastukseni+tietenkään+kiinnostu+minusta+joten+elämä+on+pelkkää+yksinäisyyttä.
Mun paras ystävä tappoi itsensä 2013 ja ajattelen tota asiaa ja ihmistä vieläkin melkein joka päivä ja unia tulee säännöllisesti. Kyllä mulla on ihan vitun paska fiilis itellä et mitä olisin voinut tehdä toisin ettei näin olis käyny!! Olis ollut koko elämä vielä edessä 24-vuotiaalla neidillä.. Kyllä mä sanoisin, että jos teette itsemurhan te aiheutatte enemmän tuskaa teidän ympärille kun mitä te ite tunnette tällä hetkellä! Älkää olko noin itsekeskeisiä oikeesti...
Jos on itsellä sellanen olo että roikkuu täällä vaan muiden ihmisten takia sätkynukkena, tietää että se arkun kansi kolahtaa anyway, ei oo saanu niskaansa mitään muuta kun paskaa joka suunnulta aina ja tietää/ei edes kiinnosto enää, ettei se suunta mihinkään ole muuttumassa... seuraavaksi jos napsahtaa pahemmin niin katolta alas ja joku mukaan jos käy tuuri... mielummin lähtee ite suosiolla jos ei nää elämisessä mitään järkeä eikä kye/ näe enää mitään järkeä tuntea mitään itseään, muita tai elämää kohtaan
Olisiko mitenkään mahdollista, että masentunut tempaisisi itsensä irti jymähtäneistä ajatuksistaan ja edes kokeilisi silloin tällöin ajatella tulevaisuutta ? Siellä tulevaisuudessa on kyllä hyviä mahdollisuuksia, mutta masentunut on oman onnensa pahin este, kun haluaa jurnata vain masennuksessaan paikallaan.
Kun joskus pakottamalla pakottaa itsensä näkemään muitakin vaihtoehtoja voi mieli kääntyä positiivisemmaksi ajan mittaan. Masentunut vastustaa tiedostamattaan muutosta parempaan.
Tunnen asian omakohtaisesti. Masennuksessa rypeminen oli pakko jättää, järjen valo lävisti pääni
onneksi.