Eli tilanteeni on tämä. Olen juuri täyttänyt 18 vuotta ja asun vielä kotona. Vanhemmat ensimmäisissä naimisissa, ei eroja taustalla. Suhteet sisarusten ja isän kanssa ovat ok. Mutta ongelmat lähinnä äidin kanssa. Olen lapsista toiseksi vanhin.
Eli ongelmat ilmenee ylenpalttisena valituksella mitättömistä asioista, riitatilanteissa automaattisesti syyllinen ja yleisesti kotiorja. Kun isoveljeni asui vielä kotona, tein paljon eri kotitöitä, vahdin pienempiä yms, eikä isoveljen tarvinnut tehdä mitään opiskeluun vedoten (2 vuotta vanhempi). Ei tässä mitään mutta itse olen nyt lukiossa, ja nuorempi veli on samanlainen luistaja kuin isoveljenikin ja en saa samanlaista "vapautusta" kotitöistä. Ei niissä kotitöissä mitään, mutta tahtoisin vain tasapuolisuutta. Ja edellä mainittu valitus: Esimerkiksi koulunumerot ovat lähinnä 9, ja jos sattuu tippumaan 8, niin paskamyrsky iskee heti. Ei siinäkään, mutta sisaruksilla tahtoo olla se 8 perustaso, eikä esim. 7 nosteta niin suurta numeroa. Tässä nyt sitten kävi niin, että koin jonkin sortin burnoutin ja kurssinumerot tipahtivat 5-6. Olen henkisesti loppuun ajettu. Olen yrittänyt keskustella asiallisesti ilman tunnereaktioita asiasta, mutta vastaansanominen laitetaan välittömästi "liian pelaamisen" tai teiniangstin piikkiin. Kun kotoa pääsen muuttamaan, muuttuu myös puhelinnumero ja osoitetta en tulee antamaan. Sen verran raastavaa kuitenkin. Voi olla että tämä kuulostaa juurikin tavalliselta teinin kiukuttelulta ja kapinalta äitiä vastaan mutta itse koen tilanteen todella henkisesti raskaaksi. Sanokaapa te mielipiteenne sieltä kolmannesta näkökulmasta.
Eli ongelmat ilmenee ylenpalttisena valituksella mitättömistä asioista, riitatilanteissa automaattisesti syyllinen ja yleisesti kotiorja. Kun isoveljeni asui vielä kotona, tein paljon eri kotitöitä, vahdin pienempiä yms, eikä isoveljen tarvinnut tehdä mitään opiskeluun vedoten (2 vuotta vanhempi). Ei tässä mitään mutta itse olen nyt lukiossa, ja nuorempi veli on samanlainen luistaja kuin isoveljenikin ja en saa samanlaista "vapautusta" kotitöistä. Ei niissä kotitöissä mitään, mutta tahtoisin vain tasapuolisuutta. Ja edellä mainittu valitus: Esimerkiksi koulunumerot ovat lähinnä 9, ja jos sattuu tippumaan 8, niin paskamyrsky iskee heti. Ei siinäkään, mutta sisaruksilla tahtoo olla se 8 perustaso, eikä esim. 7 nosteta niin suurta numeroa. Tässä nyt sitten kävi niin, että koin jonkin sortin burnoutin ja kurssinumerot tipahtivat 5-6. Olen henkisesti loppuun ajettu. Olen yrittänyt keskustella asiallisesti ilman tunnereaktioita asiasta, mutta vastaansanominen laitetaan välittömästi "liian pelaamisen" tai teiniangstin piikkiin. Kun kotoa pääsen muuttamaan, muuttuu myös puhelinnumero ja osoitetta en tulee antamaan. Sen verran raastavaa kuitenkin. Voi olla että tämä kuulostaa juurikin tavalliselta teinin kiukuttelulta ja kapinalta äitiä vastaan mutta itse koen tilanteen todella henkisesti raskaaksi. Sanokaapa te mielipiteenne sieltä kolmannesta näkökulmasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet jo täysi-ikäinen.
Pinnistele tämä lukukausi loppuun kotona asuen. Välittomästi koulun päädyttyä, ota tyopaikka, (kesätoitä ON, tarkista farmit, kasvitarhat - noiden omistajat huutavat apua, eivät saa suomalaisia, joutuvat turvautumaan virolaisiin ym, ulkomaalaisiin!), mieluiten maalla, saat raitista ilmaa, mielen rauhan, terveiden ihmisten kanssa asiointia, tavallisestia tarjoavat ylläpidon PLUS palkkaa!
Sitten vain etsit soluasunnon lopettaaksesi kolulun rauhassa. Ota myos viikonlopputyo, siihen varmasti on aikaa. Tuolloin voit keskittäytyä täysin opintoihisi, kohotat numerosi ja voit halutessasi jatkaa yliopistoon, ulkomaille tai Suomessa hakeutua toihin.
Tietysti ilmoitat vanhemmillesi päätoksestäsi että haluat omaa rauhaa keskittäytyä opintoihisi ja eteenpäinmenemiseesi.
Tämän kaltaista itsekin ajattelin. Kiitos asioiden selkeyttämisestä.
ikävä tarina ja voin kertoa kokemuksesta että miehelläni on kanssa ollut ikävä suhde vanhempiinsa jossa on kanssa ollut henkistä kiusaamista. Ehdotan samaa kuin yllä mainitut että yrität saada omaa elämää aikaiseksi talon ulkopuolella ja mieluusti myös yrität saada varattua aikaa puhua kunnon psykiatrin/psykologin kanssa jotta voit purkaa oloasi ettei siitä myöhemmin koidu suurempia henkisiä ongelmia jotka voivat puhjeta sairautena. Myös se että kun olet muuttanut pois yrität vähitellen katkaista kokonaan suhteen ikäviin osapuoliin koska tällaisissa suhteissa usein se ei aina riitä jos muuttaa pois. Ongelmat voivat seurata. Mitä pikemmin olet omavarainen etkä tarvitse esim. rahallisesti vanhempiasi sen helpompaa sinun on parantua tästä ikävästä kokemuksesta