Otsikko kertoo varmaankin, että on epäselvää onko rakkaani kuollut vaiko ei. Viranomaiset sanovat kuitenkin että todennäköisesti on.
Toivon kuitenkin viimeiseen asti, että ihme tässä tapahtuisi, aikaa on kulunut pian kaksi viikkoa, nukkumattomia öitä on lukemattomia, aamulla herätessä ajattelen oliko se painajaista vain? ei...ei se ollut. Toivon vain että se olisi ollut.
Elin ennen tätä miestä erittäin huonossa suhteessa, tein kaiken aina väärin exän mielestä ja joka viikonloppu mun kotia hajoitettiin. Milloin olin niin saamaton etten saanut roskia vietyä saati sitten tiskattua kun olin laittanut ruokaa miehelle työpäivän jälkeen, milloin olin muuten vaan paska ja väärässä kaikessa, sillontällön mua kuristettiin kännipäissään ja seuraavana päivänä ei muistettu mitä oli tapahtunut, sillontällön myös tietokoneet hajoitettiin kun siltä tuntui tai hakattiin seiniin reikiä, joskus myös mun vaatekaappien ovetkin laitettiin paskaks, joskus myös mies kusi pitkin lattioita, haistateltiin vittua ja huudettiin että pidä sinä ämmä se lärvis kiinni! Mikään mitä tein ei ollut koskaan hyvin entiselleni.
Ja sitten sä tulit, ihan yllättäen sillä hetkellä kun mä olin menettänyt jo kaiken toivoni elämässä, ja halun elää. Olit aurinko mun elämässä, kannustit ja tuit kaikessa.
Kaikken kallein ja arvokkain asia jonka sä teit oli se, että sä pelastit mut.
Sä pelastit mut jokaisella tavalla miten ihmisen voi vaan pelastaa.
Tää kuullostaa melkein titanicilta, mutta mä puhun täyttä totta, tää mies tosiaan teki niin.
Mä istun joka ilta, yksin ja itken. Mikään ei tunnu juuri miltään tällä hetkellä, ainoastaan suru, kaipuu ja epätoivo/toivo valtaavat mielen. Mitä tämän kaiken jälkeen..
Kaipaan sua kunnes mun sydän lakkaa lyömästä....nähdäänhän me vielä Rakas?
Toivon kuitenkin viimeiseen asti, että ihme tässä tapahtuisi, aikaa on kulunut pian kaksi viikkoa, nukkumattomia öitä on lukemattomia, aamulla herätessä ajattelen oliko se painajaista vain? ei...ei se ollut. Toivon vain että se olisi ollut.
Elin ennen tätä miestä erittäin huonossa suhteessa, tein kaiken aina väärin exän mielestä ja joka viikonloppu mun kotia hajoitettiin. Milloin olin niin saamaton etten saanut roskia vietyä saati sitten tiskattua kun olin laittanut ruokaa miehelle työpäivän jälkeen, milloin olin muuten vaan paska ja väärässä kaikessa, sillontällön mua kuristettiin kännipäissään ja seuraavana päivänä ei muistettu mitä oli tapahtunut, sillontällön myös tietokoneet hajoitettiin kun siltä tuntui tai hakattiin seiniin reikiä, joskus myös mun vaatekaappien ovetkin laitettiin paskaks, joskus myös mies kusi pitkin lattioita, haistateltiin vittua ja huudettiin että pidä sinä ämmä se lärvis kiinni! Mikään mitä tein ei ollut koskaan hyvin entiselleni.
Ja sitten sä tulit, ihan yllättäen sillä hetkellä kun mä olin menettänyt jo kaiken toivoni elämässä, ja halun elää. Olit aurinko mun elämässä, kannustit ja tuit kaikessa.
Kaikken kallein ja arvokkain asia jonka sä teit oli se, että sä pelastit mut.
Sä pelastit mut jokaisella tavalla miten ihmisen voi vaan pelastaa.
Tää kuullostaa melkein titanicilta, mutta mä puhun täyttä totta, tää mies tosiaan teki niin.
Mä istun joka ilta, yksin ja itken. Mikään ei tunnu juuri miltään tällä hetkellä, ainoastaan suru, kaipuu ja epätoivo/toivo valtaavat mielen. Mitä tämän kaiken jälkeen..
Kaipaan sua kunnes mun sydän lakkaa lyömästä....nähdäänhän me vielä Rakas?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.