No mitäs tästä toisesta tarinasta sanotte? Siinä väitetään otsikon mukaisesti, että kyllä naiset ymmärtävät ikääntyvänsä, vaikka palstalla usein muuta väitetään.
"Kyllä naiset ymmärtävät ikääntyvänsä – siksi moni päätyykin hankkimaan lapsia epäsopivan miehen kanssa
Nuori nainen saattaa olla täysin yksin tunteidensa kanssa. Itse hukkasin elämästäni 15 vuotta väärissä suhteissa, kirjoittaa nimimerkki Autetaan toisiamme.
MIELIPIDE 26.9.2016 2:00 Päivitetty: 26.9.2016 10:42
Autetaan toisiamme
Kuuntele
1405
136
OLEN 33-vuotias lapseton nainen. Luin Helsingin Sanomista jutun, miten kahdesta lapsesta unelmoivan kannattaa aloittaa yrittäminen viimeistään 31-vuotiaana.
Tämä kertoo minusta vain sen, miten pihalla ammattiauttajakin on perhesuunnittelun neuvonnassa. Jutussa kirjoitettiin, miten ”moni uskoo, että jos itsensä pitää timmissä kunnossa, munasarjatkin rullaavat vuodesta toiseen kuin juoksumatto. No, eivät rullaa.”
Koskaan aiemmin naisella ei ole ollut nykyisenkaltaista vapautta päättää omasta lisääntymisestään. Tämä tuo mukanaan aivan uudenlaisen vastuun nuorelle ihmiselle.
Jotta lapsia voisi saada biologisesti hyvässä iässä, kaksikymppisen naisen tulisi osata järjestää itselleen tasapainoinen ja pitävä parisuhde. Tähän päästäkseen hänen tulisi osata käsitellä ihmiselämän syviä kysymyksiä – esimerkiksi yksinolemisen pelkoa, itsensä oikeanlaista arvostamista, itsensä hyväksymistä ja niin edelleen.
Eivät nuoret naiset ajattele itsekkäästi ”kunhan maapallo on kierretty, loppututkinto tehty, unelmien työpaikka saatu ja sielunkumppani löydetty”. Nuoret naiset ovat peloissaan. Elämä on pelottavaa, kun ohjat pitäisi ottaa omiin käsiin. Jos rehellisesti kysytään, kuinka moni keski-ikäinenkään on tässä onnistunut? Tai edes sisäistänyt asian?
Ja kyllä naiset ymmärtävät ikääntyvänsä. Siksi moni päätyykin vaihtoehtona hankkimaan lapsia epäsopivan miehen kanssa. Pariskuntien erotilastot ja erolapsien ahdistus kertovat tästä omaa karua kieltään.
Nuori nainen saattaa olla täysin yksin tunteidensa kanssa. Usein nämä tunteet ovat myös alitajuisia. Tunteista puhuminen ja vaikka terapiassa käyminen on kuitenkin fiksua: mitä pikemmin löytää itsensä, sen parempi kaikille.
Itse hukkasin elämästäni 15 vuotta väärissä suhteissa, koska niistä lähteminen pelotti. Lapsista aloin haaveilla jo vuosia sitten.
Ammattiauttajilta ja kanssaihmisiltä toivoisin, ettei ketään syyllistettäisi, vaan kuunneltaisiin aidosti."
"Kyllä naiset ymmärtävät ikääntyvänsä – siksi moni päätyykin hankkimaan lapsia epäsopivan miehen kanssa
Nuori nainen saattaa olla täysin yksin tunteidensa kanssa. Itse hukkasin elämästäni 15 vuotta väärissä suhteissa, kirjoittaa nimimerkki Autetaan toisiamme.
MIELIPIDE 26.9.2016 2:00 Päivitetty: 26.9.2016 10:42
Autetaan toisiamme
Kuuntele
1405
136
OLEN 33-vuotias lapseton nainen. Luin Helsingin Sanomista jutun, miten kahdesta lapsesta unelmoivan kannattaa aloittaa yrittäminen viimeistään 31-vuotiaana.
Tämä kertoo minusta vain sen, miten pihalla ammattiauttajakin on perhesuunnittelun neuvonnassa. Jutussa kirjoitettiin, miten ”moni uskoo, että jos itsensä pitää timmissä kunnossa, munasarjatkin rullaavat vuodesta toiseen kuin juoksumatto. No, eivät rullaa.”
Koskaan aiemmin naisella ei ole ollut nykyisenkaltaista vapautta päättää omasta lisääntymisestään. Tämä tuo mukanaan aivan uudenlaisen vastuun nuorelle ihmiselle.
Jotta lapsia voisi saada biologisesti hyvässä iässä, kaksikymppisen naisen tulisi osata järjestää itselleen tasapainoinen ja pitävä parisuhde. Tähän päästäkseen hänen tulisi osata käsitellä ihmiselämän syviä kysymyksiä – esimerkiksi yksinolemisen pelkoa, itsensä oikeanlaista arvostamista, itsensä hyväksymistä ja niin edelleen.
Eivät nuoret naiset ajattele itsekkäästi ”kunhan maapallo on kierretty, loppututkinto tehty, unelmien työpaikka saatu ja sielunkumppani löydetty”. Nuoret naiset ovat peloissaan. Elämä on pelottavaa, kun ohjat pitäisi ottaa omiin käsiin. Jos rehellisesti kysytään, kuinka moni keski-ikäinenkään on tässä onnistunut? Tai edes sisäistänyt asian?
Ja kyllä naiset ymmärtävät ikääntyvänsä. Siksi moni päätyykin vaihtoehtona hankkimaan lapsia epäsopivan miehen kanssa. Pariskuntien erotilastot ja erolapsien ahdistus kertovat tästä omaa karua kieltään.
Nuori nainen saattaa olla täysin yksin tunteidensa kanssa. Usein nämä tunteet ovat myös alitajuisia. Tunteista puhuminen ja vaikka terapiassa käyminen on kuitenkin fiksua: mitä pikemmin löytää itsensä, sen parempi kaikille.
Itse hukkasin elämästäni 15 vuotta väärissä suhteissa, koska niistä lähteminen pelotti. Lapsista aloin haaveilla jo vuosia sitten.
Ammattiauttajilta ja kanssaihmisiltä toivoisin, ettei ketään syyllistettäisi, vaan kuunneltaisiin aidosti."
Vastaukset 70
Vanhimmat
Vaikea yhtälö se on tämä perheen perustaminen ja työuran luominen nykymaailmassa. Naisilla ajan rajallisuus asettaa aika tiukat reunaehdot sille, milloin perhettä pitäisi jo ruveta ajattelemaan. Vuosien opinnot, pätkätyöt ja epävarma taloustilanne muutenkin, rakastuakin pitäisi ja sitoutua toiseen kunnolla ennen perheen perustamista. Vaikeaksi menee. Ei ihme jos pelottaa ja huolestuttaa onnistuuko suoriutumaan kaikista haasteista ja vieläpä löytämään sen kumppanin, jonka kanssa pääsisi kokeilemaan josko niitä lapsia tulisi.
Mitä tuosta pitäisi sanoa? Mitä ajat takaa?
Epäilen että tuota että epäsopivat miehet (aka ätmit) pitäisi kiertää kaukaa.
Onko ikuisuus yksin todellakin parempaa kun suhde jossa voisi oppia jotain itsestään tai muista ihmisistä.
Ja se kuka on "epäsopiva" on aika häilyvä käsite ylipäätään. Onko suhde epäsopiva esim. jos pariskunnalla on yksikin ratkaisematon ongelma? Mikä määrä riitelyä todistaa että kumppani on epäsopiva? Onko riitojen laadulla mitään merkitystä?
Ja viimeinen kysymys: onko jokainen nainen sitten automattisesti sopiva, valmis ja täydellinen, niin että hänen ei tarvitsisi muuttaa itsessään mitään vaan ainoastaan todeta että tämä mies on minulle sopimaton?
En minä varsinaisesti mitään aja takaa. Tuli vaan kirjoituksesta mieleen palstan kirjoitukseset ja siksi linkitin sen tänne.
Ehkä tekstin lainaamisen lisäksi voisit myös avata sitä miten siitä tuli mieleesi palstan kirjoitukset?
Jutussa väitettiin, että naiset ovat tietoisia ja peloissaan ikääntymisestään. Palstalla taasen väitetään, että naiset huotettomasti juoksevat juoksujaan ja nappaavat sitten suit sait sukkelaan jonkun beta-aisurin lasten isäksi ja elättäjäksi.
Näissä asiassa on jonkinmoinen ristiriita.
Miksi siinä olisi ristiriitaa? Pystyn ihan hihastani ravistamaan kaksi semiuskottavaa selitystä vaikka en olekaan diehard MA-teoreetikko.
1) Betamiehet ovat nykyään tietoisempia (kiitos Laasasen & kumppaneiden) siitä, että heitä halutaan käyttää vain välineinä naisen omien unelmien toteuttamisessa, eivätkä suostu moiseen hyväksikäyttöön
2) Naiset eivät millään pääse irti ohjelmoinnistaan, eli he tiedostavat kyllä että jännämiehistä ei ole isiksi, mutta eivät siltikään kykene rakastumaan turvallisen oloisiin mutta tylsiin miehiin, joita kohtaan he eivät tunne seksuaalista vetoa.
Tässähän ei ole yhtään mitään ristiriitaa palstatotuuksien kanssa?
Ensimmäisestä väitteestä en ole nähnyt todisteita palstan ulkopuolella. Tuo jälkimmäinen osin pitänee paikkansa.
(Myös) ensimmäinen pitää paikkansa.
Kyse on ikäluokista. Sinun ikäluokkasi ja vähän nuoremmatkin elivät uskossa että "kyllä ne naiset siitä vielä viisastuvat" - kunhan odotat vielä vähän...ja vielä vähän...ja vielä vähän...
Minua vähän nuoremmat tajuavat pelin hengen. Jutut alfoista ja betoista, friend zonesta ja PUA-opeista ovat arkipäivää. Ihan hämästyy kun juttelee synnyinpaikkakunnan nuorten poikien kanssa.
Netti on tässä suuressa roolissa, sieltä opitaan. Ennen opit saatiin äitiltä, jo naisen saaneelta isältä ja kamunaisilta.
"kunhan odotat vielä vähän...ja vielä vähän...ja vielä vähän..."
Mahtoiko mies ennenkään saada naista odottamalla? Ainakin minun nuoruudessani 80-luvulla piti olla yritteliäs, että löysi tyttöystävän.
Onko sittenkään? Funtsitaan hetkinen tuota aikajanaa.
"OLEN 33-vuotias lapseton nainen. Luin Helsingin Sanomista jutun, miten kahdesta lapsesta unelmoivan kannattaa aloittaa yrittäminen viimeistään 31-vuotiaana."
31- vuotiaana. 13 vuotta sen jälkeen kun on tultu täysi-ikäiseksi, 5-10v sen jälkeen kun järjellisellä aikataululla suoritetut opinnot on valmiit ja ensimmäinen ammatti on hankittu.
"Lapsista aloin haaveilla jo vuosia sitten."
JO vuosia sitten. "Jo". Ja kirjoittaja on 33v.
Kirjoittajalle taitaa olla kauhistus kun siihen huolettomaan "elämän elämiseen" jää vain reilu vuosikymmen, ja _jo_ sen jälkeen pitäisi alkaa etsiä luotettavaa miestä.
...joka on "vain" reilun vuosikymmenen odotellut sitä tulevaa vaimoa, naisten juostessa jännempien miesten matkassa.
Kyse on vain siitä että naiset haluavat optimoida elämänsä venyttämällä vaihetta 1 (Juoksut) niin pitkään kuin mahdollista, ennen kuin on kakkosvaiheen (Vakiintuminen) aika. Ja koska vaiheissa 1 ja 2 suositaan erilaisia miehiä, on täysin ymmärrettävää että yhä useamman miehen viesti ko. naisille on tämä:
https://i.ytimg.com/vi/TzLnbt15uuU/maxresdefault.jpg
Varmasti.
Mutta jos olisit palannut hetkeksi koulunpenkille silloin kun minä opiskelin, ymmärtäisit eron. Aina on ujoja miehiä, mutta naisetta jäi valtava osa yritteliäistä ketmeistäkin. Oman luokkani miehistä alle puolet sai _todistetusti_ naisen opiskeluaikana. Sinun sukupolvesi ihmisillä oli erilainen unelma, minun sukupolveni naisten unelma on vaiheittainen elämä jossa kakku halutaan syödä ja säästää samanaikaisesti.
Tuosta.
http://tilastokeskus.fi/til/ssaaty/2010/ssaaty_2010_2011-05-06_tie_001_fi_001.gif
Ja keskimääräinen avioitumisikä on noussut vielä kovempaa vauhtia, tarkoittaen että yhä useampi nainen venyttää avioitumista aivan viime tinkaan asti ja sitten onkin todella kiire lisääntyä.
Avioitumishaluisia betamiehiä kyllä riittää pilvin pimein nuoremmissakin.
Minä luulen, että asuinpaikallakin on paljon merkitystä asian suhteen. Naiset pariutuvat ja tekevät lapsia nuorempana maaseudulla kuin kaupungeissa. Siis ne naiset, jotka eivät muuta pois. Ja sinne jääneillä miehillä on epäilemättä musta pekka kädessä.
Meillä oli aikoinaan ala-asteen luokkakokous. Sillä luokan lihavalla pojallakin oli vaimo ja pari lasta. Tosin moni vähemmän statusta omannut oli aloittanut parisuhde- ja kotileikit vasta lähempänä 30 vuotta. Siis silloin kun naisten biologinen kello oli alkanut tikittämään. Että sikäli en ymmärrä kolmekymppisten miesten valitusta, että perhejuna meni jo. Neitsytjuna ehkä menikin.
Muistaakseni naiset saavat ensimmäisen lapsensa nykyisin keskimäärin 28-vuotiaana. Moni kun saa lapsia olematta aviossa. Toki on totta, että ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut jo kauan.
Ei sinne maaseudulle juuri ketään jää. Olet kyllä oikeassa siinä että ne harvat naiset jotka jäävät hankkivat lapsia nuorina. Mutta nekin ovat yleensä paluumuuttajia, jo opintojen takia muutto on käytännössä must.
En usko että monikaan valittaa perhejunasta, vaan lähinnä siitä että pitäisi pompata tien penkereeltä viimeisen vaunun katolle roikkumaan. On kaksi eri asiaa saada koko paketti seurustelusta perheunelmaan, ja B-diili jossa nainen huvittelee ensin muiden miesten kanssa ja betamies päätyy suoraan työleirille. Pointtihan on siinä että kun seurustelu aloitetaan _ennen_ biologisen kellon tikitystä, varmistuu että nainen on rakastunut mieheen eikä perheunelmaan jonka osatekijä mies on. Yhteisillä kokemuksillakin on tapana lujittaa suhdetta, ja nehän nykypäivän "juoksut on juostu, nyt haluan lapsia ASAP"-suhteissa jäävät kovin vähiin.
On tuossakin perää.
Se että avioitumisikä on noussut huomattavasti, ei korreloi siihen minkä ikäisenä lapsia saadaan. Nykyisin kun ei ole pakko mennä naimisiin ennen lasten hankintaa, kuten vielä 40-50 vuotta sitten. Itsekin olen esimerkki tästä: Saatiin lapset (eli ne äpärät, hui ;))ja mentiin vasta sitten naimisiin, juridisten seikkojen vuoksi. Yhdessä oltaisiin vaikkei naimisiinmeno konseptiin olisi kuulunutkaan.
Tottakai betamiehet alkavat herätä todellisuuten eivätkä enää suostu aisuriksi.
30-40 v naisten kanssa ei pitäisi enää ryhtyä mihinkään ellei sitten tietoisesti halua osallistua naisen perheprojektiin. Kahden aikuisen suhteen ehtii sitten aloittaa halutessaan 40 ikäisten kanssakin.
Minä myös hieman ihmettelin, että mikä tässä aloituksessasi oli uutta ja ihmeeellistä.
Tuo mistä kerroit, ei nyt suoranaisesti sulje pois palstatotuutta.
Sillä naiset kyllä ikäkriisityvät helposti.
Jopa eräs 21 vuotta täyttänyt muija sanoi minulle, että eipä tässä enää paljoa tarvitsisi ikääntymistä juhlia.
Sitten on nämä palstakurpat, jotka jokainen järjestään väittävät että viettävät parhaita nuoruusvuosiaan tälläkin hetkellä. :D
Jälleen selvä todiste palstatotuuden puolesta.
Eli, joko aisurin kanssa lapsi kun juoksut on juostu, tai pamahadetaan ytmille paksuksi ja haetaan elättäjää.
"Avioitumishaluisia betamiehiä kyllä riittää pilvin pimein nuoremmissakin."
Ei kuulosta yhtään uskottavalta. Kautta historian miehet ovat venyttäneet avioitumisikäänsä mahdollisimman pitkälle. Nuorena naimisiin menneet miehet ovat lähes poikkeuksetta aina "joutuneet" naimisiin, kun lapsi on tulossa.
Taas kerran, "miehet" tarkoittaa niitä miehiä joita naiset haluavat eniten. Komeita, meneviä, sosiaalisia, menestyviä. NE miehet haluavat venyttää avioon menemistä.
Eikä nyt eletä historiassa. Ennen avioitumisikä ja myös tavallisen miehen kysyntä oli eri luokkaa.
Se oli silloin ja nyt on nyt. Moni asia on toisin. Nyt on naisten markkinat.
Niin pitkään kun miehiä ja naisia on suurin piirtein yhtä paljon ja pyrkimys on yksiavioiseen suhteeseen, on molemmilla sukupuolilla yhtä hyvät markkinat.
Kiinassa on nyt naisten markkinat.
On huomattu tälläkin palstalla. :)
Eivätköhän kaikki ymmärrä ikääntyvänsä. Ainoastaan vaikeasti kehitysvammaisille kuten DarkFearille ajan ja ikääntymisen käsitteet ovat mahdottomia sisäistää. DarkFear nimittäin oli omien sanojensa mukaan yli kolmekymppinen vielä jokunen vuosi takaperin, mutta tällä hetkellä hän sanoo olevansa alle kolmekymppinen.
Miksi sitten esim. NAL seurailijoineen on vakaasti sitä mieltä että mies kuin mies ikääntyessään muuttuu vain kiinnostavammaksi naisten silmissä?
Jospa nekin ymmärtävät, että miehetkin ikääntyvät, mutta kuvittelevat, että se on vain positiivinen asia. Tosin kuin naisten ikääntyminen, minkä naiset tietysti heidän mielestään yrittävät kieltää. Siitähän tämä ajatus lähti.
Ainoa edellisen kommenttini pointti olikin, että Darkkis ei ole mikään itsepetoksen pohjanoteeraus vaan täällä on useampiakin ihan vastaavia tai pahempiakin tapauksia.
Tuon kirjoituksen kommenteissa oli minusta mielenkiintoista se, miten moni tuntui kokevan käsitteen "epäsopiva mies" syytökseksi ja jopa loukkaukseksi. En minä ainakaan miellä, että kyseessä olisi syytös tai solvaus. Minusta epäsopivuus parisuhteessa on ensinnäkin aina molemminpuolista, myös silloin kun toinen osapuoli haluaisi jatkaa suhdetta. Vai mikä muu seikka muka tekee kumppanin epäsopivammaksi kuin se, ettei hän halua olla sinun kanssasi?
Toiseksikin, ei epäsopivuus ole kenenkään oma vika eikä lähtökohtaisesti voi siis myöskään olla syytös. Syytökseksi sen väittäminen on silkkaa martyyriksi heittäytymistä. Kolmanneksi, ei epäsopivuus yhdelle ihmiselle tee kenestäkään huonompaa ihmistä tai universaalisti epäsopivaa kaikille kumppaniehdokkaille.
Ja vielä neljänneksi. Monessa kommentissa - tämä ketju mukaan lukien - on ihmetelty luulevatko naiset olevansa sitten sopivia kaikille. No ei taatusti luule eikä kukaan ole sellaista väittänyt. Kirjoittaja on nainen ja käsitteli lapsen hankintaan liittyviä pulmia naisen näkökulmasta, koska se on hänelle tuttu. Miehet voivat ilman muuta tuoda omia näkökulmiaan esille omissa kirjoituksissaan. Mutta on jokseenkin lapsellista valittaa siitä, ettei naiskirjoittaja kirjoita miesten ongelmista miehen näkökulmasta.
Koska "epäsopiva" on lähinnä kiertoilmaus asialle "minulle epäkiinnostava". "Epäsopiva mies" tarkoittaa käytännössä samaa kuin "mies josta en voi kiinnostua seksuaalisesti / parisuhdemielessä.
Niin kuin ihmisten pitäisi loksahtaa toisilleen ilman että kummankaan pitäisi muuttaa itseään piiruakaan. Ei mitään niin sopivaa olekaan. Niinkin yksinkertainen asia kun ovi karmeineen pitää sovittaa siihen aukkoon mihin se tulee. Ihmiset ovat sentään hiukan kompleksisempia asioita, joissa on muitakin merkitseviä tekijöitä kun fyysiset mitat.
Ihmiset eivät ole mitään kaupasta ostettavia tuotteita jossa saat kaiken haluamasi etkä mitään muuta.
Jaa. Minusta epäsopiva tarkoittaa miestä, jonka kanssa elinikäisestä suhteesta ei tulisi mitään. Tietysti ihmiset parisuhteessa tekevät kompromisseja ja "kulmat hioutuvat". Tosiseikka on kuitenkin se, että perusluonne ei muutu eikä toisen ihmisen luonnetta pidä yrittää muuttaa. Näin ollen joskus voi käydä niin, että sekä nainen että mies ovat hyviä tyyppejä, mutta eivät käytännön tasolla toisilleen sopivia. Minun ensimmäisessä seurustelusuhteessani kävi noin.
Ja mikähän helvetin selvännäkijä sinä olet? Ei sinulla ole mitään tietoa siitä tuleeko siitä suhteesta mitään vai ei. Sinulla on vain luulosi siitä, tuleeko se toimimaan vai ei. Se tosiasia, että sinulla on päättyneitä suhteita takana osoittaa vain sen, että sinun käsityksesi siitä kenen kanssa suhteesta tulee jotain ja kenen kanssa ei, voi vallan hyvin olla virheellinen, ja perustuu vain omaan harhaiseen käsitykseesi siitä että tietäisit mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaan kun et tiedä.
Jos ihmisten perusluonne ei kerran muutu, niin onko jokainen väkivaltaisen miehen kanssa kimppaan ryhtynyt nainen tiennyt ryhtyvänsä kimppaan väkivaltaisen miehen kanssa, vai onko se mies kenties sittenkin muuttunut siinä matkan varrella... vai kykenikö hän vaan salaamaan todellisen minänsä alkuaikoina?
Enhän minä sanonut olevani selvännäkijä. Ei tarvitse hiiltyä :P Eikä tuossa kirjoituksesta minusta tuotu esille, että miehestä oltaisiin nähty heti ensisekunnilla, että ei ole sopiva.
Kunhan totesin, että pelkästään esim. se, että molemmat ovat mukavia ei tee kahdesta ihmisestä yhteensopivia. Joten sinänsä sitä, ettei olla sopivia, ei tarvitse ajatella loukkauksena. Ihmisessä ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa siksi, ettei sovi yhteen jonkun kanssa.
Väittäisin, että noissa väkivaltatapauksissa se aggressiivinen osapuoli osaa kyllä peitellä huonoja puoliaan. Harvemmin hakkaaminen ensitreffeillä alkaa. Ja rakastunut osapuoli taas ei ihastuksissaan välttämättä huomaa pieniä varoitusmerkkejä. Ja kai voi olla niitäkin ihmisiä, jotka tietoisesti hakeutuvat aggressiivisempaan seuraan.
Pointti olikin, että mistä sinä sen tiedät, että mukavat ihmiset eivät olisi yhteensopivia? Jos he ovat mukavia, he antvat luultavasti toisilleen mukavampaa kumppanuutta kuin parit keskimäärin. Sinä et vaan usko siihen. Eikä sinulla loppujen lopuksi ole mitään todisteita väitteesi tueksi, pelkästään vakaa usko siihen että liian erilaiset ihmiset eivät vaan voi tulla toimeen keskenään, koska.... niin, miksi eivät?
Ja tuo väkivaltaisen miehen pointtihan onkin se, että se osaa piilotella synkintä puolta itsessään, ja tyhmä nainen ei sitä aavista, koska mies on vaan niin hyvä näyttelemään sellaista miestä mitä nainen haluaa, vaikka todellisuudessa onkin jotain aivan muuta.
Ööööö.... et taida kyllä ymmärtää kirjoittamaani. Ehkä kirjoitan epäselvästi. Minähän en sanonut, että kaksi mukavaa, mutta erilaista ihmistä ovat aina sopimattomia toisilleen. Sanoinpahan vain, että vaikka molemmat olisivat mukavia, voi olla käytännön asioita, jotka tekevät parista toisilleen sopimattomat. Kyse ei ole myöskään siitä, että ei tulisi toimeen vaan siitä, että JOISSAIN tapauksissa voi olla niin, että kovin erilaiset ihmiset eivät pysty täyttämään toistensa tarpeita.
Ei epätäydellisyys ole sama asia kuin epäsopivuus. Lähes jokainen ihminen on valmis hyväksymään joitakin puutteita kumppanilta, jolla on riittävästi niitä kompensoivia hyviä puolia. Painotus taas vaihtelee ihmisestä toiseen. Esim. epäsiisteys voi olla siivousfriikille deal breaker mutta suurpiirteisemmälle ihan hyväksyttävä pikku vika jos ihminen on muuten sopiva. Mainitsemasi keskinäisen seksuaalisen tai romanttisen vetovoiman puute taas ei ole mikään pikku vika vaan iso perustavanlaatuinen ongelma jota ei saa tahtomalla ja itseä muuttamalla korjattua.
Joskus käy niinkin, että ongelma on nimenomaan siinä, ettei ihminen muutu samaa tahtia kun toinen. Mikä on sopiva kaksikymppisenä ei välttämättä ole enää sopiva kymmenen vuotta myöhemmin. Parikymppisenä moni haluaa mennä ja nähdä maailmaa, ja ainakin omassa tuttavapiirissä muutama pari eronnut siksi, että mies haluaa edelleen rillutella ja reissata siinä vaiheessa kun naisella alkaa biologinen kello tikittää. Yhdessä elämänvaiheessa sopiva ei siten olekaan välttämättä toisessa elämänvaiheessa enää sopiva.
Jos aggressiiviset miehet osaavat peitellä pimeitä puoliaan, miten tietyt naiset onnistuvat löytämään aggressiivisen miehen toisensa jälkeen?
Ei se niin päin menekään. Aggressiiviset miehet etsivät nimenomaan tietyn luonteista naista ja ovat hyvin taitavia tunnistamaan tämän etsimänsä naistyypin.
Minä ymmärrän mitä sinä kirjoitit, mutta en vaan osta sitä. Ehkä sinä siihen uskotkin ja elämässäsi toteutatkin, mutta useimmat naiset suhtautuvat asiaan toisin, kuten sinun kommenttiasi seuraavassa kommentissa:
"keskinäisen seksuaalisen tai romanttisen vetovoiman puute taas ei ole mikään pikku vika vaan iso perustavanlaatuinen ongelma jota ei saa tahtomalla ja itseä muuttamalla korjattua."
Tuo tarkoittaa melko tarkalleen sitä että vain viehättävään ihmiseen voi ihastua, ja sitä myötä kenties rakastua. Eli mies joka ei ensi silmäyksellä saa sukkia pyörimään jalassa, on aina epäsopiva mies. Eli sori, jos sinua ei ole syntymässä komeudella siunattu, toivottavasti nautit yksinäisyydestä.
Minä olen tuon Rose_91:n kanssa samaa mieltä. En kuuna päivänä olisi lyönyt hynttyitä yhteen naisen kanssa, jota en olisi pitänyt viehättävänä. Onneksi makuja on monia ja minullekin on niitä naisia riittänyt, joihin minä olen ihastunut ja jotka ovat ihastuneet minuun.
Sinäkö voisit olla romanttisessa ja seksuaalisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, jota et pidä viehättävänä? Vai meinaatko, että ihminen voisi siedätyshoidolla viehättäväksi silmissäsi muuttua? Minun ymmärtääkseni käy juuri päin vastoin. Jos se on noin helppoa, niin pokaa joku eläkeläisnainen niin kuin se nuori kaveri Ennätystehtaassa. Mehu-Janne vai Kola-Olliko se oli.
Paitsi+että+Rose_91+ei+kirjoittanut+viehättävyydestä+deal+breakerinä,+vaan+2322.
Nythän aletaan päästä asian ytimeen. Ihmisten maku muuttuu iän myötä. Se, mitä ei voinut parikymppisenä kuvitellakaan, näyttää nelikymppisenä perin viehättävältä. Ja kun siitä ensimmäisestä seulasta pääsee läpi, luonne alkaakin merkitä paljon enemmän. En minä ainakaan Rouva Ratikkaa jättäisi vain sen takia, että hän esimerkiksi polttaisi kasvonsa onnettomuudessa tai sairauden vuoksi lihoisi kaksinkertaiseksi.
Edellisen johdosta NAL ja hengenheimolaisensa puhuvat paskaa naisten puolesta.
Varmaan ymmärtävätkin, mutta kai sitten kiusaukset vain ovat liian suuret.
Eikä tässä ole oikein mitään ilkkumista, vaan surullinen ilmiöhän tuo lastenteon panikointi on. Eikä juoksujen miehiin heijastuva varjoilmiökään mikään kaunis ole kurjien kannalta. Houston, we have a problem.
Mikäkö avuksi? Voisimme hakea Kiinasta konsultaatioapua deittisivustot käsittävään nettisensuuriin. Näin toimimalla olisi mahdollisuus vähentää kiusauksia eli ilmiön ajavaa voimaa. Toisekseen valistusta pitäisi lisätä kirjon joka spektrissä. Rohkeasti vaan ala-asteelta lähtien marssitetaan vanhoja tätejä kertomaan kuinka heilläkin oli unelma lapsista ja perheestä, mutta hölmönä juhliminen ja ympäriinsä paneskelu kiinnosti enemmän kunnes olikin liian myöhäistä. Sano siis ei ensimmäiselle irtopanolle tai löydät vielä itsesi itkemästä yksinäisyyttäsi ja hukattuja mahdollisuuksia.
Aina kuvitellaan, että lastenteko viivästyy irtopanojen ja rilluttelun vuoksi. Oikeasti syynä on monien asioiden summa. Tuttu nuori nainenkin on vielä 25-vuotiaana ilman ensimmäistäkään poikaystävää, opinnot yliopistossa ovat loppusuoralla, mutta vapaa-aika kuluu töissä, jotta pärjäisi ilman opintolainaa. Todellisuus on se, että häneltä menee vielä useampi vuosi ennen kuin työpaikka löytyy ja ura löytää uomansa, jolloin taloudellinekin tilanne helpottaa eikä kaikki vapaa-aika kulu töissä. Sitten viimeistään pitäisi se mieskin löytää jos aikoo perheen perustaa. Tulee menemään sinne kolmenkympin tienoille väkisinkin ennen kuin pääsee lastentekoon ja hetkeäkään ei ole vielä neito ehtinyt hurvitella ja nauttia mistään nuoruuden riennoista.
Miksi noita asioita ei voi tehdä rinnan? Moni opiskelija ehtii opintojen ohessa olla pari iltaa töissä ja ehtiipä siinä vielä yhtenä iltana rillutellakin. Eihän kenenkään elinaika riitä, jos pitää vain yhteen asiaan keskittyä yhtaikaa.
Tietenkin tässä on käsillä valtava ja epämääräinenkin möhkylä. Mutta primääriset ongelmat silti ovat naisten muokattu tajunta sekä netin deittipalvelut. Nämä kun yhdistää, niin ajautuu helposti kierteeseen minkä pohjalla ovat ne yksinäisyys ja hukatut mahdollisuudet.
Tiedän kuvailemasi naistyypin hyvin, olenhan kuksinut lukuisia tuollaisia yliopistoneitejä. Elämä keskittyy noihin askareisiin, mutta turha luulla että siellä mitään nunnaelämää muuten elellään. Ei vaan, tinderistä valikoidaan laatuoreja täyttämään kalenterin lemmenhetket. Tässä tasoajattelu ikävästi hämärtyy ja toisaalta vuodet kuluvat. Kolmekymppisenä oma kuvittelinen taso on naisen päässä noussut ja mielikuvat muutenkin omasta tasosta ovat turhan korkealla johtuen tinderseikkailuista. Miesten mielestä taas taso ei ole ainakaan noussut sitten huippuvuosien 20-25. Näinpä meille muodostuu vakiintumista suunnittelevien naisten hokema: missä ne kunnon miehet oikein ovat?
Tietenkin on naisia, jotka todella elävät kunniallisesti ja aitoa rakkautta odottaen. Sellaisia vain on harmittavan vähän ja monesti nämä ovat muutenkin enemmän tai vähemmän sosiaalisesti estyneitä. Niinpä itsekin olen monesti miettinyt, että missä niitä kunnon naisia oikein on?
Tämä neito kyllä viettää sitä nunnan elämää (ikävä kyllä). Vaikka on sievä tyttö, on kovin ujo. Repesin pelkästä ajatuksesta, että tämä söpöliini valitsisi tinderistä laatuoreja.
Suomalainen yhteiskunta on niin epävarma paikka elää, että tälläkin tytöllä on kaksi yliopistotutkintoa tekeillä, jos vaikka sillä takaisi mahdollisuuden töihin. Aikaa se vie ja kun on köyhä eikä halua lainaa, niin loppu aika kuluu töissä. Ei pitäisi näiltä nuorilta vaatia noin paljon, että pelkästään saadakseen jonkinlaisen työn, joutuu raatamaan kuin hullu ja jää seuraelämä ja nuoren ihmisen elämä kokonaan kokematta. Jää tuollaisella menolla kokonaan perhe perustamatta tai sitten ottaa hätäpäissään ensimmäisen, joka eteen tulee. Samanlaista raatamista olen huomannut muillakin yliopisto-opiskelijoilla. Miespuolinen vastine tälle tytölle taitaa olla vielä heikommassa asemassa parisuhdemarkkinoilla. Helpompaa on niillä nuorilla, joita vanhemmat voivat tukea. Ehtivät sinne tinderiinkin välillä.
Jassoo. Et taida sitten opiskella ainakaan mitään huuhaatieteitä? Omina opiskeluvuosina ns. kovalla alalla kukaan ei tosin ollut noin kiireinen kuin mitä nyt esität. Ehkä ajat ovat koventenuut sitten. Ajatuksesta suggardaddyilla söpöliiniä kovenee toki myös! Joten missä piileksit? Kuinka vanha olet? Entä monenko miehen käyttämä?
Kyllä suurin osa naisista ainakin mun tuttavapiirissä on viettänyt nuoruutensa pääasiassa parisuhteessa - se vaan on usein eri parisuhde kuin se lopullinen. Minusta tyypillistä on pariutua noin 18-22 vuotiaana, seurustella vakavasti 4-10 v ajan yhteenmuuttoineen ja mahdollisine kihlauksineen, ja sitten erota 25-30 iässä kun on "kasvettu erilleen". Nuorena on toki bailattu ja reissattu, mutta pääasiassa yhdessä sen miehen kanssa, ei todellakaan hypitty sängystä sänkyyn niinkuin täällä tunnutaan luulevan. 30 naiset jotka ovat vaan sekoilleet nuoruutensa sinkkuna tai lyhyissä suhteissa ovat kyllä minun kokemukseni perusteella vähemmistössä.
Tietysti joku voi tuon ylläolevan kaavankin kokea ongelmaksi ja ihan ymmärrettävästi, mutta se on luonteeltaan tyystin toisenlainen ilmiö kuin tuo sinkkurilluttelu, eikä sitä ratkaista jankuttamalla naisille irtosuhteista tai nirsoilusta. Useimmille naisille kun on varsin mainiosti kelvannut parikymppisenä mies pitkään suhteeseen, mutta jostain syystä nämä suhteet eivät tyypillisesti kestä siihen asti että niihin hankittaisiin lapsia.
Nuo nuoruudden useamman vuoden pituiset harjoittelusuhteet eivät useinkaan kestä, koska ihmiset ovat vielä kasvuvaiheessa ja muuttuvat paljonkin muutamassa vuodessa. Elämä ei muutenkaan ole nuorena vielä työpaikan ja asunnon ym. suhteen vakiintunutta, joten suhteet saattavat kaatua kun tilanteet vievät ihmisiä eri paikkakunnille.
Plussaa tälle.
Eiköhän tämä keskustelu jo riitä kertomaan miksi täällä moni ätmiläinen kitisee naisen puutteesta ja saamattomuudesta. Ei ole edes minkäänlaista kiinnostusta ymmärtää asiaa laajemmasta perspektiivistä ja naisen näkökulmasta. Ainoa mitä osataan, on syyllistäminen. Jotenkin luulen, että kukaan ei jaksa syyllistämiseen taipuvaista kumppania kauan, jos ollenkaan...
Ja sitten asiaa 80-luvusta ja sen ajan pariutumisriiteistä. Olen samoilla linjoilla Ratikan kanssa. Ei meillä ollut silloin internetin ihmeellistä maailmaa eikä muitakaan helpottavia tekijöitä päästä anonyymisti tutustumaan vastakkaisen sukupuolen mielen- ja sielunmaisemaan. Silloin jouduttiin kyllä kohtaamaan toisemme silmästä silmään ja opettelmaan kantapään kautta. Joten kyllä te ätmiläiset olette nyt paljon paremmissa asemissa ja lähtökohdissa kuin me silloin aikanaan oltiin. 80-luvulla teillä ei olisi ollut edes tämän palstan kaltaista vertaistukiryhmää missä kitistä naisten pahuudesta...
Internetillä voidaan katsoa olevan sama vaikutus kuin heimoyhteisöistä kaupunkeihin siirtymisellä: kun tarjonta lisääntyy, lisääntyy samalla omat vaatimukset, eli loppupeleissä pariutuminen ei ole yhtään sen helpompaa.
Sulta tais mennä taas se tärkein pointti ohi. Mut ei se mitään... :)
Vaatimukset ole muuttunut miksikään. Samanlaisia ne on mitä aina ennenkin. Sen tämä internettikin kertoisi, jos vaan osaisitte lukea sen. Vaatimukset on aina suuntaa-antavia, ei se totuus.
Ja itsehän te sen pariutumisen vaikeaksi teette. Sen surkuttelun ja valittamisen sijaan voisitte keskustella keskustelupalstoilla naisten kanssa. Kukaan ei tiedä keskustelupalstoilla minkänäköinen kukin on, ellei sitten halua väkisin postata omaa kuvaa kaikkien pällisteltäväksi. Keskustelupalstoilla ei näy kuin ihmisen sisin ja päänsisältö. Joten suosittelisin lukemaan omia viestejä itsekriittisin silmin ja miettimään uudestaan, että voisiko ehkä jotain tehdä toisin...
Vaatimukset ovat suhteessa siihen populaatioon mihin niitä voi kohdistaa. Siinä heimossa ei ollut kovin montaa vapaata miestä, piti valita niistä joku tai olla yksin.
Sitten kun muutettiin kaupunkiin, miehiä ei ollutkaan enää kymmenttäin tai sadoittain vai tuhansittain. Oli siis ihan mahdollista että siellä jossain oli se Herra Oikea mihin et vain ollut vielä törmännyt. Joten miksi vain tyytyä Herra Keskinkertaiseen?
Ja internetaikakaudella siihen tulee vielä lisää, eikä tarvitse luottaa pelkkään ulkonäköön, vaan miesten pitäisi myös kuvata itseään jollain tapaa. Se ei tietenkään tarkoita sitä että ulkonäön merkitys VÄHENISI, mutta sen lisäksi miehestä käy ilmi onko hän mahdollisesti muuten epäsopiva.
Joten totta kait vaatimukset ovat sitä kovempia mitä enemmän on valinnanvaraa. Tämä on totta ihan ruokakaupassakin, miksi siis parisuhteissa?
Meinaatko, että vain naiset ovat nirsoja?
En. Mutta tarkastelen asiaa miehen näkökulmasta. Itse en koe olevani nirso, mutta se ei ole minun naisen saantiani helpottanut.
Ja täytyy vielä lisätä että tässä nimenomaisessa asiassa MA-teoria toimii sataprosenttisella varmuudella. Kun miehet yrittävät epätoivoisesti saada jokaista naista jopa lukematta heidän ilmoitustaan, niin tuskin se kovin suurta nirsoutta osoittaa.
Sen sijaan naiset syynäävät ne miesten vastaukset tarkasti, ja jos joka päivä tulee puolisen sataa, niin niistä jaksaa ehkä käsitellä pari kolme. Mitäs luulet, keskittyykö se nainen silloin niihin niihin sopivimpiin vaiko niihin viehättävimmiksi kokemiinsa (koska muutenhan ei voi sitä suhdetta syntyä)?
Ei kannattaisi yrittää kaikkea mahdollista, se ärsyttää naisia. Minullakin on naispuolisia kavereita, jotka ovat harrastaneet nettideittailua. Kaikki ihmettelevät massapostittajamiehiä, jotka selvästikin lähettävät samanlaisen mailin kaikille. Sehän tarkoittaa sitä, ettei sitä ole tarkoitettu juuri kyseiselle naiselle henkilökohtaisesti, eikä nainen näin ollen tunne olevansa mitenkään eirtyinen. Ja vastaamatta jää. Mutta sehän ei ole naisten nirsoutta vaan miesten tyhmyyttä.
Pointti olikin että joka naiselle lähettely ei ainakaan osoita että mies olisi nirso.
Ei, se osoittaa, että mies on idiootti.
No siinä taas nainen uhriutui, kun joku oli kehdannut neuvoa, että lapset kannattaisi tehdä mielummin ennemmin kuin myöhemmin.
Naista ei saisi neuvoa parisuhteissa, lastenkasvatuksessa, ruokavaliossa, parisuhteessa, sukupuolikäyttäytymisessä jne
Yleensähän se menee niin, että nainen haluaisi parisuhteessa lapsia jo ennen sitä 30 ikävuotta, mutta mies vaan hannaa vastaan, kun "ei tiedä" tai "ei ole valmis". Sitten nainen puhuu miehen ympäri puolipakolla - ja sitten tulee ero parin vuoden päästä kun ei se mies oikeesti niitä lapsia halunnutkaan. Siitä ne yksinhuoltajat.
Olennainen kysymys on "millainen mies?".
Yleensähän se menee niin että nainen valkkaa komean, menevän, sosiaalisen, useita naisia kaataneen miehen ja sitten valittaa että "miehet" hannaavat vastaan lastenteossa.
Tuo on vain sinun mielipiteesi. Nainen kykenee ihan hyvin päättelemään, että ekstrovertti pelimies ei muutu perusluonteeltaan, joten hänestä ei koskaan saa koti-ihmistä, eikä luultavasti uskollistakaan.
Minun kokemusteni mukaan naiset kykenevät perin huonosti ymmärtämään, ettei renttua pysty kouluttamaan kotirintamamieheksi.
Vielä huonommin he pystyvät kykenevät käsittelemään sitä, jos saavatkin sen rentun koulutettua kotirintamieheksi. Eihän se silloin ole enää se sama mies mihin rakastui!
Sanos muuta. Siksipä ei ikinä kannata lähteä muutosleikkeihin mukaan, vaikkan miten erolla uhkailtaisiin. Sillä tiellä kun ei lopussa häämötä kuin ero.
Tämäpä se tuntuisi olevan jutun juju.