Haluaisin kuulla onnistuneista työpaikkaromansseista.. Miten alkoi, kauan kesti, miksi päädyitte yhteen jne....
Kertokaa kokemuksia
Hukassasiutaetsin
202287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Lyhyimmillään päivän ja pisimmillään lopunelämän onnellisuus.
Vaikka työpaikalla tutustuukin, kannattaa silti pitää työ ja muu elämä erillään.
Silloin sen voi saada toimimaan. Ihmiset nyt tutustuu ja tapaa kaikenaikaa missä millonkin eikä mikään ole mahdotonta tai kiellettyä.
Joku ahdasmielinen kohta ottaa taas esille että varattuun ei kosketa. Siihen en kommentoi, siihen saa jokainen varmaan ihan itse keksiä oman kantansa.
Samalla tavalla ne onnistuu kuin muuallakin syntyneet romanssit. Kaikki yhteinen ja yksityinen kuitenkin tapahtuu työpaikan ulkopuolella joten ei se työpaikka mitään vaikuta. :)
Sivusta seurannut ja juoruja kuullut kun varatut on säätänyt.joku on polttanut näppinsä pelimieheen ja kuitannut että pelkkiä kavereita ollaan ja aviomies ollu varpaillaan jo vuosia.
Pelimies jatkaa Naisten pyöritystä,hyvää tositv viihdettä livenä.
Eivät ne onnistu....
Jos kaksi ihmistä on tutustunut työpaikalla, mutta tapailee vaan sen jälkeen vapaalla ajalla, eikä ole työpaikalla tekemisissä, niin onko se työpaikkaromanssi.
Luullakseni romantisoimisen ja kutemisen pitää tapahtua työaikana työpaikalla. Ollakko väärässä vai eikö olla.
Totta
Kauan kauan sitten oli todella onnellinen (sala)suhde. Useamman vuoden kesti. Hän naimisissa, minä en. Se aika, mitä silloin oli, oli todella ihanaa ja onnellista. Se kesti välimatkat, ikäerot ja ennakkoluulot.
Pitkistä katseista se lähti. Vähitellen siirryimme juttelemaan enemmän ja viimeistään kun hän tuli minua lämpimästi halamaan ja suutelemaan tiesin, että tässä se nyt on. Olin todella positiivisesti yllättynyt, että hän teki sellaisen siirron:) Juttu päättyi kuitenkin vuosien jälkeen omaan mahdottomuuteensa. Hän nimittäin ei halunnut tavata muualla kuin työpaikallansa. Yhtä onnellista ja aitoa rakkautta sisältävää on myöhemmin ollut todella vaikea löytää.
Turhaan ihmiset ovat liian häveliäitä, kaksinaismoralistisia ja tiukasti suvaitsemattomia. Yhtä hyvin se oikea voi löytyä työpaikalta ja varattujen joukosta. Kyllähän ne ihmiset eroaakin jos oikeasti tuntuu, että tässä se on. Monta upeaa kultakimpaletta voi mennä ennakkoluulojen takia ohitse! Täytyy uskaltaa heittäytyä ja olla tarpeeksi rohkea sekä viis veisata kateellisten puheista. Eihän sitä koskaan tiedä mitä on tulossa:)
Niin. Meille on kuitenkin olemassa monta oikeaa. Ja voimme olla väärien kanssa yhdessä.
Tärkein sääntö:
Työ ja romanssi pidetään erillään vaikka kyseessä olisi työpaikkaromanssi.
Töihin ei tuoda niitä suhteen asioita. Vaikka oltaisiin kohdattu työpaikalla ja ihmiset tuntisivat toisensa niin työkavereille ei kuulu sen parin asiat millään muotoa.
Kateellisia ja eri tavoin panettelevia kun on aina olemassa. Miehetkin voivat olla aikamoisia juoruämmiä.
Eli heti kun yhteys on löytynyt niin suhde tulee siirtää sieltä työpaikalta muualle ja olla toisen kanssa tekemisissä työpaikalla vain työasioissa.
Se onko kyse sinkuista, sinkku-varatusta vai varatuista on yksi lysti.
Niin. Voithan sinä aina mielessäsi päättää suuruudenhulludessasi miten kukakin toimii, missäkin asemassa mitä sanoo ja kenellekin vai kertooko yhtään mitään.
Tosiasia on kuitenkin se, että maailma ei pyöri sinun ehdoillasi ja sinun napasi ympärillä etkä sinä voi omistaa, hallita tai manipuloida ihmisiä kuten haluaisit.
Työkulttuureja ja ammatteja on laidasta laitaan. Ei vain ole olemassa juuri se sinun työpaikkasi ja sinun ammattialasi vaan paljon erilaisia variaatioita eri ammateista ja koulutusasteista.
Kyllä, miehissäkin on paljon juorukelloja, mutta myös päästään sairaita psykopaatteja, omistuksenhaluisia, mustasukkaisia narsisteja tai kateellisia sadisteja sekä sovinisteja.
Joku taas on fakkiutunut omaan alaansa ja työpaikkaansa niin sokeasti, että ei todellakaan näe ympärillä pyörivää maailmaa. Muiden rakkaus ei ole välttämättä sinulta millään tavalla pois. Tuskin tunnet edes ihmisiä, tuskin on edes juuri sinun alastasi tai työpaikastasi kyse.
Mitä tulee työpaikan valtarakenteisiin, olen ympärilläni nähnyt hyvin onnellisia johtaja-alaissuhteita tai vaikkapa opettaja-oppilassuhteita. Useampia. Kateus ja mustasukkaisuus ei tee kenellekään hyvää, ketään ei voi omistaa!
Minä onnistuin pitämään sen toisen osapuolen kanssa romanssin vain ja ainoastaan työpaikalla, asiat juteltiin töissä, kertaakaan koskaan ei riidelty, kukaan ei kärsinyt, työtehtävistä keneltäkään se ei ollut koskaan pois, pahansuopia tietovuotoja ei ollut, ketään ei irtisanottu tai siirretty tehtävistään. Ketään ei vahingoitettu millään tavalla. Paljolti riippuu myös ympärillä olevien itsetunnosta ja sivistyksestä. Terveitsetuntoinen ei lähde kenenkään suhdetta tuhoamaan ikinä.
Kuulosti siltä että syytät minua niistä olosuhteista joita toiset ihmiset näille suhteille luo?
Minkä minä mahdan jos ihmiset ovat idiootteja?
"Voithan sinä aina mielessäsi päättää suuruudenhulludessasi miten kukakin toimii, missäkin asemassa mitä sanoo ja kenellekin vai kertooko yhtään mitään.
Tosiasia on kuitenkin se, että maailma ei pyöri sinun ehdoillasi ja sinun napasi ympärillä etkä sinä voi omistaa, hallita tai manipuloida ihmisiä kuten haluaisit.
"
Tämä on lapsen tekstiä.
Tee mitä tahdot MUTTA MINUN VINKKINI ON TUO JA PYSYY.
Ei ole kokemusta. Ei mistään romansseista .
Pari vuotta kestänyt seksisuhde 15 vuotta vanhemman miehen kanssa. Seksisuhde sai alkunsa pelkästä silmäpelistä, ja sekin kesti varmasti noin vuoden verran. Olemme edelleen samassa työpaikassa, mutta eri osastoilla. Seksiä olemme harrastaneet hisseissä, siivouskomeroissa, hänen työhuoneessaan ja olen muutaman kerran vieraillut hänen luonaan vapaa-ajalla. Tämä järjestely toimii erinomaisen hyvin, kummallakaan ei ole sen syvempiä tunteita, pelkkää seksiä. Suosittelen :)
Stolkku mundaa.
Vuosia kesti. Työpaikan pikkujouluissa tai kokousmatkoolla se tapahtui. Jatkuvaa jännitettä työpaikalla. Lapin kun en kestänyt olla toinen nainen. Hänen ehdoillaan mentiin. En myöskään pitänyt siitä. Onneksi ei kohta enää häntä tarvitse nähdä enää. Olemme kyllä kavereita. Luulen että yhteydenpitoon loppuu.
Ei oo edistynyt yhtään, käy vain vilkuilemassa huomaamattomasti
Ei töissä kerkii romantisoimaan, vaikka haluttaiskin, joten ei ole kokemusta vielä.
Eihän meillä muuta. On meillä yht työvuoroja...
No itellä ei kyllä ole kovin pitkiksi päässeet nuo, niistä enempiä viitti, mutta yksi entinen työkaveri sai napakympin ja kohta on neljännesvuosisata täynnä, ensi vuonna. Äkkiä se aika menee :)