Onko muilla ekaa rakkautta ikävä? Itse aloin seurustelemaan ekan kerran 21-vuotiaana. (2v sitten)Tavattiin tinderin kautta. Pian kk jälkeen aloimme seurustelemaan. Hän oli mitä parhain ja huomioon ottava ihminen. Mutta aloin ihmettelemään että miksi hän ei poista tinderä ja syy oli "kavereita sielä"... no seurusteltiin noin 2kk kun sain selville että on etsii seuraa.
Erosimme mutta olemme olleet viestitelleet silloin tällöin. Nyt 3 viikkoa sit hän tuli käymään kahvilla ja olemme olleet enemmän yhteyksissä. Hän kertoi että hänellä on lapsi ja lähetti hänen kuvansa. Lapsella oli aivan samat silmät kuin hänellä ja kasvonpiirteet. Itse en ole mitenkään tunteellinen, mutta silloin silmissä alko vuotaa ja tuli ikävä.
Hän on sinkku ja ei tulisi mieleenkään enään palata hänen kanssaan yhteen kun en kelvannut hänelle ainoastaan silloin. Mutta ikävä on sitä ihmistä nyt ja kun näin vauva kuvankin..
En ole seurustellut toista kertaa. Jotenkin odotan sitä oikeeta joka sas multa jalat alta ja minä häneltä. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia? En ole siis ikävöinyt häntä paljoa, mutta se vauva kuva sai minut jotenkin ikävöimään häntä.
Erosimme mutta olemme olleet viestitelleet silloin tällöin. Nyt 3 viikkoa sit hän tuli käymään kahvilla ja olemme olleet enemmän yhteyksissä. Hän kertoi että hänellä on lapsi ja lähetti hänen kuvansa. Lapsella oli aivan samat silmät kuin hänellä ja kasvonpiirteet. Itse en ole mitenkään tunteellinen, mutta silloin silmissä alko vuotaa ja tuli ikävä.
Hän on sinkku ja ei tulisi mieleenkään enään palata hänen kanssaan yhteen kun en kelvannut hänelle ainoastaan silloin. Mutta ikävä on sitä ihmistä nyt ja kun näin vauva kuvankin..
En ole seurustellut toista kertaa. Jotenkin odotan sitä oikeeta joka sas multa jalat alta ja minä häneltä. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia? En ole siis ikävöinyt häntä paljoa, mutta se vauva kuva sai minut jotenkin ikävöimään häntä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Erosin ensirakkauteni kanssa 6kk sitten ja aivan järjetön ikävä. Olemme nyt nähneet sattuneista syistä joka ilta melkein viikon ajan. Hänellä kylläkin uusi nainen, mutta miettoi vakavissaan olisiko hänen parempi edelleen kanssani.
Ei sikäli, koska olen ensirakkauteni kanssa yhä yhdessä tai jos olemme erillään jostakin syystä, niin kaipaus hengenheimolaisen viereen tietysti tulee. Yhteistä taivalta jo 27 vuotta, jossa tietenkin myös ikäviä aikoja, onneksi uskottiin yhteiseen kemiaan. Niin nautittava tilanne, että hänen jälkeensä ei tule koskaan toista, jonka yhtä lähelle itseäni päästäisin, jos jotakin odottamatonta tapahtuisi. Olen kiitollinen elämälle valinnoista, jotka tähän ovat johtaneet, sillä lopulta se on itsestä kiinni nämäkin asiat.
Hyvä kun olet ymmärtänyt ensirakkautesi arvon - osoita se joka päivä hänelle. Vilpittömät onnittelut!