Tässä tulee mun kritiikkini psykologiaa kohtaan.
Toki se on fiksua.
On hyvä, että autetaan potilaita.
Ilman tota ammattia ois kaikki huonompaa.
Mutta mun pointtini on se, että ihminen itse on lopulta oman itsensä paras asiantuntija.
Eikö vain?
Kaikissa asioissa en oo kuunnellu mun psykologin neuvoja.
Oon ollu pois 2 vuotta mielenterveyspalveluista.
Toinen kritiikkini kohdistuu lääkkeisiin, vaikkaki kehun myös lääkkeitä eli akuuttiin ongelmaan se on tärkeä ja pakollinen, mut pitkässä juoksussa lääkkeitä voi vähentää ja jopa lopettaa.
Mun nettiystävä sano, että myös vitamiinit sun muut aineet voivat toimia hyvin lääkkeinä ja jopa terveellinen ruokavalio.
Mikä voisi parantaa.
Ja se, että käy puheterapiassa.
Kaikella aikansa.
En jaksanu enää jauhaa samoista asioista.
Myös jotenki tuntu siltä, ettei mua aina ymmärretty, kun oon aika itsepäinen tyyppi.
En ymmärrä jos liikaa mennään toisen ihmisen sisään.
Toki se on fiksua.
On hyvä, että autetaan potilaita.
Ilman tota ammattia ois kaikki huonompaa.
Mutta mun pointtini on se, että ihminen itse on lopulta oman itsensä paras asiantuntija.
Eikö vain?
Kaikissa asioissa en oo kuunnellu mun psykologin neuvoja.
Oon ollu pois 2 vuotta mielenterveyspalveluista.
Toinen kritiikkini kohdistuu lääkkeisiin, vaikkaki kehun myös lääkkeitä eli akuuttiin ongelmaan se on tärkeä ja pakollinen, mut pitkässä juoksussa lääkkeitä voi vähentää ja jopa lopettaa.
Mun nettiystävä sano, että myös vitamiinit sun muut aineet voivat toimia hyvin lääkkeinä ja jopa terveellinen ruokavalio.
Mikä voisi parantaa.
Ja se, että käy puheterapiassa.
Kaikella aikansa.
En jaksanu enää jauhaa samoista asioista.
Myös jotenki tuntu siltä, ettei mua aina ymmärretty, kun oon aika itsepäinen tyyppi.
En ymmärrä jos liikaa mennään toisen ihmisen sisään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lisää kritiikkiä: terapiassa ja ehkä myös psykologiassa voi olla liian yksilökeskeinen ajattelutapa. Ei ehkä aina oteta huomioon tarpeeksi olosuhteita tai sosiaalista kontekstia. Ja tuntuu siltä, että ihan liian usein kaikki vika on vain potilaassa. Ihan kuin elettäisiin täydellisessä maailmassa tai paratiisissa ja muut ihmiset olisivat täydellisen terveitä psyykkisesti tai enkeleitä. Näinhän asia ei todellisuudessa ole. Muutkin ihmiset tekevät virheitä ja vääriä valintoja tai käyttäytyvät epäeettisesti tai sairaasti, mikä voi vaikuttaa potilaaseen ja hänen elämäänsä. Maailmassa on yhä paljon epäoikeudenmukaisuuksia, ja suomalaisessakin yhteiskunnassa on puutteita, jotka voivat vaikuttaa myöskin potilaaseen ja hänen elämäänsä.
Toinen kritiikki: terapia ja psykologia ovat ehkä liian oire- ja häiriökeskeisiä. Nähdään vain potilaan puutteet, ja niitä jopa suurennellaan. Ei nähdä potilaan vahvuuksia, tai jos nähdään, niin niitä vähätellään. Joskus jopa potilaan vahvuudet voidaan nähdä sairauden oireena, ja jokin potilaan osuva havainto nähdään harhaluuloisuutena. On todella helppoa sekoittaa keskenään myös potilaan persoonallisuuden piirteet ja sairauden oireet. Jotain piirrettä suurentelemalla kun saadaan sairauden oire. Siis enemmän suhteellisuudentajua toivoisin myös psykiatristen potilaiden hoitoon.