1. Muista, että suorittamalla ei tervehdy.
Kun paloin loppuun, halusin vain toipua mahdollisimman nopeasti. Koska olin muutenkin vaativa itseäni kohtaan, myös paranemisen piti sujua kuin unelma. Jouduin kuitenkin tajuamaan kantapään kautta, etten voi asettaa kännykkääni kahden viikon päähän muistutusta tervehdy tähän päivään mennessä. Täydellisyydentavoitteluhan oli ongelman alkujuuri.
Olet jo kerran kokeillut suorittamista saadaksesi elämäsi hallintaan. Jos luet tätä, keinosi ei todennäköisesti ole toiminut – se on johtanut uupumukseen, ei täydelliseen elämänhallintaan. Se ei tule toimimaan nytkään. Perfektionistinen ja pitkäjänteinen luonne on parhaimmillaan loistava työkalu, koska paranemiseen tarvitaan tahtoa ja halua. Valjasta tuo sitkeys lempeyden opetteluun. Anna paranemiselle aikaa.
2. Siivoa yksi asia kalenteristasi.
Arjessa ajautuu herkästi suoritusputkeen eikä tekemisen määrää tajua konkreettisesti. Havahduin siihen kerran, kun listasin paperille päivämenoni. Salille, yliopistolle, laulutunnille… missään ei ollut kunnollista tyhjää koloa. Toisaalta kaikki tekeminen tuntui maailman tärkeimmältä: eihän tästä voi tiputtaa mitään pois! Mutta juuri tuo ajattelu oli johtanut uupumiseen. Jossain vaiheessa on päätettävä, ettei pysty kaikkeen.
Lue loput täältä:
https://suunnitteluvirhe.wordpress.com/2016/07/31/10-vinkkia-miten-paasin-yli-burn-outista/
Kun paloin loppuun, halusin vain toipua mahdollisimman nopeasti. Koska olin muutenkin vaativa itseäni kohtaan, myös paranemisen piti sujua kuin unelma. Jouduin kuitenkin tajuamaan kantapään kautta, etten voi asettaa kännykkääni kahden viikon päähän muistutusta tervehdy tähän päivään mennessä. Täydellisyydentavoitteluhan oli ongelman alkujuuri.
Olet jo kerran kokeillut suorittamista saadaksesi elämäsi hallintaan. Jos luet tätä, keinosi ei todennäköisesti ole toiminut – se on johtanut uupumukseen, ei täydelliseen elämänhallintaan. Se ei tule toimimaan nytkään. Perfektionistinen ja pitkäjänteinen luonne on parhaimmillaan loistava työkalu, koska paranemiseen tarvitaan tahtoa ja halua. Valjasta tuo sitkeys lempeyden opetteluun. Anna paranemiselle aikaa.
2. Siivoa yksi asia kalenteristasi.
Arjessa ajautuu herkästi suoritusputkeen eikä tekemisen määrää tajua konkreettisesti. Havahduin siihen kerran, kun listasin paperille päivämenoni. Salille, yliopistolle, laulutunnille… missään ei ollut kunnollista tyhjää koloa. Toisaalta kaikki tekeminen tuntui maailman tärkeimmältä: eihän tästä voi tiputtaa mitään pois! Mutta juuri tuo ajattelu oli johtanut uupumiseen. Jossain vaiheessa on päätettävä, ettei pysty kaikkeen.
Lue loput täältä:
https://suunnitteluvirhe.wordpress.com/2016/07/31/10-vinkkia-miten-paasin-yli-burn-outista/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, kiitos sinulle!
Uuvuin (työelämässä) jokunen vuosi sitten ja käyn näillä sivuilla satunnaisesti. Etsin juuri kirjoituksia miten muut ovat selvinneet. Burnoutin kokeminen oli itselleni todella kova aikaa. Nyt etenen itsekin rauhassa eteenpäin.
Tsemppiä sinulle ja ihanaa kesän jatkoa!
Yllätyin ! Aika hyvä juttu ! Antaa ajattelemisen aihetta !
Avaimet ei ole monimutkaiset burn-outista selviytymiseen, kunhan päätösten tekoon saa voimansa kerättyä. Aikaa se vie ja se aika on annettava itselleen.
Toivottavasti moni lukee !
Burn out. Loppuun palaminen. Mikä vitsi! Tapa päteä! Osoittaa minä olen hyvä, minä teen työni, minä annan kaikkeni työlle. Minä osaan. Minä olen parempi kuin muut. Teko sairaus. Huomion kerjäämistä. Kehukaa nyt! Huomatkaa nyt, kuinka hyvä minä olen. Jos ei muuten, niin sitten saikulle muutamaksi kuukaudeksi, että kaikki huomaa kuinka olen kaikkeni antanut työlle.
Näin minä ajattelin. Ajattelen.
Olen vasta nyt tajunnut, että minä käräytin itseni - aivoni. Ajoin itse itseni loppuun. Kymmenen vuotta ja yli sitten. En kai ihan vieläkään ole toipunut. Kaksikymmentä vuotta olin niin hyvä. Autoin työkseni muita.
Kyse oli kyllä muusta kuin huomion hausta. Ehkä kuitenkin olisi ollut hyvä, jos joku edes kerran olisi kiittänyt, sanonut, kuinka hyvää työtä tein. Olisin kyllä tuolloin kiitoksia pitänyt ihan suorina v i t t u i l u n a . No, enpä minäkään työkavereita erikseen kiitellyt, vaikka tiesin ja arvostin heidän tekemää työtä. Se vaan kuului siihen juttuun, että jokainen hoiti hommansa. Ei turhia lässytelty. Ei halailtu. Pystyi luottamaan, että kaikki hoitaa hommansa, hyvä tulee.
Sitten vaan tuottavuuden nimissä porukkaa pistettiin pihalle. Minulla oli määräaikainen ekana katkolla ja uutta määräystä ei enää tehty. Tuon jälkeen minusta ei ole ollut enää mitään iloa taikka hyötyä kenellekään.
Alumniksi on pyydelty. Ei. Lyököön vaan jokainen päätä puuhun ja oppikoon kantapään kautta. Ei minuakaan kukaan auttanut, vaikka koko työurani tein, omistin sille, että opetan näytän, ettei kaikkien tarvitse ihan alusta aloittaa. Kaikkea ei pidä aloittaa alusta - kantapään kautta.
Minut jätettiin yksin. Oma ura ja työ jäi sivuun, kun muita yritin auttaa ja tukea. Olinpa tyhmä.
Nuolemalla kyrpää saa taudin Isi kerto.