Tapasin kesällä festareilla naisen, vietettiin silloin pari iltaa yhdessä. Tästä asti olemme viestitelleet joka päivä todella paljon, lisäksi soittelemme aika usein. Olemme kertoneet itsestämme todella paljon ja itse oikeastaan aivan kaiken. Hän on kertonut rakastuneensa minuun ja minä häneen. MUTTA emme ole vieläkään nähneet kesän jälkeen, välimatkaa n.400-500km.
Hän käy töissä ja hänellä on erittäin paljon aikaa vievä harrastus, siksi vapaita viikonloppuja on aika niuskasti.
Asun omillani, mutta hän asuu vielä vanhempiensa luona, joka tuntuu myös rajoittavan miedän mahdollisuuksia.
Sovimme jo syksyllä kaksi kertaa tapaamisen, mutta jouduin perumaan ne hyvissä ajoin ja hyvistä syistä. Kevään aikana olemme nyt sopineet 4 kertaa, joista 3 on peruuntunut hänen toimestaan ja varsinkin yksi syistä oli todella kyseenalainen. Itse en vastaavalla syyllä olisi ikinä pystynyt perumaan itselle näin tärkeää asiaa! Nyt viikonloppuna on seuraava sovittu aika, mutta jälleen tänään alkasikin sellainen vihjailu, että en ylläty jos jällein peruisi.
Olen tehnyt selväksi, että ikuisuutta en tätä juttua pelkillä viesteillä ja puheluilla pyöritä. Nyt ollaan niillä rajoilla, että jos tämä jälleen peruuntuu, niin heitän pyyhkeen kehään...
Onko tässä ylipäätään enää järkeä?
Onko muilla kaukosuhteisiin ryhtyneillä ollut ensimmäisen tapaamisen järjestäminen näin vaikeaa?
Hän käy töissä ja hänellä on erittäin paljon aikaa vievä harrastus, siksi vapaita viikonloppuja on aika niuskasti.
Asun omillani, mutta hän asuu vielä vanhempiensa luona, joka tuntuu myös rajoittavan miedän mahdollisuuksia.
Sovimme jo syksyllä kaksi kertaa tapaamisen, mutta jouduin perumaan ne hyvissä ajoin ja hyvistä syistä. Kevään aikana olemme nyt sopineet 4 kertaa, joista 3 on peruuntunut hänen toimestaan ja varsinkin yksi syistä oli todella kyseenalainen. Itse en vastaavalla syyllä olisi ikinä pystynyt perumaan itselle näin tärkeää asiaa! Nyt viikonloppuna on seuraava sovittu aika, mutta jälleen tänään alkasikin sellainen vihjailu, että en ylläty jos jällein peruisi.
Olen tehnyt selväksi, että ikuisuutta en tätä juttua pelkillä viesteillä ja puheluilla pyöritä. Nyt ollaan niillä rajoilla, että jos tämä jälleen peruuntuu, niin heitän pyyhkeen kehään...
Onko tässä ylipäätään enää järkeä?
Onko muilla kaukosuhteisiin ryhtyneillä ollut ensimmäisen tapaamisen järjestäminen näin vaikeaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika erikoiselta kuulostaa. Varsinkin ihmisestä jolla kaukosuhde on tuhansia kilometrejä ja välissä valtameri. Siltikin tekee kaikkensa tapaamisten eteen ja käyttää aikaansa suhteen hyväksi.
Teillä on välissä satoja kilometrejä, ne ohitetaan kuitenkin tunneissa eikä tarvita niin paljon rahaa tai aikaa kuten itselläni. On siis vaikea ymmärtää miksi toinen peruu ja välttelee. Itsestäni ei moiseen olisi.