Moikka! Mulla alkoi ammattikoulu 9. elokuuta, koulupäiviä on siis tähän mennessä ollut vasta neljä päivää, mutta jo tässä vaiheessa tuntuu, että valitsin täysin väärän alan jo toistamiseen. En tiedä, mitä haluan oikeasti tehdä, mutta olen hakenut joka tapauksessa opiskelemaan, sillä tuntuu, että vanhempani olettavat sitä minulta. En halua tuottaa pettymystä, mutta en voi jäädä kouluun, joka minua ei todellisuudessa kiinnosta.
Kuinka tässä tulisi toimia, lähettää opinto-ohjaajalle viestiä ja kertoa tilanteesta? Tuntuu, että seinät kaatuvat päälle enkä voi tehdä asialle tehdä mitän. Tämä on jo kertaalleen käyty läpi ja pelottaa kovasti, mitä vanhempani ajattelevat jos taas jätän yhden ammattikoulun kesken. Mutta toisaalta, miksi käydä koulua loppuun, jos jo näin varhaisessa vaiheessa tuntuu siltä, ettei ala ole minua varten? Olen miettinyt VALMA-koulutusta, jolloin saisin hieman lisäaikaa miettiä, mitä alaa haluan oikeasti lähteä opiskelemaan, kenties voisin muutamaa peruskoulun päättötodistuksen numeroakin korottaa. En tiedä..
Olisi mahtavaa kuulla myös muilta kokemuksia samankaltaisista tilanteista, joissa henkilö on jo kertaalleen lopettanut amiksen ja olisi lopettamassa jo toistamiseen. Kuinka vanhempasi suhtautuivat asiaan ja mihin loppujen lopuksi päädyit opiskelemaan?
T17
Kuinka tässä tulisi toimia, lähettää opinto-ohjaajalle viestiä ja kertoa tilanteesta? Tuntuu, että seinät kaatuvat päälle enkä voi tehdä asialle tehdä mitän. Tämä on jo kertaalleen käyty läpi ja pelottaa kovasti, mitä vanhempani ajattelevat jos taas jätän yhden ammattikoulun kesken. Mutta toisaalta, miksi käydä koulua loppuun, jos jo näin varhaisessa vaiheessa tuntuu siltä, ettei ala ole minua varten? Olen miettinyt VALMA-koulutusta, jolloin saisin hieman lisäaikaa miettiä, mitä alaa haluan oikeasti lähteä opiskelemaan, kenties voisin muutamaa peruskoulun päättötodistuksen numeroakin korottaa. En tiedä..
Olisi mahtavaa kuulla myös muilta kokemuksia samankaltaisista tilanteista, joissa henkilö on jo kertaalleen lopettanut amiksen ja olisi lopettamassa jo toistamiseen. Kuinka vanhempasi suhtautuivat asiaan ja mihin loppujen lopuksi päädyit opiskelemaan?
T17
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et ole voinut kahta kertaa valita niin väärin, ettei koulun käyminen olisi mahdollista. Se on kuitenkin se helpoin tie nyt.
Mulla oli aika sama tilanne muutama vuosi sitten. Vanhempani sanoivat silloin, että voin lopettaa amiksen heti, kun mulla olisi vakituinen työ, josta saisin itsenäiseen elämiseen riittävän palkan. Ei löytynyt sellaista työtä, ennen kuin koulu oli käyty.
Oli hyvä että kävin sen koulun. Työ on ihan siedettävä, riippuu niin omasta asenteesta. Itse olin valinnut alan.
Ehkä joskus sitten kun armeija on käyty mietin vielä lisää opiskelua. Ala varmaan kuitenkin pysyy. Tai sitten ei, mutta en ajattele sitä nyt.
"Et ole voinut kahta kertaa valita niin väärin, ettei koulun käyminen olisi mahdollista. Se on kuitenkin se helpoin tie nyt." Tähän väliin kiinnostaa kovasti kuulla perusteluita väitteillesi :)
Helpoimmasta tiestä en mene sanomaan. Kolme vuotta pään hakkaamista seinään vain sen vuoksi, että jään opiskelemaan alaa, joka ei ole minua varten ja jonka opiskelemiseen minulla ei riitä motivaatio? Johan siinä menee kaltaiseltani viimeisetkin mielenterveyden rippeet!
Mutta jokatapauksessa kiitos viestistäsi, myös tällaisia kokemuksia on mukava lukea muiden joukossa, vaikkei toimintatapa olisikaan minulle sopiva.
Mäki kokeilin nuorena paria eri amislinjaa, ja ne jäi kesken masennuksen ja sen takia, etten oikeasti tiennyt mitä haluan isona tehdä. 20-vuotiaana menin aikuislukioon siksi aikaa että keksin. Siinä se idea sitten lopulta tuli ja lukion jälkeen menin AMKiin.
Suosittelen yo-tutkintoa siksi aikaa kun mietit mitä haluat :) Lukion jälkeen ovet on auki moneen eri mahdollisuuteen. Lukion jälkeen voi vaikka mennä amikseen linjalle, johon vaaditaan yo-pohja, AMKiin, yliopistoon...
Mielestäni on kyllä liian aikaista 15-16 -vuotiaana tietää mitä isona haluaa :(
Kiitos mieltä piristävästä kommentistasi :) Mielenterveysongelmia on myös minulla todettu jos jonkinmoista, jotka ovatkin osasyy kouluista eroamiseen. Yo-tutkinnon suorittajaksi minusta ei ole, siitä jos mistä olen varma, vaikka järjellä ajateltuna tuosta olisikin tulevaisuutta ajatellen paljon hyötyä. Samaa mieltä olen myös siitä, että osa 15-16-vuotiaista (tai edes 17-18-vuotiaista, kuten minä) ei voi millään tietää, mitä isona haluaa tehdä.