Tutustuin tähän ihanaan naikkoseen ja ihastuttiin ja rakastuttiin. Hänellä oli kovaa masennusta ja autoin hänet siitä ylitse. Aika lensi siivillä ja olimme jatkuvasti yhdessä tai ainakin yhteydessä toisiimme. Olimme hyvin onnellisia ja emme koskaan riidelleet. Tutustutin häntä kavereihini, kun hänellä ei omia montaa ollut.
Syys-Lokakuussa hän tuntui etääntyvän minusta ja vaikutti hyvin etäiseltä ja tiesin, että jotain on hätänä. Hän sanoi, että häntä ahdistaa koulu ja masentaa. Yritin tsempata ja antaa rakkautta hänelle, mutta hänen mielestään hyysäsin häntä liikaa. Lopetin sitten turhan hyysäämisen ja annoin hänelle joulukuun alussa tilaa, kun hän tätä halusi...
Sitten muutama päivä ennen joulua hän halusi erota, eikä antanut mitään syytä. Hän kuulemma edelleen välitti minusta ja sanoi, että tekee ehkä elämänsä pahimman virheen jättäessään minut. Menin aivan lukkoon... Rakastin häntä yli kaiken ja halusin hänen vain olevan onnellinen.
Sitten koitti uusivuosi ja olimme kuskaamassa kavereita pois bileistä ja ajoimme sattumoisin exäni kämpän ohi ja huomasin yhden miespuolisen kaverini auton hänen pihassaan. Silloin asioille tuli selitys... Soitin hänelle aamulla ja ovat vain kavereita. Uskoin häntä, mutta nyt on aikaa kulunut pian 3kk ja tämä 'kaveri' on ollut suunnilleen siellä joka vkl Pe-Ma.
Olen yrittänyt välttää hänen asuntoansa ja yhdeydenpitoa, mutta kuljen joka arkipäivä hänen kämppänsä ohitse töihin mentäessä ja pakostakin näen onko tämä 'kaveri' taas hänen luonaan. Pari viikkoa sitten he tulivat minua vastaan ruokakaupassa ja exä moikkas, kuin ei mitään olisi tapahtunut... Silloin raivostuin ekaa kertaa hänelle ja sanoin että "haista paska". En ole ikinä lyönyt ketään, mutta nyt oli lähellä, etten olisi kiskonut sitä jätkää turpaan.
Nyt en voi ajatella enään mitään muuta. Itsetuhoisat ajatukset pyörivät mielessäni jatkuvasti ja muistot, kun kaikki oli hyvin. Ainut keino millä saan unta on vetää humala ja sammua. Tässä on nyt 3kk tullut ryypättyä joka päivä ja yli 40h työviikot arkena, mutta nyt alkaa voimat loppua. Täytän ensiviikolla 30, mutta minua oikeasti pelottaa kyseinen päivä... Tiedän, että alkoholi pitäisi jättää pois ja hakea ammattiapua, mutta olen niin lukossa, että julkisella paikalla oleminenkin jo ahdistaa se, että jos vahingossa tuun näkemään exäni tai tämän 'kaverini'.
Kiitoksia jos jaksoit lukea loppuun. Nyt tarvittaisiin apuja, neuvoja, kokemuksia? Mitenkä te toimisitte?
- Lyhyesti: 2v yhdessä, tyttöystävä jätti ja viikon päästä vaihtoi kaveriini. Töissä yli 40h/vk, ei unta, 3kk putki takana, 30v synttärit edessä. Voimat loppu, itsetuhoisat ajatukset ja elämällä ei tarkoitusta.
Syys-Lokakuussa hän tuntui etääntyvän minusta ja vaikutti hyvin etäiseltä ja tiesin, että jotain on hätänä. Hän sanoi, että häntä ahdistaa koulu ja masentaa. Yritin tsempata ja antaa rakkautta hänelle, mutta hänen mielestään hyysäsin häntä liikaa. Lopetin sitten turhan hyysäämisen ja annoin hänelle joulukuun alussa tilaa, kun hän tätä halusi...
Sitten muutama päivä ennen joulua hän halusi erota, eikä antanut mitään syytä. Hän kuulemma edelleen välitti minusta ja sanoi, että tekee ehkä elämänsä pahimman virheen jättäessään minut. Menin aivan lukkoon... Rakastin häntä yli kaiken ja halusin hänen vain olevan onnellinen.
Sitten koitti uusivuosi ja olimme kuskaamassa kavereita pois bileistä ja ajoimme sattumoisin exäni kämpän ohi ja huomasin yhden miespuolisen kaverini auton hänen pihassaan. Silloin asioille tuli selitys... Soitin hänelle aamulla ja ovat vain kavereita. Uskoin häntä, mutta nyt on aikaa kulunut pian 3kk ja tämä 'kaveri' on ollut suunnilleen siellä joka vkl Pe-Ma.
Olen yrittänyt välttää hänen asuntoansa ja yhdeydenpitoa, mutta kuljen joka arkipäivä hänen kämppänsä ohitse töihin mentäessä ja pakostakin näen onko tämä 'kaveri' taas hänen luonaan. Pari viikkoa sitten he tulivat minua vastaan ruokakaupassa ja exä moikkas, kuin ei mitään olisi tapahtunut... Silloin raivostuin ekaa kertaa hänelle ja sanoin että "haista paska". En ole ikinä lyönyt ketään, mutta nyt oli lähellä, etten olisi kiskonut sitä jätkää turpaan.
Nyt en voi ajatella enään mitään muuta. Itsetuhoisat ajatukset pyörivät mielessäni jatkuvasti ja muistot, kun kaikki oli hyvin. Ainut keino millä saan unta on vetää humala ja sammua. Tässä on nyt 3kk tullut ryypättyä joka päivä ja yli 40h työviikot arkena, mutta nyt alkaa voimat loppua. Täytän ensiviikolla 30, mutta minua oikeasti pelottaa kyseinen päivä... Tiedän, että alkoholi pitäisi jättää pois ja hakea ammattiapua, mutta olen niin lukossa, että julkisella paikalla oleminenkin jo ahdistaa se, että jos vahingossa tuun näkemään exäni tai tämän 'kaverini'.
Kiitoksia jos jaksoit lukea loppuun. Nyt tarvittaisiin apuja, neuvoja, kokemuksia? Mitenkä te toimisitte?
- Lyhyesti: 2v yhdessä, tyttöystävä jätti ja viikon päästä vaihtoi kaveriini. Töissä yli 40h/vk, ei unta, 3kk putki takana, 30v synttärit edessä. Voimat loppu, itsetuhoisat ajatukset ja elämällä ei tarkoitusta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Morjesta. Ensinnäkin syvät pahoittelut. Jos saanen sanoa, exäsi on pahimman kaltainen huora. Mitä nopeammin pääset hänestä eroon ajatuksissasi, sen parempi. Itselläni on ollut masennusta ja ahdistusta ja niiden asioiden kanssa on vain jaksettava painiskella. Itselläni meni vuosia ennen kuin asiat meni parempaan suuntaan.
Kannatan ensinnäkin ottamaan yhteyttä läheisimpiisi, kuten vanhempiisi, sisaruksiisi tai muuhun läheiseen (parhaaseen kaveriin), jolle/joille voit vuodattaa kaikki tunteesi rohkeasti. Se auttaa pääsemään yli. Toiseksi kannattaa ihan rohkeasti myös hakea aikaa psykiatrilta/psykologilta tuohon masennukseen.
Pystytkö millään vaihtamaan työreittiäsi? En tiedä onko se hyvä vaihtoehto, mutta ehkä vähän helpottaa oloasi lyhyellä aikavälillä. Jos mahdollista, ehkä voit vaihtaa kämppää, jos siitä ei koidu liikaa sulle ongelmia.
Alkoholin liikakäyttö pahentaa masennusta. En sano että ryhdy täysin absolutistiksi, mutta kannattaa etsiä toinen ajatusten nollaustapa.
Nyt jos koskaan tarvitaan sitä maailmankuulua suomalaista sisua. Tsemppiä!
ystävällisin terveisin,
Mauzer
Neuvon, että varaa puhelinaika mielenterveystoimistoon jos et voi vielä mennä paikanpäälle. Akuuttiaikoja saa. Tarvitset tosiaan pikaisesti tukea juopottelun lopettamiseenn ja ammatillista keskusteluapua siihen miksi et pysty pääsemään suhteen loppumisesta yli.
Näitä kun sattuu elämänvarrelle, itse kullekin, eroja. Joutuu jätetyksikin. Sitä suree loppuneen rakkauden ja jatkaa samalla elämäänsä. Se ei ole helppoa mutta niin elämässä vaan toimitaan, otetaan sielunkolhu vastaan ja jatketaan etiäppäin.
Sinulla on nyt joku muu isompi murhe tai käsittelemätön asia elämässäsi, kun elämäsi notkahti itsetuhoiseen ja näköalattomaan tilanteeseen seurustelusuhteen loppumisen vuoksi.
Hae apua, saat sitä varmasti ja nouset vielä tuosta. Tsemppiä minultakin.
Onneksi ette olleet naimisissa. Monille tulee avioliitossa ollessa yllätysero. Se se vasta hirveää onkin, kun puoliso löytää silloin uuden. Mutta muuten, hae tosiaan apua. Selviät kyllä. Ihan pa*kastihan tuo on tehty. Se nainen ei ollut loppuviimein sua varten.
Hei Yksinäinen,
Pääset kyllä tuon naisen käyttäytymisen ylitse. Usko, kaikki naiset eivät ole noin ilkeitä. Tuo nainen teki tosi halpamaisen teon. Vain pyyhi hänet pois muistipankistasi, hän ei ole muistipankkisi arvoinen.
Oikein tietoisesti ala täyttämään aikasi millä tahaansa saadaksesi ajatuksesi pois tuosta naisesta. Mene jumppasalilleja tee kunnon kävely juoksumatolla, lisäksi painonnostot ja venytykset jne.. Liity mihin tahaansa harrastelijaryhmään. Pakota itsesi ulos lenkille, vapaaehtoistyöhön, kirkon tai minkätahaansa seurakunnan kokouksiin ja palavereihin- saat ainakin muuta ajattelemista.
Vaikka kuinka tuntuisi vastenmieliseltä mennä kotisi ulkopuolelle muiden ihmisten sekaan, tee se.
Alkamistasi uusista tekemisistä saatat jopa löytää kunnon uuden Sydänystävän.