Okei elikkäs olen harvemmin minkään sortin keskustelu ihminen mutta menköön nyt tällä kertaa. Elikkäs kysyisin kaiketi neuvoa ihmisiltä siihen miten selättää huonosta itsetunnosta johtuvaa mustasukkaisuutta?
Okei jotain taustaa siis itsestäni: Olen koko elämäni ajan ollut hieman pyöreähkö, mutta se ei oikeastaan koskaan ole ollut niin suuri ongelma elämässäni. Ongelmat itsetunnossa alkoi oikeastaan kun aloin 15-vuotiaana seurustelemaan, silloisen poikaystävän kanssa. Suhdetta kesti 2 vuotta ja eroonhan se tietenkin päättyi. Itsetunto oli silloin suhteessa koetuksilla kun exä kommentoi jatkuvasti ulkonäköäni.
Sain siis jatkuvasti kuulla siitä, että olin liian pyöreä tai söin liikaa. Huomautuksia tuli myös jos olin parilla kilolla lihonnut. Itsetuntoa raastoi myös se, että exä keskusteli muiden naisten kanssa ns. selkäni takana. Ja juu olen sitä mieltä että naispuolisia kavereita saa olla, mutta pitääkö sitä salata? Epäilyt pettämisestä heräsi, mutta ero kerkesi tulla ennen kuin mitään varmuutta asiaan tuli.
No nyttemmin nykyinen suhde on kestänyt jo parikin vuotta, mutta silti menneet asiat painaa mieltä ja itsetuntoa. En vain voi olla miettimättä sitä mitä kumppani muka näkee minussa ? Ja että rakastaako hän oikeasti minua tälläisenä.
Nykyinen kumppanini on siis todella huomioiva ja ihan erilainen persoonana kuin ex , mutta silti välillä pelkään että hän salailisi jotain...
Miten te muut olette toipuneet tälläisistä tilanteista ja uskaltaneet luottaa täysin kumppaniin? Tiedän ettei nykyinen ole samanlainen, mutta en uskalla täysin luottaa häneen, koska pelkään että satutan taas itseäni..
Okei jotain taustaa siis itsestäni: Olen koko elämäni ajan ollut hieman pyöreähkö, mutta se ei oikeastaan koskaan ole ollut niin suuri ongelma elämässäni. Ongelmat itsetunnossa alkoi oikeastaan kun aloin 15-vuotiaana seurustelemaan, silloisen poikaystävän kanssa. Suhdetta kesti 2 vuotta ja eroonhan se tietenkin päättyi. Itsetunto oli silloin suhteessa koetuksilla kun exä kommentoi jatkuvasti ulkonäköäni.
Sain siis jatkuvasti kuulla siitä, että olin liian pyöreä tai söin liikaa. Huomautuksia tuli myös jos olin parilla kilolla lihonnut. Itsetuntoa raastoi myös se, että exä keskusteli muiden naisten kanssa ns. selkäni takana. Ja juu olen sitä mieltä että naispuolisia kavereita saa olla, mutta pitääkö sitä salata? Epäilyt pettämisestä heräsi, mutta ero kerkesi tulla ennen kuin mitään varmuutta asiaan tuli.
No nyttemmin nykyinen suhde on kestänyt jo parikin vuotta, mutta silti menneet asiat painaa mieltä ja itsetuntoa. En vain voi olla miettimättä sitä mitä kumppani muka näkee minussa ? Ja että rakastaako hän oikeasti minua tälläisenä.
Nykyinen kumppanini on siis todella huomioiva ja ihan erilainen persoonana kuin ex , mutta silti välillä pelkään että hän salailisi jotain...
Miten te muut olette toipuneet tälläisistä tilanteista ja uskaltaneet luottaa täysin kumppaniin? Tiedän ettei nykyinen ole samanlainen, mutta en uskalla täysin luottaa häneen, koska pelkään että satutan taas itseäni..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.