Näin aikuisena naisena ja fantasiafanina ihmettelen asiaa. Jostakin syystä prisessoja, etenkin Disney-prinsessoja, markkinoidaan pikkutytöille hyvin vahvasti. Miksi syötetään tällaisia kullan kimalteisia, saavuttamattomia unelmia?
Kaipa prinsessatarinassakin voi olla hyvä opetus, mutta näiden tarinoiden runsaus ihmetyttää suuresti. Ei kai fiktiivisen roolimallin ole pakko olla aina prinsessa.
Kyllä fantasiastakin voi ammentaa roolimallia, mutta todellisuudessa prinsessaksi päätyy ani harva, ja siihenkin liittyy todellisuudessa aikamoinen määrä sosiaalisia sääntöjä ja odotuksia.
Eikö olisi hyvä, jos tarina opettaisi tytöille että taviksenkin elämä voi olla aivan hienoa? Ainakaan silloin ei joutuisi myöhemmin pettymään.
Kaipa prinsessatarinassakin voi olla hyvä opetus, mutta näiden tarinoiden runsaus ihmetyttää suuresti. Ei kai fiktiivisen roolimallin ole pakko olla aina prinsessa.
Kyllä fantasiastakin voi ammentaa roolimallia, mutta todellisuudessa prinsessaksi päätyy ani harva, ja siihenkin liittyy todellisuudessa aikamoinen määrä sosiaalisia sääntöjä ja odotuksia.
Eikö olisi hyvä, jos tarina opettaisi tytöille että taviksenkin elämä voi olla aivan hienoa? Ainakaan silloin ei joutuisi myöhemmin pettymään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Useampien tavisten elämä on köyhää, surkeaa, sairauden täyttämää ja päätyy aikaisin yksinäiseen hautaan jota kukaan ei muista. Kuka tavis tosissaan haluaa lukea tällaisesta? Onhan sitä kyllä suomalaisessa kirjallisuudessa aniokkaasti kuvattu - "Ryysyrannan Jooseppi" yms.
Ihmiset etsivät kirjoista ja elokuvista todellisuuspakoa, koska todellisuus on syvältä.
Disney-tarinoissa on kyse ennen kaikkea viihteestä.
Kuka pikkutyttö haluaa samaistua finninaamaiseen, ylipainoiseen, itsetunto-ongelmissa rypevään alemman keskiluokan tavikseen, jonka olemassaoloa tuskin edes omat vanhemmat huomaavat? Sama juttuhan se on poikienkin elokuva/kirjallisuusviihteen puolella. "Roolimallit" liki kaikkivoipine supersankareineen ovat kovin kaukana Tahvo Taviksen normielämästä nalkuttavine ja läskeine vaimoineen, potenssiongelmineen, v-mäisine pomoineen, koliikkivauvoineen ja ainaisine rahahuolineen.
Viihde on viihdettä, ja tarjoaa leffan/kirjan mittaisen irtioton arkielämästä. Kaiken ei tarvitse niin vakavaa, opettavaista tai realismiin sidottua.
Merkityksensä on myös kaupallisilla tekijöillä, katsopa leffojen ja kirjojen myyntilistoja: viihde myy.