"Sota ja rauha Balkanilla" oli tänään (03.10.16) TV1-ohjelman aiheena. Mieleen jäi mm. Bulgarian ja entisen ottomaanien valtakunnan tekemät valinnat ensimmäiseen maailmansotaan osallistumisen kohdalla. Bulgaria lähti mukaan sotaan hyökkäämällä Serbiaan samaan aikaan Itävalta-Unkarin kanssa. Sodan jälkeisessä rauhanteossa Bulgaria joutui huomaamaan olevansa hävinneitten puolella. Näin jälkiviisautena voisi arvioida, että sotaan mukaan lähteminen ja hyökkääminen Serbiaan oli virhe, kun tarkastellaan Bulgarian eduista huolehtimista. Samoin Bulgarialle kävi toisessa maailmansodassa. Tähän yhteyteen sopii todeta myös Romanian karu kohtalo toisessa maailmansodassa ja itäisten maa-alueittensa menetys.
Erittäin kiinnostavaa oli tuossa satakunta vuotta sitten vallinneen tilanteen kuvauksessa ottomaanien valtakunnan tekemiset ja kohtalo. Silloiset suurvallat pyrkivät saamaan silloisen "Suur-Turkin" omalle puolelleen. Toisaalta Iso-Britannia ja Ranska havittelivat myös Ottomaanien valtakunnan kukistamista ja pilkkomista pieniin osiin omiksi alamaisvaltioikseen. Ja niin tapahtuikin, kun silloinen "Suur-Turkki" valitsi liittoutumisen Saksan kanssa. Taustalla Iso-Britannia ja Ranska olivat tehneet myös myyräntyötä houkutellakseen maan tuohon liittoutumiseen, jotta sodan voittamisen jälkeen ne pääsisivät lohkomaan islamilaisen suurvallan osiin oman mielensä mukaisesti. Niin tapahtui.
Mitä opimme mm. noista ajoista ja tapahtumista? Kun meillä Suomessa nyt parasta aikaa pulpahtelee Nato-jäsenyyteen liiittyvä keskustelu, niin ennen muuta sen suhteen sopii tuumailla asioita puolelta sun toiselta ja muiltakin kanteilta. Ensimmäinen maailmansota opettaa, että ei kannata liittoutua sodassa häviävän osapuolen kanssa. Se epämiellyttävä mahdollisuus on vältettävissä, kun ei liittouduta ollenkaan, vaan pysytään puolueettomana. Viime aikoina olemme kuulleet Vladimir Putinin kenties hirtehishuumoristiseksikin luokiteltavan arvion, jonka mukaan Nato olisi valmis taistelemaan viimeiseen suomalaissotilaaseen saakka, jos Suomi olisi Nato-jäsenmaa. Vakavaksi tämän Putinin lausahduksen tekee silmäys mm. Syyriaan. Siellä läntiset suurvallat tappeluttavat paikallisia sodan osapuolia eivätkä läntiset suurvallat ole laisinkaan halukkaita laittamaan omia maajoukkojaan vaaranalaisiksi taistelutantereelle.
Erittäin kiinnostavaa oli tuossa satakunta vuotta sitten vallinneen tilanteen kuvauksessa ottomaanien valtakunnan tekemiset ja kohtalo. Silloiset suurvallat pyrkivät saamaan silloisen "Suur-Turkin" omalle puolelleen. Toisaalta Iso-Britannia ja Ranska havittelivat myös Ottomaanien valtakunnan kukistamista ja pilkkomista pieniin osiin omiksi alamaisvaltioikseen. Ja niin tapahtuikin, kun silloinen "Suur-Turkki" valitsi liittoutumisen Saksan kanssa. Taustalla Iso-Britannia ja Ranska olivat tehneet myös myyräntyötä houkutellakseen maan tuohon liittoutumiseen, jotta sodan voittamisen jälkeen ne pääsisivät lohkomaan islamilaisen suurvallan osiin oman mielensä mukaisesti. Niin tapahtui.
Mitä opimme mm. noista ajoista ja tapahtumista? Kun meillä Suomessa nyt parasta aikaa pulpahtelee Nato-jäsenyyteen liiittyvä keskustelu, niin ennen muuta sen suhteen sopii tuumailla asioita puolelta sun toiselta ja muiltakin kanteilta. Ensimmäinen maailmansota opettaa, että ei kannata liittoutua sodassa häviävän osapuolen kanssa. Se epämiellyttävä mahdollisuus on vältettävissä, kun ei liittouduta ollenkaan, vaan pysytään puolueettomana. Viime aikoina olemme kuulleet Vladimir Putinin kenties hirtehishuumoristiseksikin luokiteltavan arvion, jonka mukaan Nato olisi valmis taistelemaan viimeiseen suomalaissotilaaseen saakka, jos Suomi olisi Nato-jäsenmaa. Vakavaksi tämän Putinin lausahduksen tekee silmäys mm. Syyriaan. Siellä läntiset suurvallat tappeluttavat paikallisia sodan osapuolia eivätkä läntiset suurvallat ole laisinkaan halukkaita laittamaan omia maajoukkojaan vaaranalaisiksi taistelutantereelle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.