[Iski tulta Ilmaroinen, Välähytti väinämöinen,
Järähytti järven rata, Pimahutti ilman piitä,
Yllä taivosen kahdeksan, Ilmalla yhdeksällä.
Tuisutti tulikipenä, Suikahti punasoronen,
Läpi taivosen kahdeksan, Läpi kuuden kirjokanen.]
Vanhin tulensyntyloitsu talletettu Vaasassa 1600-luvulla kahdessa osassa:
Kuhna tulta iskettiin? Povesa taivahan tarhan.
Kenkä sielle tulta iski? Iski itse ilman Herra,
Tuisutti tulikipenä, [Suikahti punasoronen,]
Läpi maan, läpi mannun, Läpi neitsyen kemmen pään.
Sitä sitten putkehen puhalsi, Sihen siansa sivvuu.
Tule Jesus, ilman Herra, [Pilvien piällinen jumala],
((( > Tule Ukko, ilman Herra, Pilvien piällinen jumala,)))
[Tule] tänne tarvitan [-ssa, Käy tänne kututtaissa],
Satehet sateleman, Tulet tuskat tunteman,
Kipiät siveleman, Haavat suret hautoman,
Keskeltä kivutomaksi, Viereltä vioatomaksi,
Vaihelta vaivatomaksi, Päältä ontumattomaksi,
Eij onnu, eikä tunnu, Sinä ilmaisa ikänä.
Kusta voiteen tavottanen? Kusta muolta, mutta tuolta,
Simaisesta taivahasta, Mustan pilven syrjän alta.
Jesuksen veri punainen, Marian makia maito,
(((> Mehtolan mesi punainen, Tapiolan makia maiti)))
Lihan tuikin tulloisehen, Haavoille hapanuisellen,
Kipiälle voiteheksi [, Vaimolle paranteheksi].
Putoisi tulikipinä, [suikahti punasorone,]
Läpi taivassen yhdeksän, Taivas puolen kymmenätä,
Puhki parmahan temoisen, Läpi sormen tyttereisen,
[Viimein vierähti vetehen,] Keskelle Alavi järven.
Kolmasti Alavoi järvi, [yheksästi syksyönä,]
Kuivi kiville kuiville, Vetty päälle äyrästensä.
Kaseli tulinen koivu Keskelle Alavos järven;
Ei ollut sinä ikänensä, Joka hakkais tulisen koivun.
Mies musta merestä nousi, Juri aalloista ylleni,
(((Mies musta merestä nousi, Uro aalloista ylleni,)))
Se hakkais tulisen koivun [, Satalatvan lasketella].
Otteli tulisen nuolen, [Mi oli lastuja piranut,]
Ei siihen siaa löyny, [lyöny] karvahan kopehen.
Tuonen tuvalle sinun sias, [Sias on Manan majoille,]
Sivuun kiven sinisen, Maksankarvaisen madon,
Lohen mustan leuka luille, Tuonen hauvin hampahisin,
Kukan korvihin kovihin, Ilman linun istumille.
- - -
[Lisäykset hakasulkeissa]
(((Korjaukset kolmoissulkeissa)))
Järähytti järven rata, Pimahutti ilman piitä,
Yllä taivosen kahdeksan, Ilmalla yhdeksällä.
Tuisutti tulikipenä, Suikahti punasoronen,
Läpi taivosen kahdeksan, Läpi kuuden kirjokanen.]
Vanhin tulensyntyloitsu talletettu Vaasassa 1600-luvulla kahdessa osassa:
Kuhna tulta iskettiin? Povesa taivahan tarhan.
Kenkä sielle tulta iski? Iski itse ilman Herra,
Tuisutti tulikipenä, [Suikahti punasoronen,]
Läpi maan, läpi mannun, Läpi neitsyen kemmen pään.
Sitä sitten putkehen puhalsi, Sihen siansa sivvuu.
Tule Jesus, ilman Herra, [Pilvien piällinen jumala],
((( > Tule Ukko, ilman Herra, Pilvien piällinen jumala,)))
[Tule] tänne tarvitan [-ssa, Käy tänne kututtaissa],
Satehet sateleman, Tulet tuskat tunteman,
Kipiät siveleman, Haavat suret hautoman,
Keskeltä kivutomaksi, Viereltä vioatomaksi,
Vaihelta vaivatomaksi, Päältä ontumattomaksi,
Eij onnu, eikä tunnu, Sinä ilmaisa ikänä.
Kusta voiteen tavottanen? Kusta muolta, mutta tuolta,
Simaisesta taivahasta, Mustan pilven syrjän alta.
Jesuksen veri punainen, Marian makia maito,
(((> Mehtolan mesi punainen, Tapiolan makia maiti)))
Lihan tuikin tulloisehen, Haavoille hapanuisellen,
Kipiälle voiteheksi [, Vaimolle paranteheksi].
Putoisi tulikipinä, [suikahti punasorone,]
Läpi taivassen yhdeksän, Taivas puolen kymmenätä,
Puhki parmahan temoisen, Läpi sormen tyttereisen,
[Viimein vierähti vetehen,] Keskelle Alavi järven.
Kolmasti Alavoi järvi, [yheksästi syksyönä,]
Kuivi kiville kuiville, Vetty päälle äyrästensä.
Kaseli tulinen koivu Keskelle Alavos järven;
Ei ollut sinä ikänensä, Joka hakkais tulisen koivun.
Mies musta merestä nousi, Juri aalloista ylleni,
(((Mies musta merestä nousi, Uro aalloista ylleni,)))
Se hakkais tulisen koivun [, Satalatvan lasketella].
Otteli tulisen nuolen, [Mi oli lastuja piranut,]
Ei siihen siaa löyny, [lyöny] karvahan kopehen.
Tuonen tuvalle sinun sias, [Sias on Manan majoille,]
Sivuun kiven sinisen, Maksankarvaisen madon,
Lohen mustan leuka luille, Tuonen hauvin hampahisin,
Kukan korvihin kovihin, Ilman linun istumille.
- - -
[Lisäykset hakasulkeissa]
(((Korjaukset kolmoissulkeissa)))
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kerta vielä siistittynä:
Kuhna tulta iskettiin? Povesa taivahan tarhan.
Kenkä sielle tulta iski? Iski itse ilman Herra,
Tuisutti tulikipenä, Suikahti punasoronen,
Läpi maan, läpi mannun, Läpi neitsyen kemmen pään.
Sitä sitten putkehen puhalsi, Sihen siansa sivvuu.
Tule Ukko, ilman Herra, Pilvien piällinen jumala, (!)
Tule tänne tarvitaissa, Käy tänne kututtaissa,
Satehet sateleman, Tulet tuskat tunteman,
Kipiät siveleman, Haavat suret hautoman,
Keskeltä kivutomaksi, Viereltä vioatomaksi,
Vaihelta vaivatomaksi, Päältä ontumattomaksi,
Eij onnu, eikä tunnu, Sinä ilmaisa ikänä.
Kusta voiteen tavottanen? Kusta muolta, mutta tuolta,
Simaisesta taivahasta, Mustan pilven syrjän alta.
Mehtolan mesi punainen, Tapiolan makia maiti, (!)
Lihan tuikin tulloisehen, Haavoille hapanuisellen,
Kipiälle voiteheksi, Vaimolle paranteheksi.
Putoisi tulikipinä, Suikahti punasoronen,
Läpi taivassen yhdeksän, Taivas puolen kymmenätä,
Puhki parmahan temoisen, Läpi sormen tyttereisen,
Viimein vierähti vetehen, Keskelle Alavi järven.
Kolmasti Alavoi järvi, Yheksästi syksyönä,
Kuivi kiville kuiville, Vetty päälle äyrästensä.
Kaseli tulinen koivu Keskelle Alavos järven;
Ei ollut sinä ikänensä, Joka hakkais tulisen koivun.
Mies musta merestä nousi, Uro aalloista ylleni, (!)
Se hakkais tulisen koivun , Satalatvan lasketella.
Otteli tulisen nuolen, Mi oli lastuja piranut,
Ei siihen siaa löyny, lyöny karvahan kopehen.
Tuonen tuvalle sinun sias, Sias on Manan majoille,
Sivuun kiven sinisen, Maksankarvaisen madon,
Lohen mustan leuka luille, Tuonen hauvin hampahisin,
Kukan korvihin kovihin, Ilman linun istumille.