Olen muuttamassa poikaystäväni kanssa hänen omistamaan asuntoon. Millainen sopimus kannattaa tehdä ettei hän voi riidan tullen heittää minua kadulle kuolemaan? Miten jakaa tasapuolisesti asumiskulut?
poikaystävän omistusasuntoon muuttaminen?
jonna12345
163739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vaikka ihan normaali vuokrasopimus muutaman kuukauden irtisanomisajalla. Siinä ajassa saat kaupungin/kunnan vuokra-asunnon jos oma lähtee alta pois.
En saanut kaupungin vuokra-asuntoa Helsingistä 18kk. Olin kirjoilla ja opiskelin Helsingin Yliopistossa ja kävin samaan aikaa osa-töissä. En ole rikas eivätkä tuloni olleet suuret.
Ilmeisesti sukupuoli väärä, olen mies.
Jos on jonkinlainen luukku tai jo kokonaan asunnoton, on asuntojonon hännillä. Jos on tiedossa päivämäärä, milloin asunto menee alkta, pääsee jonon kärkeen.
Jos olet virallisesti kirjoilla asunnossa niin ei voi iahn tosta vain heittää pihalle ja kohtuullinen aika on kuukausi missä ajassa kerkiää asunnon hankkimaan jos ero tulee.
Me olimme miehen kanssa naiiveja. Emme tehneet mitään sopimuksia, asunto miehen. Naiivius tosin toimii edelleen, koska häät kohta.
Meillä mies ostaa enimmäkseen ruoat, maksaa superhalvan netin ja sähkön (tulot 3x suuremmat kuin minulla) ja minä maksan asunnon yhtiövastikkeen. Hyvin on toiminut. :)
Koska asunto on miehen nii mies maksaa mielestäni lainanlyhennyksen ja sitten vastikkeesta voitte yhdessä sopia. Että meneekö sekin puoliksi vai maksatko sinä pelkästään vastikkeen? joka on yleensä 150-300 euroa.. riippuu missäpäin suomea tietty asuu ja minkä kokoisessa asunnossa ym... Mutta mun mielest se on niin että asunnon omistaja maksaa lyhennyksen ja vastike menee toiselle osapuolelle :)
Sähkö ja vesi sitten puoliksi, ellei toinen tienaa enempää nii sitten voitte sopia taas et jompikumpi. Itse asun vuokralla miehen kanssa, vuokra menee puoliksi. Mä maksan vedet ja sähkön koska tienaan n. 200 euroa kuussa enemmän.
Itsellä hiukan samat mietinnässä. Yhteen olisi kiva ja järkevää muuttaa. Miesystävällä oma asunto ja ainoa mahdollisuus olla samassa on maksaa vuokraa hänelle. Siinä kuitenkin se, että samalla kartutan hänen pääomaansa. Alkaako se joskus tuntumaan pahalle, kun itselle ei sitten jää siitä mitään käteen. Olen tosin kallistumassa siihen, että riippuu miten ajattelee. Täytyyhän asumisesta kuitenkin aina maksaa ja vuokra olisi tottakai pienempi, kuin nykyisen asunnon ja tilaa rutkasti enempi. Nämä on kuitenkin mietittävä etukäteen, ettei tule isoja harmituksia jälkikäteen.
Pidä+kirjaa+maksusita+ja+jos+ero+tulee+kun+olette+asuneet+5v+tai+kauemmin+yhdessä+niin+voi+saada+hyvitystä+kun+pystyt+todistamaan+mitä+ole+laittanut+yhteielämän+aikana+menoihin+niin+olet+vahvoilla+tai+osta+vaikka+10%+asunnosta+niin+saat+ainakin+sen+pois+jos+sukset+menee+ristiin.
.. heittää kadulle kuolemaan... sulla on tosi sairas kuva riitelemisestä. Ei riidan aikana pistetä tavaroita jakoon ainakaan ns. normaalien ihmisten riidellessä.
Kannattaisiko tutustua paremmin, ennen yhteen muuttamista?
Mikset puhu p-ystävän kanssa ? Mikä hänen mielestään on kohtuullista sun maksaa? Ja mieluummin ennenpää kuin kannat rojut hänen kämppäänsä! Vuokrasopimus tuossa mainitaan.. hahhah.. voihan se sopimus olla suullinenkin, jos molemmat sitten pitävät sanansa.
Kai se on kohtuullista, että maksat vastikkeesta vähintään puolet. Ehkä maksat ruuasta enemmän kuin sun tulisi maksaa? Miehet yleensä syö enemmän ja kalliimpaa (lihaa) kuin naiset. Sitenkin menee "tasan" miehen maksaman lainan kanssa.
Sinä nyt jo tiedät mikä sinua odottaa jos muutat miehen kanssa yhteen.
Tiedät jo nyt että mies voi ja saattaa heivata sinut asunnostaan pellolle. Tiedät ja tunnet miehen tarpeeksi hyvin että hän tulee tekemään juuri noin kun saa tarpeekseen sinusta.
Miksi haluat läpikäydä tuon?
Mitä vikaa koet pitää oman tuvan, oman luvan, vaikka kuinka pikkiriikkisen ja halvan - mutta oman kuitenkin?
Meillä oli näin, että miehellä oli/on edelleen velaton OKT, kun taas minulla ei ollut "mitään". Muutettiin yhteen ilman mitään sopimuksia noin vuoden seurustelun jälkeen, jonka aikana minä huolehdin monesti, miten kulut tullaan jakamaan, mikä on reilua molempien kannalta, ettei hänestä tunnu, että elän "siivellä", enkä kuitenkaan halunnut alkaa maksamaan PUOLTA asumiskuluista, koska minulla on noin 4 kertaa pienemmät tulot kuin hänellä ja suurin osa kuluista onkin hänen (hän tekee töitä kotonaan -> ne työt kuluttavat suurimman osan esim. sähköstä, joka meillä menee). Mies ei ole kyllä koskaan vaatinutkaan mitään "oman osuuden maksamista", mutta itsestäni tuntuu silti pahalta, etten pysty osallistumaan "kunnolla". Maksan noin puolet ruokakuluista, joskus kaikkikin (riippuu, kumpi meistä käy kaupassa) ja ostan kaikkea kotiin, esim. pyyhkeitä, huonekaluja, pihajuttuja.
Emme tietenkään aio erota, mutta mietin enimmäkseen kuoleman jälkeistä aikaa, jos käy niin, että hän kuolee ensin; hänellä on liuta sukulaisia, jotka tulevat perimään hänet. Luonnollisesti mietityttää, miten paljon haluan laittaa rahaa yhteiseen taloon, josta en tule itse saamaan rahaa takaisin päin koskaan, vaan kaikki minunkin panostukseni menevät niille sukulaisille. Vähän sama kuin vuokralla asuisi, eihän vuokraa maksaessakaan itselle jää tavallaan mitään sitten, kun alkaa etsiä uutta vuokra- tai jopa omistusasuntoa. Itse en aio jäädä miehen kuoleman jälkeen hänen OKT:hensa asumaan, sillä olen siinä vaiheessa toivottavasti vanha joten mitä vanha akka yksin OKT:ssa tekee, mieluummin jossain KT-luukussa lähempänä palveluita, menköön se talo niille nuoremmille, jotka pystyvät sitä ylläpitämään ja tarvitsevat tilaa ympärilleen. :) Mies on sanonut, ettei haluakaan minun osallistuvan rahallisesti esim. remonttikuluihinkaan, se tuntuu toisaalta aika pahalta.
AP, seurustelukaverisi tuskin voi heittää sinua niin totaalisesti pihalle, että "kuolet kadulle". Riitely ei toimi sillä tavalla (ellei äijäsi ole tosi väkivaltainen ja hullu), vaan vaikka riita päättyisi eroon, joudat kyllä etsimään uutta kämppää tai menemään vähäksi aikaa esim. vanhemmille tai kavereillesi loisimaan samalla, kun etsit uutta kämppää, jos sen saaminen viivästyy paljon.
Järkevintä suhteen kannalta on miettiä, mikä hyödyttää molempia: maksa sinäkin vaikka ruoka- ja sisustuskuluja, älä niinkään iske rahaa kiinni siihen asuntoon itseensä, ellet ole _täysin varma_, että mies on reilu. Jos laitat asuntoon rahaa, kannattaa tehdä siitä allekirjoitetut sopimukset miehen kanssa, jotta mahdollisen eron tullessa voit todentaa tehneesi niin. Jos päädytte naimisiin joskus, sopimukset voinee jättää vähemmälle, sillä (ainakin avioehdottomassa) liitossa yleensä jaettanee omaisuus tai sen arvo puoliksi eron osapuolten kesken.
Nainen voi muuttaa miehen asuntoon huoletta.Miehen taas ei koskaan kannata muuttaa naisen asuntoon.Kauan ei mene,kun mies saa kuulla liian usein kenen nurkissa notkuu ja kenen armosta,vaikka kuinka maksaisi puolet vuokrasta,lainasta ja muista kuluista.
Ei pidä paikkaansa kun aikonaan nykyisen naiseni tapsin vuonna -89 niin puolenvuoden jälkeen kun seurustelua oli jatkunut ja tuli juttua kun minulla oli vuokran maksu niin naiseni sanoi että muutetaan kimppaan niin ei tarvirtse kahta vuokraa maksaa ja se siitä. Asuimme kahdessa eri paikassa naisnei työsyhdekämpässä ja kun lapsi tuli niin tarvittiin isompi asunto niin oli halvempi ostaa oma kuin maksaa vuokraa ja saman naiseni kanssa olen vieläkin ja kämppä maksettu ja lapsikin on jo aikuinen ja kertaakaan naiseni ei ole sanonut että kenen nurkissa asun kun maksoin oman osani kaikista kuluista.
Kuoleman kohdatessa,asukas joutuu perijöiden armoille.
Erityisesti perijät suorastaan palvovat poikaystävän asunnossa asuvaa.
Kannattaa käydä vihillä ennenkuin äijä täyttää 50v. Avioleskeä ei pihalle kukaan heitä. Ja saa vielä eläkettäkin, jos omat tulot ovat pienet ja äijä tienasi enemmän.
Toisaalta onhan se ehkä helpompaa ottaa omat rojunsa ja hyntteensä yksiöön muuttaessaan ja jättää äijän rojut perillisten riesaksi.
Itse perillisenä antaisin avolesken asua talossa ja huolehtia talosta muutamia vuosia maksaen kulut. Ehtiihän talon myydä sittenkin, jos leski on siitä hyvin huolehtinut. Huolimatonta leskeä en kyllä katselisi.