Mitä mieltä olette, kumpi kärsii enemmän - muistisairauteen sairastunut vai läheltä seuraava omainen.. sivusta seuraaminen on tosi raskasta, mutta jotenkin siteen toivoo että sairas ei osaisi tai kykenisi niin suremaan omaa tilaansa. Alkuvaiheessa kun sairauden saa tietoonsa, se on monella tavalla raskasta ja ahdistavaa - jossain vaiheessa kai tulee tilanne ettei osaa enää surra omaa tilaansa. Kärsimys on suhteellista ja ehkä kysymykseni on typerä - jotain lohtua tässä kai hakee.
Kumpi tuntee enemmän kärsimystä omainen vai sairas
Valoatuubiin
3240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Alkuvaiheessa kun diagnoosi tulee luulisin,että potilas itse kun hän vielä tajuaa asian ja se sairaus on hänellä,mitä edenmäs mennään siirtyy osat toisinpäin ja loppuvaiheessa murhe on täysin omaisen.
Yhdeksäs vuosi menossa ja se ei ole ollut sivusta seuraamista vaan palvelemista aamusta iltaan, paitsi silloin, kun "ukkokultani" nukkuu, onneksi.
Kun kysyit, että kumpi kärsii enemmän, niin veikkaisin, että tasapeli.
Kuitenkin ja valitettavasti tällaisen läheishoitajankin mieleen on hiipinyt ajatus, että tätäkö tämä oma elämä on ja herra ties kuinka monia vuosia? Siis tavallaan terve ihminen elää omia elinvuosiaan "sairastuvassa" sairaan kanssa. Anteeksi nyt tämä hieman katkera kirjoittelu, mutta siltä se vaan joskus tuntuu, kun parempaa ei ole näköpiirissä.
Kiitos kommenteista, näin vähän arvelinkin. 💕 Voimia kaikille